Lukuaika
4
Kommenttia
Yhteistyössä Järvenpään Kukkatalo ja
Keski-Uudenmaan blogit - KUBLO *
Elämä on täynnä paradokseja.
Omalla kohdallani yksi niistä on, että rakastan taidetta, mutta en itse osaa tehdä käsilläni yhtään mitään.
Jo alakoulun kuvataidetunneilla sain kuulla, kuinka tyylini on... no, sellainen omaperäinen - ja hieman kauniimmin sanottuna: vahvoin värein väritetty (ohoi alakoulun ope, oletko kuulolla - kunpa tietäisit värirepertuaarini nyt: harmaan mustasta mustaan...).
Keramiikkainnostukseni aikana tulin ryhmässä tunnetuksi rouheana oman tyylin vaalijana.
Kun muut tekivät siloteltua ja kaunista käyttökeramiikkaa, möhkäleeni erottuivat tekeleikseni jo kaukaa polttouunista, ja klönttien käyttötarkoitus selvisi aina vasta niiden valmistumisen jälkeen (usein ne päätyivät aluksi perheen ja sukulaisten takan päälle, josta ne katosivat vaivihkaa parempaan talteen...).
Ensimmäisen villasukkani sain valmiiksi ystäväni myötävaikutuksella vasta nelikymppisenä. Sukat todellakin tunnistaa ýhä aidoksi käsityöksi: jokaisessa on vähintään yksi virhe.
Siksi tyydyin alkuun ihailemaan vain kaukaa Järvenpään Kukkatalon Sitolahden Saijan takavuosina lanseeraamia upeita kukkatyöpajoja.
Minäkö nyt lähtisin nolaamaan itseni. Ehei!
Lisää tarinaa tuosta kohtalokkaasta hetkestä (ja Sitolahden Saijan upeasta Kukkakirjasta, jota löytyy myynnistä edelleen lukuisista eri paikoista) löydät täältä.
Siksi minun oli helppo sanoa, kyllä, oi kyllä, KYLLÄ!, kun Järvenpään Kukkatalo haastoi Keski-Uudenmaan blogit - KUBLOn sisällöntuottajia ensi lauantaina Kukkatalolla vietettävien joulumarkkinoiden joulukranssikilpailuun.
Paljon ei kädenjälkeni ole vuosikymmenten saatossa muuttunut. Rouhea, runsas, yltäkylläinen - ja hieman sinne päin - ovat edelleen parhaita adjektiivejä kuvaamaan töitäni.
Männä-suven Puistobluesiin värkkäämäni kukkakranssi sai päivän aikana nimekseen bluesröyhäke. Ehkä osaat arvella, millaisesta luomuksesta oli kyse.
(Luojalle kuitenkin kiitos, kun rouvat tulevat tiettyyn ikään, mikään häpeän määrä ei estä heitä iloitsemasta omien kättensä töiden tuloksista ja kantamasta niitä ylpeästi myös julkisilla paikoilla.)
Jotain samaa on varmasti myös Järvenpään Kukkatalon joulukranssikilpailuun värkkäämässäni hengentuotoksessani.
Jouluröyhäke.
Ehkä se ei ole sittenkään kovin huono tapa laskeutua joulun odotukseen.
Tässähän ovat pikkujoulutkin ihan käsillä...
elämästä
joulu
Järvenpään Kukkatalo
Keski-Uudenmaan blogit
kranssi
sisältöyhteistyö
Jo alakoulun kuvataidetunneilla sain kuulla, kuinka tyylini on... no, sellainen omaperäinen - ja hieman kauniimmin sanottuna: vahvoin värein väritetty (ohoi alakoulun ope, oletko kuulolla - kunpa tietäisit värirepertuaarini nyt: harmaan mustasta mustaan...).
Keramiikkainnostukseni aikana tulin ryhmässä tunnetuksi rouheana oman tyylin vaalijana.
Kun muut tekivät siloteltua ja kaunista käyttökeramiikkaa, möhkäleeni erottuivat tekeleikseni jo kaukaa polttouunista, ja klönttien käyttötarkoitus selvisi aina vasta niiden valmistumisen jälkeen (usein ne päätyivät aluksi perheen ja sukulaisten takan päälle, josta ne katosivat vaivihkaa parempaan talteen...).
Ensimmäisen villasukkani sain valmiiksi ystäväni myötävaikutuksella vasta nelikymppisenä. Sukat todellakin tunnistaa ýhä aidoksi käsityöksi: jokaisessa on vähintään yksi virhe.
Siksi tyydyin alkuun ihailemaan vain kaukaa Järvenpään Kukkatalon Sitolahden Saijan takavuosina lanseeraamia upeita kukkatyöpajoja.
Minäkö nyt lähtisin nolaamaan itseni. Ehei!
Muuan kohtalokas kukka-aamu
Mutta sitten tuli eräs kevätaamu, jolloin Saija sai houkuteltua minut eräässä tapahtumassa kuin vaivihkaa kukkavärkkäämisen äärelle - ja tämä rouva oli mennyttä naista.Lisää tarinaa tuosta kohtalokkaasta hetkestä (ja Sitolahden Saijan upeasta Kukkakirjasta, jota löytyy myynnistä edelleen lukuisista eri paikoista) löydät täältä.
Siksi minun oli helppo sanoa, kyllä, oi kyllä, KYLLÄ!, kun Järvenpään Kukkatalo haastoi Keski-Uudenmaan blogit - KUBLOn sisällöntuottajia ensi lauantaina Kukkatalolla vietettävien joulumarkkinoiden joulukranssikilpailuun.
Paljon ei kädenjälkeni ole vuosikymmenten saatossa muuttunut. Rouhea, runsas, yltäkylläinen - ja hieman sinne päin - ovat edelleen parhaita adjektiivejä kuvaamaan töitäni.
Männä-suven Puistobluesiin värkkäämäni kukkakranssi sai päivän aikana nimekseen bluesröyhäke. Ehkä osaat arvella, millaisesta luomuksesta oli kyse.
(Luojalle kuitenkin kiitos, kun rouvat tulevat tiettyyn ikään, mikään häpeän määrä ei estä heitä iloitsemasta omien kättensä töiden tuloksista ja kantamasta niitä ylpeästi myös julkisilla paikoilla.)
Jotain samaa on varmasti myös Järvenpään Kukkatalon joulukranssikilpailuun värkkäämässäni hengentuotoksessani.
Jouluröyhäke.
Ehkä se ei ole sittenkään kovin huono tapa laskeutua joulun odotukseen.
Tässähän ovat pikkujoulutkin ihan käsillä...
***
Millainen lopullisesta jouluröyhäkkeestä tuli?
Tule tutustumaan Rouva Sanan ja viiden muun
keskiuusmaalaisen bloggaajan valmistamaan joulukranssiin
Järvenpään Kukkatalon joulumarkkinoille ensi lauantaina 23.11.
ja äänestä samalla omaa suosikkiasi.
EDIT: Joulukranssikilpailun voitti Villa Kotiranta.
Rouva Sanan lisäksi joulumarkkinoilta löydät
seuraavat keskiuusmaalaiset bloggaajat:
- huikeita ruokareseptejä tarjoileva Saaran lautasella Järvenpäästä
- diy- ja kättentöihin vinkkejä jakava Kaikki paketissa Järvenpäästä
- kotiin, pihalle ja joskus maailmallekin vinkkejä jakava Kodin tuntu Tuusulasta sekä
- maanläheistä kuvablogia ylläpitävä Stellan kolmas luonto Hyvinkäältä
Järvenpään Kukkatalon joulumarkkinat la 23.11. klo 10-15.
Tapahtumaan on vapaa pääsy.
* Järvenpään Kukkatalo tarjoaa kublolaisille kranssimateriaalin
4 comments
Voi ei minkä nimen annoit omalle kranssillesi, ihan huippu, veti huulet ja hymyn korviin.
VastaaPoistaKiva nähdä kaikkien työt esillä ja toivotaan huikeata määrää yleisöä joulumarkkinoille.
Nähdään lauantaina ihana <3.
Hah, on otettava sanat haltuun, kun en kättenjäljilläni kisassa pärjää :D...
PoistaEi vaan - onpa mukava kokoontua sinun ja muiden kublolaisten kanssa leikkimieliseen kranssihaasteeseen <3. Olemme kaikki niin erilaisia, että on jännä nähdä kaikkien lopputulokset.
Lauantaina tavataan <3!
Ihan mahti nimi sun kranssilla. Itse olen tehnyt vaan tylsiä tuijakransseja muutaman tänä talvena. Onnea kisaan, uskon, että kranssisi menestyy hienosti, ainakin nuo valitsemasi materiaalit lupaavat hyvää :) Vähän sinne päin on kuule minunkin tapani askarrella ja tuunailla, se on hyvä tapa se!
VastaaPoistaKiitos tästä tsempistä Outi <3! Sitä tarvitaan, kun vastassa on niin rautaisia kättentaitajia. Siinä ei yksi sanatyöläinen pärjää röyhäkkeineen millään :D.
Poista"Vähän sinne päin - tunteella ja lämmöllä." Otetaanko yhdessä meidän tuunaussloganiksi :D...?
Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!