Nonni.

Tein sen jälleen kerran.

Ekopaasto ajoittuu rytmillisesti talven vaihtuessa kohti kevättä kohdallani näköjään sellaiseen saumaan, että en ilmeisesti koskaan pääse Ekopaaston starttiin oikeaan aikaan mukaan.

Talviloma on aina liian lähellä joko tulossa tai menossa tai startti muistuu mieliin muuten vain vasta, kun h-hetki on jo mennyt.

Niin kävi jälleen tänä vuonna.

Tuhkakeskiviikko ja laskeutuminen paaston aikaan muistui kesken työkiireiden mieleen vasta, kun luin siitä Eeva Kolun Uusi muusa -blogista.

Neljäs kerta toden sanoo?


Piti ihan tarkistaa.

Olen osallistunut Ekopaaston viettämiseen jo kolme perättäistä vuotta vuodesta 2016 lähtien bloggaajakollegojeni Lady Of The Messin ja Tuulannelin innoittamana. Heistä ainakin Lady on mukana Ekopaastossa tänäkin vuonna.

Osaltani pyörähtää käyntiin siis Ekopaaston neljäs vuosi. Erityisesti viime vuonna sovelsin Ekopaaston tavoitteita häikäilemättä omiin tarpeisiini sopivaksi.

Kun viettää vuoden alkajaisiksi ensimmäiset neljä viikkoa ilman sokeria, alkoholia ja vaivihkaa valkoisia jauhojakin, karsii kulutuksensa minimiin, liikkuu ja muutenkin hiljentyy omiin oloihinsa, ei sama nappaa muutaman viikon tauon jälkeen ihan heti uudelleen - niin paaston aika kuin se virallisesti olisikin.

Jokin Ekopaastossa kuitenkin viehättää. Ehkä juuri se sama, joka piiskaa minut alkuvuodesta Valiokuukaudeksi ristimäni neljän piinaviikon viettoon.

Ekopaastossa kannustetaan meitä suomalaisia tekemään valintoja ja lupauksia ympäristöystävällisemmän elämäntavan puolesta. Paastolupauksen on lupa olla omanlainen.

Onneksi.

Vanha savuna ilmaan ja tuhkaksi


Tänä vuonna en lupaa ottaa etäisyyttä epäterveellisiin herkkuihin, sillä onnistuin siinä jo alkuvuodesta erinomaisella menestyksellä (ensimmäisen saunaoluenkin nautin vasta seitsemän Valiokuukausi-viikon jälkeen eli menin alkoholin osalta yliajalle: hyvä suoritus rouvalta, jonka mielestä sauna ei ole sauna ilman kokemuksen kruunaavaa maltaista makua).

Tänä vuonna en Ekopaaston aikana lupaa satsata kasvisruokiin, sillä en onnistu siinä nykyisellä perhekokoonpanolla. Mennyt Valiokuukausi osoitti sen jälleen kerran.

En lupaa vähentää kuluttamista, sillä ostosteni teko on alkuvuoden jäljiltä edelleen poikkeuksellisen maltillisella tasolla, en uudistaa kierrättämistä, sillä se on tehostettu nykykeinoin tappiin, enkä edes liikkua enemmän, sillä nykyistä kolmea-neljää liikuntakertaa enempään ei kalenterissani yksinkertaisesti ole enää tilaa.

Siksi otankin mallia Uusi muusa -blogista.

Lupaan seuraavan kuuden viikon Ekopaaston aikana satsata omaan hyvinvointiini (siinä onkin haastetta kerrakseen), kirjoitan lapulle, mitä asioita ja tekemisiä haluan jättää jälkeeni raahaamatta niitä enää mukanani, ja poltan ne kaikki viime viikolla menneen tuhkakeskiviikon nimissä savuna ilmaan.

Ehkä tuhkasta nousee kevään kunniaksi vielä jotain uutta.

Itseni ja samalla ympäristöni hyväksi.


Ekopaastoa vietetään tänä vuonna pääsiäislauantaihin 20.4. asti. 
Ekopaastossa jokainen voi olla mukana omilla lupauksillaan 
ympäristöystävällisempien valintojen puolesta. 

Ekopaasto, kevät, maaliskuu, Rouva Sana