Seuraavista asioista ehkä osan olet osannut ounastella ja lukea rivien välistä, mutta ihan kaikkea et varmastikaan ole tiennyt.

Rouva Sana


Eli 10 faktaa Rouva Sanasta.

Olen inhonnut liikuntaa. Aina. Piste.

Kuulun siihen ikäluokkaan, jolle koululiikunta oli silkkaa painajaista. Sisäliikunta tarkoitti voimistelua ja sievää sipsuttelua liikkasalissa tamburiinin tahdissa.

Jokaiseen talveen kuului pakollinen hiihtokilpailu (kerran sukset unohtuivat koulutaksin katolle, ja episodi oli enemmän kuin häpeällinen - niin minulle kuin suksia jälkikäteen metsästäville vanhemmillekin), ja keväällä juostiin pakolla kilpaa. Kultaiset ja hopeiset lusikat - tai ylipäätänsä mitkään lusikat - kotiin itselleen vei aina joku muu.

Pesäpallossa en saanut koskaan palloa kiinni, ja pakkosuunnistuksessa lystikkäintä oli hapantuneiden mustikoiden ja mehevien puolukoiden syöminen.

Kunnes oivalsin, että liikunta on parasta lääkettä pääkopalle, ja se pitää samalla muutkin paikat edes joten kuten kunnossa.

40 vuotta siinä meni.

Rouva Sana
Ihminen muuttuu ja kasvaa.
Tänään juokseminen on arjen parhautta: joogan ja jumpan lisäksi.


































Uin kyllä, mutta inhoan sukeltamista enkä hyppää ikinä, koskaan pää edellä veteen - muuta kuin kuvainnollisesti.

Rouva Sana


Pesen hampaani päivittäin, ohjeiden mukaan vähintään kaksi, parhaimpina noin kuusi kertaa.

Ystäväni totesi kerran yhteisellä reissullamme, että ai, sullakin on tää sama addiktio.

Juu, kyllä on.

***

En syö maksamakkaraa.

Syön maksaa pihvinä ja laatikossa, ja jopa oikein hyvillä mielin, mutta makkarassa maksa tarkoittaa samaa kuin kissanruoka.

Älä kysy miksi. Syy löytyy kohdan yksi miljööstä, eikä niistä muistoista tässä sen enempää (terveisiä nimimerkiltä "Sai koulu aikaan sen...").

Rouva Sana
Tämän lohturuoan sairaspäivän iloksi taioin  bloggaajakollegan Kulinaarin reseptin perusteella.
Ulkonäko ei päätä huimaa, mutta maku oli sitäkin parempi. Intialaisen voittanutta ei ole.


































Olen villasukkafriikki, ja pakkaan ne aina mukaan sisälle lentokoneeseen - muun muassa.

Itse opin tekemään villasukkia vasta nelikymppisenä, ja onneksi opin; nyt niistä olisi jo suoranainen vaje.

Rouva Sana
Villasukat lohduttivat ja lämmittivät myös viime lauantaina,
kun odottamani Midnight Run -tapahtuma jäi haaveeksi sairastumiseni vuoksi.

































Ihan parasta terapiaa kaikkeen on musiikki, kaikenlainen musiikki.

Kun arki potkii päähän, Icona Popin I don´t care -biisi (löytyy muuten tällä hetkellä myös Bad moms -leffasta ja sen soundtrackiltä) vain soimaan ja punk-asenteella pomppimaan hetkeksi aikaa olohuoneesta keittiöön ja takaisin.

Voin vakuuttaa; jo muuten helpottaa.

Surukaihoon on ihan muut biisit.

***

Keitän kaurapuuronkin aina, jokikinen aamu paketin kyljestä löytyvän ohjeen ja desimitan perusteella.

Vaikka ruokaa joka päivä teenkin, soveltaminen keittiössä ja ruoanlaitossa ei tod. ole tämän rouvan juttu.

kurpitsahillo
Rouva Sanan historian ainut itseloihtima resepti: tähtitaivaallisen hyvä rouvan makea kurpitsahillo.
Löytyy muuten edelleen blogin puolelta, vink vink... Muita reseptejä ei sitten löydykään.


























Olen olen ollut koko ikäni vankkumaton tennari-, farkku- ja huivi-ihminen. Aina ja kaikkialla. Arjessa ja juhlassa.

Ja siitäkin huolimatta, vaikka esikoiseni noin viisi vuotta sitten katsoi rähjääntyneitä tennareitani ja totesi, että en saa lähteä niillä mihinkään - koska olen äiti.

Talvisin siirryn hetkeksi aikaa maihareihin, mutta ihan vain siksi, kun tennareissa ei ihan lumihangessa viitsi.

Farkut menevät säällä kuin säällä. Onneksi.

Ja ne huivit myös.

farkut
Rouva Sanan lempparifarkut lankoineen päivineen.






























Elävistä olennoista listittäviksi on tarkoitettu vain ja ainoastaan kärpäset ja hyttyset - tai sääsket, kuten olen oppinut niitä kutsumaan.

Kiikutan ja pelastan sisätiloista ulos kaikki muut: ampiaiset, mehiläiset, hämähäkit, koppikset ja mitä niitä kaikkia nyt onkaan.

Elävillä olennoilla on elämisen oikeus, ja jokin tärkeä tehtävä täytettävänä.

perhonen
























Siivoan aina ennen reissuun lähtöä

Ja ihan vain siksi, että rentouttavalta lomalta on superpaljon mukavampi palata kotiin, kun tietää, että heti ensimmäiseksi ei tarvitse tarttua imuriin tai tiskirättiin.

Rouva Sana
Tuulen tuivertamana uusia tuulia päin.

Muuten hei PS.

Tänään maanantaina 5. syyskuuta vietetään valtakunnallista yrittäjän päivää. En ole koskaan aikaisemmin piitannut niin moisesta päivästä, mutta tänään se tuntuu poikkeuksellisen merkitykselliselle.

Ilman, että suomalaiset ostavat suomalaisia palveluja ja tuotteita, ei Sisältötoimisto Rouva Sanaakaan olisi olemassa. Kiitos, että suosit kotimaista sekä lähellä tuotettua ja toteutettua: oman kotiseutusi palveluita.

Sillä on aidosti merkitystä. Jos nyt ei muuta niin ihan vain muutaman tyypin työllistymisen kannalta.

Lippu salkoon tänään sille (vaikka päivä ei virallisesti liputuspäivä olekaan)!

Suomen lippu


10 faktaa -blogijuttutyyppi on poimittu bloggajakollegani Tuula´s life -blogista. 
Hänen ihaniin vastauksiinsa voit tutustua klikkaamalla itsesi tänne.