Yksin kotona

06 toukokuuta 2019

Paljastin taannoin talvilomani aikana oman kulttuurinkulutukseni salat. Tällä viikolla paljastan jotain ihan muuta.

Bloggaajakollegani Satu Villa Kotiranta -blogista kirjoitti taannoin mielenkiintoisen Kun olen yksin kotona x 10 -jutun, ja se kolahti minuun täysin.

Yksin oleminen on arjen luksusta. Tajusin Sadun mainion kirjoituksen ansiosta, miten vähän minulla on mahdollisuuksia joutilaisuuteen omassa jylhässä yksinäisyydessäni.

Ihan liian vähän!

Olen joskus jopa haaveillut reissusta ulkomaille yksin, jolloin saisin olla ihan vain omien ajatusteni kanssa. Ehkä toteutan sen vielä.

Niitä hetkiä odotellessa tänään hieman siitä, mitä puuhailen, kun olen sen harvan kerran (hetken) yksin kotona.

Kirjoittaminen

Ei liene ehkä yllätys, vaikka joku varmaan ehkä huokaa, että miten se voi aina muka kirjoittaa.

Kirjoittaminen on minulle paitsi elantoni myös elämäntapa. Hahmotan kirjoittamalla maailmaa, enkä kyllästy siihen koskaan, vaikka kirjoitan työkseni.

Ulkoilu ja valokuvaaminen

Ulkoilu ja valokuvaaminen ovat pään tuuletusta ja terapiaa, mutta myös antoisa harrastus. Myönnän, että usein lähden ulos vain siksi, että oikeasti saan olla yksin.

Ulkona en kaipaa useinkaan vierelleni toista kanssani keskustelemaan. Parhautta on omien ajatusten äänetön solina. Se riittää seuralaisekseni.

Sohvalla lojuminen, neulominen, musiikin/podcastien kuunteleminen

Aika usein lojun sohvalla ja tuijotan olohuoneen suurista ikkunoista ulos tyhjyyteen. Vuodenajasta riippuen katselen maisemia, ja vain ajattelen.

Usein yhdistän lojumiseen neulomisen, varsinkin talviaikana. Ja vielä useammin yhdistän neulomiseen kuuntelemisen. Silloin kuuntelen joko musiikkia tai jotakin rästiin jäänyttä podcast-sarjaa.

Ja silloin ehdottomasti aina korvakuulokkeilla.

Vaikka olisin yksin.

Niin, ja neulomisesta sen verran, että en todellakaan osaa neuloa mitään muita kuin sukkia. Siksi meillä onkin niitä... no, aika paljon.

Elokuvien katsominen

Elokuvien katselusta on tullut erityisesti minun ja kuopuksen yhteinen harrastus. Kun olen yksin, katson kuitenkin aina juuri sellaisia elokuvia, jotka kiinnostavat vain ja ainoastaan minua, aika usein dokumentteja.

Elokuvat ovat nykyarjen luksusta - semminkin, kun niiden katsominen on, kiitos kaikenlaisten suoratoistopalvelujen, niin helppoa.

Lukeminen

Lukemiselle on arjessa edelleen liian vähän aikaa, mutta yksin ollessani rakastan ehdottomasti lukemista.

Haahuilu, ajatteleminen

Monet parhaat ideat saan luovassa joutilaisuudessa.

Kun arki muodostuu tylsäksi, saatan haahuilla ympäri taloa, siirrellä tavaroita näennäisesti (ja pelkän muodon vuoksi), kulkea ikkunalta toiselle ja tuijottaa päämäärättömästi ulos.

Silti ajatukset rullaavat vinhaa vauhtia.

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen singahtanut kodinhoitohuoneesta, keittiön ruokapöydästä tai suihkusta vauhdilla läppärini ääreen ja alkanut saamani ajatuksen vuoksi kirjoittaa.

(Ja siksi voit palata hetkeksi listalla takaisin kohtaan yksi.)

Järjesteleminen ja askarointi (ja taas ajatteleminen)

Minulla on paha tapa yksin ollessanikin tarttua erilaisiin toimiin. Olen aika usein enemmän liikkeellä kuin paikoillani. Vanhemmiten olen yrittänyt maadoittaa itseäni tähän hetkeen, ja olen onnistunut siinä vaihtelevasti.

Epäjärjestyksessä oleva koti häiritsee vuosi vuodelta vähemmän. Oma aika on tärkeämpää.

Silti usein nautin pienestä puuhastelusta. Siivoan vuosikaudet sekaisin olevan kaapin, käyn läpi vaatehuoneen hyllyt ja pistän joutavat kierrätykseen ja niin edelleen. Samalla saan aikaa olla oman pääni sisäisen maailman kanssa.

Joskus huomaan, että minun on suorastaan pakko lähteä viikkaamaan pyykkiä. Kaikilla askareilla on kuitenkin yksi ja sama funktio - sama kuin edellä mainitussa haahuilussa. Ajattelu tarvitsee tuekseen usein näennäistä pikkupuuhastelua.

Entä mitä en ainakaan tee ollessani yksin?

Voit olla varma ainakin seuraavista:

  • En tee ruokaa, sillä siinä ei ole minulle mitään luovaa eikä terapeuttista.
  • En käsittele valokuvia, sillä rehellisyyden nimissä inhoan sitä ja teen sitä vain, kun on pakko (aika usein kuitenkin on).
  • En juttele, enkä juorua puhelimessa ystävien kanssa. En ylipäätään kaipaa yksin ollessani kenenkään seuraa. En edes somessa.
  • En yksin ollessani juurikaan urheile. Ulkoilu on eri asia. Vaikka juokseminen on aika ajoin terapeuttista ja juoksu saa ajatukset virtaamaan, yhtä usein juokseminen ei sitä ole - siis terapeuttista. Urheilu on keskimäärin suoritus, mutta ulkoilu ei. Niissä on vissi ero.
  • En vetäydy saunaan tai suihkuhuoneeseen tunneiksi erilaisten puteleiden ja purkkien kanssa. 
  • En ota päiväunia, en lakkaa kynsiä, enkä kastele tai hoida kukkia.
  • Kesällä saatan hetken aikaa haahuilla pihalla ja yksin ollessani kykkiä kiskomassa rikkaruohoja vain, koska se on mukavaa. Yleensä kuitenkaan en. Puutarhanhoito on minulle yleensä työtä, joka tehdään, kun muut ovat kotona.
  • Yksin ollessani maalaisin, jos osaisin. Mutta kun en osaa, keskityn haaveilemaan soittoharrastuksen käynnistämisestä uudelleen. Tuskin kuitenkaan koskaan käynnistän.

Niin, että sen pituinen se.

Mitä sinä puuhailet yksin ollessasi? Kerro. Olisipa lysti kuulla.

blogi, bloggaaja, Rouva Sana

8 kommenttia

  1. Ei varmaan ole yllätys, että teen tuunailuja, askartelen ja ompelen. Kuuntelen musiikkia tai soitan pianoa ja laulan niin, että seinät raikaa. Köllöttelen sohvalla epäergonimisissa asennoissa ja katselen leffoja ja dokumentteja. Teen täytettyjä voikkareita ja juon teetä. Välillä haahuilen lähimetsässä ja napsin kuvia. Tällaisia juttuja puuhastelen kun olen yksin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kyllä Outi ole ;)... Blogisi on tulvillaan niin paljon kaikenlaisia tuunailuja, että sinun on pakko väkästellä niitä vapaa-ajallasi ja yksin ollessasi. Ihania juttuja. On mieletöntä nähdä, miten luovuus näkyy sinussa käsillä tekemisessä.

      Mutta on meillä yhteistäkin: leffat ja dokkarit ja se metsässä haahuilu <3.

      Poista
  2. Ihana aiha ja kiva kuulla mitä puuhailet yksinäsi. Yksin kotona oleminen on luksusta! Arvostan niitä hetkiä niin paljon että silloin en todellakaan halua ketään kylään enkä halua jutella kenenkään kanssa puhelimessa. Kotona on silloin hiljaista, en kuuntele musiikkia. JOskus uppoudun kirjaan, luen niin pitkään kuin mahdollista. Toisinaan katson tallenteita telkasta joista vain mä tykkään, häpeä tunnustaa mutta tietyt reality-sarjat ovat koukuttaneet mut, kuten eri maiden ensi treffit alttarilla ja bachelorit ja muut missä pääsee tutkailemaan ihmisten sosiaalista kanssakäymistä ja persoonia. JOskus piirtelen bujoani pari viikkoa eteenpäin tai suunnittelen seuraavan kuukauden teemaa. Kirjeitä saatan joskus myös kirjoitella. On hienoa osata nauttia omasta ajasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, tuota lukemisen rauhaa kyllä erityisesti arvostan. Vaikka arkielämäni on rauhoittunut suuresti arjen ruuhkavuosista, lukemiselle jää yhtäjaksoista aikaa yhä liian vähän. Edistystä kyllä toki on, kun tätä nykyä luen ainakin vähän lähes joka päivä!

      Realitysarjoissa on kyllä puolensa. Vaikka en tunnustaudu niiden suureksi ystäväksi, Suomen Diiliin koukutuin aikanaan täysin ja Selviytyjiä seuraan aika ajoin - täsmälleen samoista mainitsemistasi syistä. Ihmiset ja heidän keskinäinen kemiansa ja tapa toimia olosuhteissa, jotka eivät muistuta arkioloja, on välillä mielettömän mielenkiintoista.

      Ja kirjeet. Ah <3.

      Poista
  3. Haahuilihan on mitä parhainta!
    Hauska lista ja kiva kurkata, mitä muut tekevät omalla ajallaan - olisipa sitä vähän enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin haahuilufani. Arjen parhautta <3 <3.

      Iloista, että poikkesit kylässä Milla!

      Poista
  4. Nykyisin tuota ylellistä omaa aikaa on minulla riittämiin. Tilanteesta riippuu, miten aikani kuluu.

    Nautin kodin rauhasta, jossa voin tehdä mitä lystään. Lukeminen on rentouttavaa ja ompeleminen myös, jota kuitenkin teen aivan liian vähän siihen nähden, miten mieluisaa se on. Haahuilen pitkin tonttia ja piipahdan lähimetsässä astelemassa sammaleilla. Herkullisen aterian, yksinkertaisen ja nopean, loihtiminen on innostavaa. Syödessä lukeminen on hupini. Sohvallekin voin oikaista, jos siltä tuntuu. Yksin(kin) kotona on antoisaa. Joutilaista hetkistä kumpuaa luova vire ja uudet ajatukset. Itse asiassa mietin, pohdin, ajattelen ja sunnittelen paljon. Siivoaminenkin tai erityisesti järjestely voi olla hauskaa, kun on oikeanlainen fiilis. Nämä tulivat päällimmäisenä mieleen.
    Hiljaisuus on olennainen osa yksin oloa tai sitten tarkkaan tunnelman mukaan valitsemani musiikki. Podcasteja kuuntelen välillä kokkaillessani.
    Sinun listasi kuulosti juuri sinulta tai sellaiselta, minkä kuvan olen sinusta luonut.
    Toiveikkain toukokuun terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinä onnekas, jolla on jo aikaa <3. Itse asiassa koko kertomuksestasi huokuu, että sinulla on aikaa, eikä ole kiire mihinkään.

      Hiljaisuus on kyllä todella tärkeää. Vaikka kuuntelen mieluusti musiikkia tai poscasteja, kestän hiljaisuutta pitkänkin aikaa. Mitä hektisempää arki on ollut, sitä suurempaan luksusta totaalihilaisuus tai pelkät luonnon äänet ovat.

      Aurinkoa ja iloista oloa arkeesi Tuija <3!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram