Jos törmäisit kirjaan, jonka nimenä on Miten elää ilman rahaa, miten toimisit?

Hipelöisitkö kirjaa hermostuneena, vilkuilisitko toivorikkaana sen vinkkejä ja sujauttaisitko sen sitten ostoskärryyn tai lainattavan kirjapinon joukkoon?

Vai jättäisitkö kirjan hyllyyn tyytymättömästi murahdellen?

raha


Rouva Sana ei voinut vastustaa kiusausta.

Kun Miten elää ilman rahaa -kirja suorastaan huusi kirpputorilla Rouva Sanan silmien edessä, ja kun sen takakannessakin vilkkui enteellisesti teksti Haluatko säästää tai elää kokonaan ilman rahaa?, tunnustan: kiusausta oli vaikea vastustaa.

Lopputuloksena oli, että perehdyin kuluneen kesän suloisimpina päivinä siihen, miten minusta voisi tulla rikas hyppäämällä pois rahatalouden rattaista.

Jep jep.

Kaikkeen sitä itsensä siis työntää.

Ehkä riippukeinuun olisi kesällä ollut parempaakin luettavaa tarjolla, mutta Rouva Sana kulutti aikaansa kirpputorilta haalitun opuksen turvin arkisen rahamaailman syövereissä.

Miten elää ilman rahaa -kirjan (Into, 2015) kirjoittajalle, umpisuomalaiselle Tomi Astikaiselle on pakko nostaa hattua. Nöyristelemällä tässä maailmassa ei saa eikä saavuta mitään.

Kun otsikoi kirjansa tarpeeksi härskisti, se tulee varmemmin luetuksi. Niin kävi ainakin Rouva Sanan kanssa.

Ja juu ei, heti tähän alkuun varoituksen yksi sana: kirja ei tehnyt ainakaan tätä rouvaa yhtään rikkaammaksi, eikä saldo pankkitilillä ole sitten suven kirjan ansiosta noussut.

Mutta jotain kumman lystikästä... tai jotenkin lennokasta ja puhuttelevaa teoksessa kuitenkin on.

Miten elää ilman rahaa perustuu Astikaisen henkilökohtaisiin kokemuksiin. Astikainen on yrittäjäperheen vesa ja kauppatieteiden maisteri, joka koki jonkinasteisen globaalin angstisen herätyksen opintojensa aikana.

"Jos sinulla on ruokaa jääkaapissa, vaatteita ylläsi ja pysyvä asunto, olet rikkaampi kuin 75 prosenttia maailman väestöstä", Astikainen kirjoittaa.

Ja silti meille länsimaisille ihmisille ei tunnu riittävän mikään.

Astikainen päätti heittäytyä vapaaehtoisesti kodittomaksi, elämään ilman velvoitteita ja rahaa. Hänen elämäntapansa kesti neljä vuotta, ja hän matkusti uudenlaisen elämänvaiheensa aikana kaikkiaan 42 maassa.

Siis oikeasti, ilman rahaa.

Teos kertoo tästä elämästä ja Astikaisen rahattomuuteen liittyvistä kokemuksista.

Miten elää ilman rahaa ei ole kuitenkaan mikään yhteisen maapallomme puolustuspuhe (vaikka se siis toki voisi ja saisi olla) vaan pikemminkin eräänlainen testi ja toisille jaettava vinkkipatteristo, miten matti meikeläinen tulee toimeen vähemmällä.

Ja nimenomaan valittu näkökulma tekee kirjasta kiinnostavan.

No, lopulta kirja tarjoaa aika vähän mitään uutta (vinkkeinä ovat muun muassa dyykkaaminen, vesi vanhin voitehista, jakamistalous muun muassa vaatteissa, liftaaminen ja soffasurffaus).

Tai sitten vinkit ovat muutoin vain.. no, eivät ihan jokamaijan arkeen ja rohkeuteen sovitettavissa (älä ota matkavakuutusta, lähde vapaaehtoiseksi ulkomaille, keksi ilmaisia harrastuksia - siis niinku missä niitä on? -, jätä opintovelat maksamatta - just).

Paikoin rebelistä asenteestakin huolimatta kirjalla on kuitenkin ansionsa. Se ei tee lukijaansa rikkaammaksi elämällä vähemmällä rahalla, mutta se herättelee huomaamaan, että raha ei oikeasti merkitse kaikkea.

Raha ei ole meriitti. Vähemmälläkin elää oikein hyvää elämää.

Kuten Astikainen kirjassaan kirjoittaa: mut ku nyt on sitku. Ei saisi.

"Olemme oppineet tekemään töitä, jotta meillä olisi rahaa nauttia vapaa-ajasta. Harmi kyllä meillä ei ole aikaa nautiskella, koska pitää tehdä rahaa."

"Matkustaessani ilman rahaa opin ennen kaikkea luottamaan tulevaan, siihen, mitä on luvassa ilman pelkoa tai epäilyksiä."

Siinä on pari oivaa ohjenuoraa kenelle tahansa; matkustipa sitä sitten ilman rahaa tai elelipä normiarkea ihan muuten vain.

Ja varsinkin näin joulun alla ja kohti uutta vuotta sonnustautuessa.