* Mainos/yhteistyössä: Krapin kesäteatteri
On jälleen se aika vuodesta: kesäteatterin aika.
Ja okei, tein sen jälleen. Istuin katsomoon avoimin mielin ja ilman etukäteen tehtyä selvitystä, mistä esityksessä on kyse.
Kyseenalaista tämä vain, jos haluat. Olen todennut reseptin kuitenkin toimivaksi - erityisesti näin kesäisin.
Luin taannoin jostain, että kesäteatterin keskivertokulttaja on keski-ikäinen naisoletettu, joka toivoo esityksiltä "helppoa ja hyvää" (tai jotain tähän tyyliin).
On pakko todeta, että nyt olisi ollut aivan sama, mitä tietoja olisin Ranskalaisesta pyjamasta etukäteen esiin kaivellut. En olisi tullut siitä todennäköisesti hullua hurskaammaksi.
Nimittäin -
Krapin kesäteatterin Ranskalainen pyjama on varsinaista sanahelinää, nonsenseä ja verbaaliakrobatiaa ilman, että näyttämöllä tapahtuu oikeastaan yhtään mitään.
Siksi Ranskalaiseen pyjamaan ei oikeastaan voi edes tutustua. Se pitää kokea.
Ihmisiä suvi-illassa
Eli siis kirjoitettuna Ranskalaisen pyjaman alkuasetelma on aika tavalla mitätön tai mitäänsanomaton.
On keski-ikäinen pariskunta (Kirsi Ylijoki ja Jari Vainiokukka), joka päättää pitää kesäviikonlopun kunniaksi saunakekkerit.
Pariskunta kutsuu toisistaan tietämättä kanssaan saunomaan nuoret salarakkaansa (Senna Vodzogbe ja Akseli Lehtinen) toiveissaan, että he onnistuvat jossain vaiheessa pitämään sujettujen ovien takana hieman salasutinaa.
Kyllä, siis oman kotinsa katon alla.
Saunavieraiden huolenpidosta vastaamaan on tilattu ulkopuolinen pitopalvelun yrittäjä (Minna Kivelä).
No niin, mikäpäs siinä. Kerrankos tällaisia saunailtoja vietetään, varsinkin suviyössä.
Pari tuntia linkousta
Tapahtumat valahtavat kuitenkin kummallisille kierteille, kun sekä rehvakka pitopalveluyrittäjä että soljakka salarakas sattuvat olemaan samannimisiä.
Ja niin nämä Piat menevät kekkereissä mukana olevien kesken suloisesti sekaisin.
Entä tämän jälkeen? No, ei oikeastaan mitään.
Samaa tilannetta setvitään ja lingotaan ympäri ja ympäri seuraavan parin tunnin aikana niin, että hitaampaa hirvittää.
Semminkin, kun vielä näytelmän loppupuolella samaan linkoon tietämättään astuu pitopalveluyrittäjän mies (Kalle Tahkolahti).
Näytelmän kluu on jotenkin tämän tapainen: kuka rakastaa ketä, ja kuka onkaan kenenkin puoliso.
Ja kenen ne kohokkaat pitikään alun perin pyöräyttää ja mistä hinnasta?
Kun kesäteatterissa ollaan, mikään näistä ei todellakaan ole ihan itsestään selvää.
Pyjama? Ihan sama
Se, mistä näytelmä on saanut nimensä, selviää sekin esityksen loppupuolella, mutta juuri ja juuri ja rimaa hipoen niin, että asiaan ei kannata takertua.
Pyjama flanellilla tai silkillä ranskalaiseen tai kotoisaan pieruverkkarityyliin - tai kokonaan ilman. Aivan sama. Pyjama tai sen alkuperä on tänä suvena täydellinen sivuseikka.
Eli kertauksena: tämän kesäteatteriesityksen pointti ei ole nyt tarina. Sen tärkein pointti on sanallinen ilotulittaminen.
Erinomaista työtä
Ranskalainen pyjama on farssi. Näytelmä syntyy dialogista, ei niinkään tapahtumista. Pääroolissa ovat vuorosanat ja nopeatempoinen rytmi. Tyhjiä hetkiä ei tule.
Näytelmän ohjauksesta vastaa Jukka Keinonen. Hyvin vastaakin.
Myös koko näyttelijäkaarti tekee mainiota työtä. Roolitus on onnistunut.
Ylijoki, Vainionkukka ja Tahkolahti ovat varmoja rooleissaan. Jännittävällä tavalla tarinaan oli saatu ujutettua myös Tahkolahden bravurit: taikuus ja taikatemput.
Minulle uudet tuttavuudet, Vodzogbe ja Lehtinen, näyttelevät myös oikein kelpoisasti.
Potin näyttämöllä kuitenkin varastaa nyt Kivelä. Hänet on kuin tehty kokki-pitopalveluyrittäjä-salarakas-rooliin.
Keskisen Uudenmaan näyttämölavastusksista tuttu Ia Ensterä tekee jälleen erinomaista työtä. Ranskalaisen pyjaman lavastus on minusta jollakin tapaa suorastaan kaunis. Ihailin erityisesti ulko-ovea kehystäviä ristikkoikkunoita.
Onnea 25-vuotiaalle
Vielä muutama sana Ranskalaisen pyjaman dialogista. Se kikkailee stereotypioilla: perinteisillä ja paikoin aika mustavalkoisilla käsityksillä parisuhteesta ja sukupuolirooleista.
En ole aivan varma, mitä ajattelisin kaikesta talvikylmällä ja kuinka paljon ne naurattaisivat minua silloin.
Ehkä seuraava kertoo myäs minusta itsestäni, mutta nyt kesäteatterin katsomossa kuultuna ja hyvin rytmitettynä sanailu toimii.
Muutaman kerran nauroin jopa ääneen. Sitäkin enemmän hymyilin. Se on tykkäämisen merkki.
Krapin kesäteatteri juhlistaa tänä suvena Ranskalaisen pyjaman myötä 25-vuotisjuhlavuottaan. Se on aito aplodien arvoinen asia.
Keskinen Uudenmaa ansaitsee ja tarvitsee ammattikesäteatterin - jatkossakin.
Ranskalainen pyjama Krapin kesäteatterissa 29.8. asti. Lisätiedot www.kut.fi.
* Rouva Sana näki esityksen kutsuvieraslipulla
.jpg)
0 comments
Mitä ajatuksia tarina sinussa herätti? Kiitos, kun kerrot.