Sinä päivänä

06 marraskuuta 2019

Sinä vuonna lokakuu oli keltainen ja lämmin.


Katselin suurien vaahteroiden väriloistoa silloisen asuntomme ikkunasta, ja mietin, millaiseksi elämämme vajaan kuukauden aikana muuttuu. 

Onneksi en aavistanut sitä silloin. Kuten tiedät, ei siitä helppoa tullut.

Ei ollut sattumaa, että minusta tuli äiti, mutta yhtä hyvin olisi voinut käydä niin, että en olisi tullut. 

Osaan sanoa nyt, että se olisi ollut maailman suurin virhe; surullisin epäkohta omassa elämässäni. 

Sinä tiedät senkin.  

Maailmassa oli siihen aikaan monta mielenkiintoista asiaa näkemättä ja kokematta, eikä vanhemmuus ollut prioriteettilistallani ensimmäisenä. 

Piti mennä, vaikka en tiennyt minne ja erityisesti miksi. 

Oikeasti elämä on ollut kaikki vuodet hyvin näin.

Tänään oivallan, mitä kaikkea paitsi olisin jäänyt, jos syksyn väriloisto ei olisi vaihtunut talven ensikosketukseen sinä yönä. 

Sinä yönä, jolloin sinä rytisemällä synnyit.

Katselin aamuvarhaisella ikkunasta kirkkaana loistavaa auringon kajoa, salossa liehuvaa siniristilippua ja lumihiutaleita, jotka leijuvat hiljalleen alas taivaalta. 

Satoi ensilumi, ja me olimme kumpikin poikki, umpiväsyneitä, molemmat omalla tavallamme.

Mutta siinä sinä lopulta olit. Ihminen, joka olit tuleva muuttamaan kaiken siihenastiseni. 

Enkä unohda tuota tunnetta sinä päivänä koskaan. 

Tarina lapsista ja vanhemmista

Olet kuullut monta kertaa tarinan, jonka mukaan meitä aikuisia tarkkaillaan ylhäältä taivaalta. Arvioidaan ja katsellaan, pohditaan ja mietiskellään. 

Tarinan mukaan ei ole sattumaa, kuka lapsista syntyy mihinkin perheeseen. Se on tarkoin suunniteltu juttu. H-hetken kohdalla vanhemmat saavat lapsista hänet, joka on juuri vanhempia varten tarkoitettu.

Tarinan mukaan jokaisella lapsella on syntyessään jokin tehtävä, ja se tehtävä liittyy vanhempiin.

Sinun tehtäväsi ei ollut helposti hoidettavassa pois päiväjärjestyksestä. Meni noin vuosikymmen ennen kuin oivalsin mikä se on.

Sinä tarjosit meille haasteita, rökitit oikealta ja vasemmalta, työnsit kapuloita rattaisiimme juuri, kun tuntui, että asiat alkoivat sujua, etkä päästänyt meitä vähällä.

Silti samaan aikaan sinussa sykki suuri lämmin ja ymmärtävä sydän, joka on asunut sinun sisälläsi aina. 

Siitä ensihenkäyksestä alkaen, jonka rääkymällä karjaisit ilmoille tasan 18 vuotta sitten.

Kuka olisin, missä menisin

Olen joskus miettinyt, millaiseksi elämäni olisi muotoutunut ilman sinua. Kuka ja mikä olisin.

Olisin todennäköisesti edennyt urallani, tehnyt pitkää päivää, ollut vähemmän kotona, matkustanut paikoissa, jotka olisivat tänään vailla merkitystä, ja olisin kokenut itseni tärkeäksi minulle yhdentekevien ihmisten keskuudessa.

Oppitehtäväsi ohessa humahdit aikuiseksi: seesteiseksi, rauhalliseksi ja tasapainoiseksi aikuisen aluksi, joka suurimpia avuja on avarakatseisuus, pohtiva elämänasenne sekä kuunteleva ja toiset huomioon ottava sydän.

18 vuotta sitten sinä juurrutit jalkani tukevasti maan kamaralle, ja kädestä pitäen opetit, kuinka kaikki elämässäni tärkeä on juuri tässä: nyt ja näin.

Kaikki muu on merkityksetöntä.

Sen päivän jälkeen, kun sinä synnyit. 

Olet luonani aina.


4 kommenttia

  1. Nyyh, kyyneleet silmissä luin sun tekstiä. Tuli siltä silmän iskulta mieleen myös oman tyttären syntymä.
    Voi miten kauniisti puit teidän perheen esikoisen tarinaa sanoiksi ja miten rakastavasti häntä onnittelet <3.
    Olet ilmiömäinen tarinankertoja! Mä haluun lukea lisää, vaadin suorastaan.
    PALJON ONNEA SYNTYMÄPÄIVÄSANKARILLE JA KOKO TEIDÄN PERHEELLE <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos kauniista sanoistasi <3. Luulen, että tämä vanhemmuuden kokemus on yhteinen meille kaikille, jotka olemme onnistuneet saattamaan oman jälkikasvun jollakin tavoin säädyllisin ja järjellisin keinoin aikuisuuden kynnykselle. Onhan 18 ikä jollakin tapaa maaginen rajapyykki oikeasti myös vanhemmille.

      Meillä matka ei ole aina ollut helppo ja se on ollut joskus pitkä kuin tauti. Jos olisin tiennyt kaiken etukäteen, olisin varmasti jänistänyt ja sanonut, että antaahan olla. Keskityn johonkin muuhun.

      Mutta kun katson tänään lopputulosta ja aikaa taaksepäin, kaikki tuntuu juuri niin tärkeälle ja tarkoituksenmukaiselle kuin mitä se on ollutkin. Tässä ollaan, eikä mikään voisi olla paremmin. Sydän on ollut 18 vuotta rakkautta täynnä.

      Lämmin kiitos ja iso halaus sinä ihana <3!

      Poista
  2. Oikein paljon onnea perheen aikuiselle lapselle <3 Aivan ihana kirjoitus Minna.
    Sinä tarjosit meille haasteita, rökitit oikealta ja vasemmalta, työnsit kapuloita rattaisiimme juuri, kun tuntui, että asiat alkoivat sujua, etkä päästänyt meitä vähällä.

    Silti samaan aikaan sinussa sykki suuri lämmin ja ymmärtävä sydän, joka on asunut sinun sisälläsi aina.

    Ihan kun olisit samalla kirjoittanut meidän pojastakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että monesta perheestä löytyy tänä päivänä tuhansia samanalaisia lapsia: poikia ja tyttöjä. Meidän aikuisten yksi suurimpia kompastuskiviä on, että emme osaa ottaa lasten myötä tulevia haasteita vastaan.

      Sillä eiväthän ne mitään haasteita ole. Tavallista elämää vain. Me vain erehdymme helposti kuvittelemaan, että se oikea ja tärkeämpi elämä on jossain muualla kuin kodin seinien sisäpuolella.

      Tässä vaiheessa sitä sitten viimeistään huomaa ja ymmärtää, että kaikkein merkityksellisin on ollut aina tässä ja nyt - ja on ylpeä siitä.

      Eikö vain? Sinä tiedät <3.

      Kiitos Outi kauniista sanoistasi <3. Terveisiä kotiin!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram