Hellitä.

Päästä irti ja anna olla. 

Vähänpä osasin aavistaa, kuinka oikeassa yritysjohtamisen opintoihin liittyvä mentorini oli vuosi sitten omissa sanoissaan.

Hakkasin päätäni seinään ja purin hammasta yhteen. Olin valmis lyömään hanskani tiskiin.

Että antaahan olla. Niin olen parhaani tehnyt ja kaikkeni yrittänyt, mutta se alkaa olla nyt tässä.

Se oli sitä aikaa, kun kävimme mentorini kanssa useita pitkiä keskusteluita. Juttelimme, kuinka kaikki oli näennäisesti ihan niin kuin pitikin, mutta ei ollut kuitenkaan.

Kävimme läpi syitä ja syvyyksiä. Pohdimme ja arvioimme.

Kunnes mentorini sanoi, että joskus on vain suurta viisautta päästää irti ja hellittää.

Antaa olla. Antaa virran viedä. Lakata pakonomaisesti pyrkimästä ja pääsemästä.

Edetä tavoitteiden ja ennalta määriteltyjen suuntaviivojen mukaan, mutta uskaltaa silti heittäytyä. Suoda asioille mahdollisuus tapahtua niiden omalla painollaan.

Hyviä asioita


Niin, kyllähän minä tiesin, että sattuma suosii valmistautunutta mieltä. Olinhan niin itsekin monet kerrat opettanut.

Mutta neuvopa itseäsi nyt omien oppiesi mukaisesti.

Ja näytä sormella minulle suutari, jonka lapset juoksevat vuodesta toiseen upouusissa kengissä.

Kiitos mentorini, teeseistä muodostui minulle vuoden aikana kuitenkin kasa mantroja. Anna mennä ja olla. Suo asioille mahdollisuus. 

Ja yhtäkkiä alkoi hyviä asioita alkoi tapahtua. Niitä siis vain tapahtui.

Etenin suunnitelmani mukaan, mutta sallin virran viedä. Annoin sattumallekin mahdollisuuden.

Ekopaaston loppu


Pääsiäislauantaihin päättynyt Ekopaasto sujui osaltani samassa hengessä. Annoin mennä. Mukaan liitin vanhojen ja joutavienkin asioiden unohtamisen ja hautaamisen.

Poltin turhat tuhkaksi nuotiolla.

Jos jotain olen tähän ikään mennessä oppinut, niin sen, että elämä todellakin on auttamatta liian lyhyt.

Se on liian lyhyt liian monille joutaville sekä mieltä ja aikaa kuluttaville asioille.

Kuten:

  • jo opitun mukaan etenemiselle, joka toistuu kerta toisensa jälkeen saman kaavan mukaan
  • laiskalle mielelle ja mustavalkoisille ajatuksille
  • vanhan vatvomiselle enemmän kuin se on tulevaisuuteen katsomisen vuoksi pakko
  • huonoille kirjoille ja elokuville 
  • energiaa kuluttaville ystävyyssuhteille
  • somelle, silloin kun se vie ja ottaa enemmän kuin tarjoaa
  • leivälle enemmän kuin kaksi palaa kerralla (ei koske ruisleipää)
  • tunkkaiselle sisäilmalle (ja kaikissa olosuhteissa)
  • televisiolle (elokuvat pois lukien) ja erityisesti urheiluohjelmille.

Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Mutta kun luo suuntaviivat ja antaa sen jälkeen luvan mennä ja heittäytyä, tuhkasta nousee aikaa myöten usein jotain uutta - ja palkitsevaakin.

Jotain, joka saa lopulta katselemaan ympäröivää maailmaa ja huokaisemaan: Kyllä! Kyllä elämä sittenkin on aika ihmeellistä.

Ekopaasto, kevättähti, pääsiäinen, elämä, Rouva Sana