Sarvikallio, Tuusula, Tuusulanjärvi, Rouva Sana

Blogihaasteet ovat innostavaa ja mielenkiintoista luettavaa - ainakin minusta. Nappasin alkukesästä ihanan bloggaajakollegani Tuulannelin blogista paljon kiertäneen blogihaasteen.

Löydätkö rivien välistä kaikkien näiden vuosien jälkeen ehkä jotakin uutta?

1. MIKÄ ON BLOGISI TARINA JA KUINKA SE ALKOI?

Uuh, mahdatko olla jo täysin kyllästynyt tähän tarinaan? Olen jakanut sen niin moneen kertaan. Kerron sinulle tiivistetyn version. 

Olin aina sanonut bloggaamiselle "ei tod." ja "ei koskaan". Ehdin työskennellä toimittajana ja toimitustyön muissa tehtävissä toimitussihteerinä ja toimituspäällikkönä vajaat parisenkymmentä vuotta. Pidin itsestään selvänä, että se riittää.

Ehkä se olisi riittänytkin. Mutta sitten tuli hetki, jolloin työpalettini meni uusiksi, ja jäin toviksi ilman julkaisukanavaa.

Sain erittäin vahvoja vieroitusoireita.

Olin oppinut katsomaan ja havainnoimaan ympärilläni olevaa elämää ja kotiseutuni ilmiöitä kirjoittamalla, ja yhtäkkiä minulla ei ollutkaan paikkaa, missä kertoa ajatuksistani.

Rouva Sana sai alkunsa pitkän harkinnan ja suunnittelun jälkeen maaliskuussa 2014. Ajattelin, että kunhan nyt tovin aikaa kirjoitan, pahimpaan tarpeeseen..

No niinpä. Ne kuuluisat viimeiset sanat. Tässä sitä edelleen ollaan.

Ja kuten olen monen kertaan todennut: onneksi perustin blogin. En olisi ikinä, koskaan, milloinkaan uskonut, miten paljon hyvää se toisi mukanaan.

2. MITÄ INTOHIMO TARKOITTAA SINULLE?

Minulle intohimo tarkoittaa aitoa, syvää, intohimoista rakkautta jotakin kohtaan: toista ihmistä, asiaa tai tekemistä, kohteella ei ole niin väliä. Intohimo voi kohdistua siis muuhunkin kuin kahden ihmisen välille.

Intohimo tempaa mukaansa ja vie mennessään. Intohimon myötä ajantaju katoaa. Intohimo synnyttää uutta.

Minulle intohimo on paneutumista 110 prosenttisesti asiaan (tai ihmiseen), joka koen mielekkääksi, merkitykselliseksi ja antoisaksi. Intohimo pakottaa antamaan itsestäni kaiken, mutta myös ylläpitämään taitoani sekä oppimaan ja opettelemaan jatkuvasti uutta.

Suhtaudun intohimoisesti arjessani uuden oppimisen lisäksi ehkä vain yhteen asiaan, mutta satsaankin siihen paljon: kirjoittamiseen.

Todennäköisesti meillä ei voi olla intohimon kohteita loputtomasti. Jos olisi, ne voisivat kuluttaa meidät nopeasti loppuun. 

Oikein annosteltuna intohimo on kuitenkin elämän eliksiiri. Intohimo pitää mielen ja ajatukset virkeänä, vaalii sykettä - ja elämää.

3. MITÄ TEET RENTOUTUAKSESI?

Vaikka nautin suunnattomasti (vieraidenkin) ihmisten seurasta, olen on-off-tyyppi, sosiaalinen erakko. Sosiaalisuuden, seurustelun ja vuorovaikutuksen vastapainoksi tarvitsen läsnäoloa läheisten kanssa sekä pelkkää hiljaista omaa aikaa. 

Parhaita rentoutumisen reseptejäni ovat nämä:

- Joutilaat hetket perheen, läheisten ja/tai ystävien kanssa ilman kelloa. Se havainto ja tunne siitä, kuinka ympärillä on itselleen rakkaita ihmisiä, kaikilla on yhdessä hyvä olla, ja on aikaa, jota on riittävästi.

- Luonnossa kamera kaulassa. Maisemalla ei ole väliä. Kaikki käyvät: maalla peltomaisemat tai merenranta, kotimetsä tai ikisuosikkini Tuusulanjärvi, päiväretki kulttuurimaisemissa, auringonlasku lähikalliolla, uudet maisemat matkoilla.

Maisemista ja niihin liittyvistä ajatuksista on muuten lisää enemmän täällä. Lue, jos et ole vielä tutustunut.

- Aamun varhaiset tunnit, kun koko maailma nukkuu. On vain hiljaisuus ja ikkunan takana sirpittävät varpuset. Näistä hetkistä on muuten puolestaan enemmän täällä.

- Juoksulenkki, jumppasali, jooga, kirja, tunti mielenkiintoista podcastia, leffailta tai hetki neulomista musiikkia kuunnellen. Toimii.

4. VIIMEISIN MATKASI?

Olen ollut 90-luvun alusta lähtien vankkumaton kotimaan matkailun kannattaja, kiitos entisen elämäni ja matkailualalla vietettyjen vuosieni. 

Koska olen jo kauan ollut sitä mieltä, että on suoranaista sulaa hullutta erityisesti kesäisin lähteä merta edemmäksi kalaan, vastaan: elokuun alun reissu Lappiin ja Pohjois-Pohjanmaalle.

Viimeisimmät ulkomaan matkani tein kesällä Tallinnaan ja helmikuussa Balille Indonesiaan.

Saan usein hämmästyneitä kysymyksiä, miten vähän kirjoitan reissuistani. On totta, että niistä on juttuja täällä blogin puolella vain harvakseltaan, Instassa enemmän. 

Syy on kuitenkin (ainakin minusta) yksinkertainen. Olin aikanaan töissä matkailualan erikoislehdessä, ja kiintiöni pelkkien reissujen kirjoittamisen osalta tuli silloin täyteen.

Ehkä skarppaan asian kanssa jatkossa enemmän.


5. MATKUSTATKO YLEENSÄ YKSIN VAI RYHMÄSSÄ?

Hieman kademielellä seurasin bloggaajakollegani Nuorgamin Emmin taannoista kesälomareissua Kreikkaan - yksin. Haaveilen vastaavasta, mutta sen aika ei ole juuri nyt. 

Mutta kun oikea aika koittaa, näen itseni keskieurooppalaisessa (mieluiten italialaisessa) kaupungissa pienessä pittoreskissä talossa kirjoittamassa avoinna olevien ikkunaluukkujen eteen sijoitetun pöydän ääressä, nauttimassa illalla kirjoittamisrupeaman päälle antipastoja ja roseviiniä sekä pulahtamassa vilvoittavaan meriveteen.

Ihan yksin.

Sitä odotellessa ja muuten matkustan aina joko perheen kanssa tai vakiintuneen ystäväporukan kanssa. Tällaisia reissuja on jo useampikin odottamassa. Suurta parhautta.

6. UNELMAKOHDE, JONNE OLET AINA HALUNNUT MATKUSTAA?

Haaveilen aika vähän erityisistä matkakohteista. On kuitenkin kaksi paikkaa, jotka ovat kerran elämässä -reissulistallani.

Olen luvannut viedä koko perheen joskus New Yorkiin.

Ja viimeistään eläkepäivilläni teen vetreän ja pitkän matkan Afrikkaan, ja vietän aikaa savannilla leijonia ja norsuja seuraten.

7. MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT?

Noudatin kesän to do -listaani kirjaimellisesti. Luin kesän aikana PALJON!

Viimeisin lukemani kirja on Liane Moriartyn Hyvä aviomies (kiitos some, en olisi löytänyt hyvää kirjailijaa ilman Instaa).

Loppusuoralla on Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto - Tie luovaan kirjoittamiseen. Siitä muuten bloggaan heti, kun kirja on luettu.

8. MIKÄ ON LEMPIKIRJALLISUUDENLAJISI?

Olen kirjallisuuden suhteen aika tavalla kaikkiruokainen. Lähes kaikki uppoavat paitsi dekkarit ja jännärit. 

Kohdalleni on siis ilmeisesti osunut geenivirhe, sillä käsittääkseni vähintään puoli Suomea on dekkarifaneja. En ole lukenut mitään jännittävää sitten nuoruusvuosieni.

Suosikkikirjailijoitani ovat muun muassa Linda Olhsson, Cecilia Ahern, Jojo Moyes, Joel Haahtela, Tove Jansson, Astrid Lindgren, Märta Tikkanen ja Mereta Mazzarella.

9. MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIAALISESSA MEDIASSA?

Aloitetaan suosikkikanavistani. 

Jos en olisi ammattisisällöntuottaja, jäisin todennäköisesti Facebookista tätä nykyä kokonaan pois. Minulla on siihen viha-rakkaus-suhde. Työni kuitenkin pakottaa minut olemaan kanavassa läsnä.

Twitterin käyttöni on olematonta. En pysy sen kiivaassa tahdissa. LinkedInistä tykkään, kovastikin, mutta en ole siellä niin aktiivinen kuin toivoisin.

Instagram on ylivoimainen suosikkini. 

Suhtaudun someen kuin se olisi aikakauslehti. Mietin, mitä haluan jakaa itsestäni ja toisaalta mitä haluan itse seurata.

Some saa olla siloteltu ja tyylitelty. En halua aikakauslehdistäkään lukea samaa tylsää arkea, jota itse elän. Some saa viihdyttää.

Mutta silti somen pitää aina olla aitoa ja totta.

Some, ja tämä blogi, on vain yksi osa elämääni. Omalla kohdallani somessa ei koskaan näy kaikki.

10. MIKÄ ON SUHTEESI ASUINPAIKKAASI?

En ole paljasjalkainen järvenpääläinen, enkä edes keskiuusmaalainen, mutta koen itseni ehdottomasti tätä nykyä nimenomaan keskiuusmaalaiseksi. Olen asunut ja tehnyt töitä alueella reilut 20 vuotta, enkä ihan heti osaa kuvitella asuvani jossain muualla. 

Keski-Uusimaa on minun paikkani, minun seutuni, minun maisemani. 

Eläkepäivistä en tosin koskaan tiedä. Jos vaikka sitten siellä Italiassa. Tai Afrikassa...

11. MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA?

Kulunutta tai ei, vastaan tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta - kaikkien elollisten välillä ja kesken: sukupuoleen, ikään, säätyyn tai jalkojen määrään ja karvapeitteeseen katsomatta. 

Ominaisuus on minussa sisäänrakennettu jo äidinmaidossa. Ilmeisesti se ja kirjoittamiseni vimma olivat suurimpia syitä, että minusta tuli aikanaan lopulta toimittaja.

Sarvikallio, Tuusula, Tuusulanjärvi, Rouva Sana

Miltä tuntui? Tuliko yhtään uutta?

Jos bloggaat, nappaa blogihaaste ja kerro itsestäsi. Ja jos vinkkaat blogikirjoituksestasi alla olevassa kommenttiboksissa, tulen blogiisi vierailulle.

Se on hei syyskuu. Aurinkoa ja iloa!

Jutun kuvat on ikuistettu Pikku-Koliksikin kutsutulla 
Tuusulan Sarvikalliolla syyskuuussa 2019.