#valiokuukausi - viikko 1

14 tammikuuta 2019

Tämän kaiken pitäisi olla minulle enemmän kuin tuttua.

En oikeasti edes ole mikään sokerin ystävä. Saatan arjessa taivaltaa pitkiä jaksoja ilman, että en ole puputtanut lainkaan makeaa.

Silti Valiokuukauden startti tuntuu hetkittäin ylitse pääsemättömän vaikealta. Käsi hamuaa alkuviikosta toistuvasti piparkakkupurkille, ja joudun näpäyttämään itseäni sormille ja sanomaan stop.

Huoh! En ole ymmärtänyt, miten olen tottunut piparkakkuuni aamukahvin kanssa.

Sitä se joulu ja suruton mässäily teetättää. Siis heillekin, jotka eivät tunnustaudu makean ystäviksi.

#valiokuukausi ei ole minulle uudenvuodenlupaus. Ehei, uudenvuodenlupaukset ovat erikseen (ja niistä lisää vielä myöhemmin).

Valiokuukausi on minulle jo usean vuoden aikainen tapa, keino, paitsi keventää ja ottaa joulun jälkeisen ajan ensimmäiset viikot hieman kevyemmin myös ennen kaikkea havainnoida kuukauden aiheuttamia muutoksia itsessä.

Ihminen on tapojensa orja, sanotaan, ja niin se havaintojeni mukaan totta vie onkin.

Ihminen oppii ja omaksuu uusia tapoja. Osa niistä syntyy vaivihkaa, kuten se aamupiparkakkuun totuttelu.

Kun tavoista tulee pysyväluonteisia, pidämme niitä itsellemme kuuluvina ominaisuuksina, joista ei voi opetella enää pois. (Ja höpön löpön, sanon minä.)

Tänä vuonna kuukausi on julkinen, ja ristin sen mahtipontisesti Valiokuukaudeksi.

Kankean alkuviikon jälkeen laskettelu kohti loppuviikkoa sujuu kuin vettä vain, kunnes törmään ylitse pääsemättömään esteeseen.

Lauantaiaamuna päänsärky muistuttaa olemassaolostaan, eikä se karise aamupäivällä edes jumppasalin lattialle.

Olen oppinut, että migreeniperäinen päänsärkyni kestää tullessaan 2-3 päivää ja se herättää pakkomielteisen tarpeen erityisesti seuraaviin asioihin: kahviin, kokikseen, suklaaseen ja kaikkeen rasvaa tihkuvaan kuten esimerkiksi hillomunkkeihin.

Ihminen, joka ei normiarjessa välitä edes välitä suklaasta, voi migreenituskissaan syödä puoli paketillista noin vain pahimpaan päänsärkyyn.

Eikä päänsärky edes lähde edellä mainituilla keinoilla, ehei. Siihen auttaa vain lepo, raitis ilma, migreenilääkkeet sekä aika. Mutta tuleepahan tuskissaan hetkeksi jotenkin merkillisen autuas ja täyteläinen olo.

Ja sitten se tapahtuu: avaan Valiokuukauden ensimmäisen viikon lopussa lauantaina noin klo 16 tummaa suklaata olevan paketin, syön siitä hiljaa kaksi riviä suklaata, laitan paketin piiloon ja lähden ulos.

#valiokuukausi - viikko 1: saldo

  • viikko tavallista arkiruokaa (uutta: kasvis-jauheliha-cannelonit...)
  • liikuntaa neljänä päivänä (jumppa, jooga, juoksu ja luistelu + muu haahuilu ja tunnelmointi ulkoilmassa)
  • ei pisaraakaan alkoholipitoista
  • ostokset: kaksi käyntiä ruokakaupassa
  • viikon lipsahdukset, onnistumiset ja muut kummajaiset: tumman suklaan nauttiminen migreeniin (iso, iso miinus), sauna maistui saunalle myös alkoholittoman oluen kera (iiiso plussa!), töiden tekeminen ensimmäistä kertaa (!) kahvilassa (ostokset aamupäivän aikana: iso kahvi ja hedelmäsmoothie, hyvä minä) sekä se, että huomaan, etten mieti kulutusta tai kaupoissa hengailua lainkaan.

Rouva Sanan #valiokuukausi on hyvänolon kuukausi, joka jatkuu 6.2.2019 asti.
Lue lisää taustoja täältä.

Seuraa Valiokuukauden tunnelmia kuukauden ajan blogin puolella
sekä Instagram Storiesissa tunnuksella @rouvasana.


Tuusulanjärvi, #valiokuukausi, Rouva Sana




0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram