Päivät vierivät ja vuodet vaihtuvat - tarina päiväkuohuviinistä ja vapaapäivästä

Jo päivän merkitsemisestä kalenteriin tuli syyllinen olo.

Voinko minä?

No, enhän minä mitenkään voi. Ei tämä ole luvallista. Mitä muut tästä nyt oikein ajattelevat?

Tekeekö kukaan yrittäjäkollega näin?

Tuusulanjärvi
Ja tällaiseltako se nyt sitten tuntuu, kun on keski-ikäinen?

Että sitä edelleen miettii, mitä muut miettivät, vaikka itsellä on vapaus tehdä ihan juuri niin kuin haluaa.

Ja päätin, että hitot. Tämä rouva ei todellakaan mieti.

Vedin kalenteriin keskelle torstaita viivan ja kirjoitin sen kohdalle isoin tikkukirjaimin VAPAAPÄIVÄ.

Tuli hyvä olo. Siinä se oli. Minun päiväni.

Kalenterissa.

Kalenterin jälkeen siirryin läppärin ääreen. En oikeastaan koskaan osta itselleni mitään muuta kuin välittömiä hyödykkeitä.

Ja oikeastaan siksi klikkasin kaiken päätteeksi ja häpeilemättä kauan etsimäni dvd:n verkkokaupan ostoskoriin. Minulle.

Hitot, tosiaan.

Tuli torstai. Katselin junassa istuvia ihmisiä, ja mietin, kuinka moni heistä oli matkalla töihin. Oli tavallinen työpäivä, ja minä olin menossa omaksi ilokseni taidemuseoon.

Taidemuseon lipunmyynnissä päivitin Museokorttini. Puhelias lipunmyyjä ilmoitti, että kortti on voimassa tästä päivästä eteenpäin tasan vuoden.

- Sinun on vain muistettava kolme ykköstä: 1.11. ensi vuonna, hän nauroi.

- Enköhän minä juuri ja juuri muista sen, vastasin, ja mietin, että kunpa tietäisit.

Päivän aikana viiletin kahdessa museossa, ja kruunasin kokemani taidehetket iltapäiväkahvilla kakkupalan kera.

Olisin ostanut kyytipojaksi ihan törkeästi kuohuviinilasillisen, mutta kahvilassa ei ollut.

juhlat, marraskuu, Bollinger


No, mitä tästä kaikesta sitten?

Ei oikeastaan yhtään mitään.

Arkinen maailma sykkii menojaan, vaikka yksi yksinyrittäjärouva rohkenee pitää keskellä viikkoa vapaapäivän, haaveilee päiväkuohuviinistä ja juo sen sijaan lauantai-iltana shampanjaa.

Ja että päivät vierivät ja vuodet vaihtuvat, teimmepä me mitä tahansa - tai jätimme tekemättä.

Ja että meistä jokainen on juuri sellainen ja sen ikäinen kuin kokee olevansa.


8 kommenttia

  1. Arkivapaat on ihan parhautta! Ihanaa viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, eikö! Yhtä parhautta ovat varhaiseen aamuun ajoittuvat juoksulenkit. Ja molempia tulee toteutettua arjessa ihan liian vähän.

      Lämpimiä ajatuksia marraskuun harmauteen Outi <3!

      Poista
  2. Se on juuri näin. Kukaan muu ei yrittäjälle vapaapäivää tarjoa, kuin yrittäjä itse. Hienoa Rouva Sana, olette perimmäisten totuuksien äärellä.

    Elämästä pitää yrittää nauttia, ihan joka päivä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosien karttumisessa on yksi hyvä puoli (ainakin): vuosi vuodelta tulee mietittyä keskimäärin vähemmän, mitä muut ajatelevat. Sitä osaa olla tervellisellä tavalla itsekkäämpi.

      Mutta on yksi poikkeus: suomalainen työn tekemisen raadollinen eetos. Yrittäjänä ei tee tiukkaakaan tehdä töitä seitsemänä päivänä viikossa, mutta yksi arkivapaa kirvoittaa merkillisen syyllisen olon.

      Sillä todellakin: kukaan muu ei vapaita itselleen tarjoa kuin yrittäjä itse. Elämä ei ole vapaiden odottamista. Elämä on arkea tässä ja nyt, kyllä.

      Ihanaa marraskuuta Johanna <3.

      Poista
  3. Onnittelut, että annoit itsellesi aikaa keskellä kiireen ja arjen❤️ Sinä ansaitsit sen. Usein unohtaa pitää huolta omasta jaksamisesta. Jokainen päivä voi olla elämyksellinen kun uskaltaa rohkeasti heittäytyä ohikiiltäviin hetkiin. Hyvää uutta viikkoa Rouva Sana❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienissä hetkissä asuu arjen parhaus. Kiitos Marjo ihana <3. Ihanaa marraskuuta!

      Poista
  4. Ihan mahtista! Sähän laitoit rahaa pankkii, sillä varmasti tuo torstai antoi sinulle lisää virtaa tuleviin päiviin. Kippis ihana sulle ja ansaitulle vapaapäivälle <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää virtaa arkivapaa todellakin antoi - vaikka teinkin sitten vastavuoroisesti sunnuntaina töitä. Arkivapaasta tuli jotenkin sopivasti syntisen syyllinen olo :D. Tsin tsin!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!