Ei sillä, että lista olisi ollut koskaan mitenkään älyttömän ehdoton. Päinvastoin. 

Listaus on sisältänyt vain mukavia asioita ja ollut muistutus pikemminkin siitä, että hei hyvä rouva, muista, että nyt on aika ottaa hetki relammin.

Mutta tänä vuonna kesäksi ei synny bucket listia. 

Tuntuu, että haluan unohtaa toviksi kaikenlaiset listaukset ja muistutukset jostain, joilla on jonkin sortin tekemättömyyden kaiku. Keskityn niiden sijaan vain kesän olennaisiin.  

Tämä kesä on merkillinen ja ihan erilainen kuin aikaisemmin: olen tänä vuonna ehtinyt tähän kesän vaiheeseen mennessä tehdä paljon sellaista, josta normaalisti yleensä vasta haaveilen.

Olen lukenut, lukenut ja taas lukenut, katsellut hiukan leffoja, lojunut monta kertaa joutilaana riippukeinussa, kastellut varpaat - ja koko kropan - useasti järveen ja mereen, eksynyt koronan jäljiltä vähitellen avautuneille kirpputoreille ja tuhlannut loputtomalta tuntuvan määrän rahaa kirjoihin.

Mitä kesän luksusta!

Syitä omituisuuteen on kaksi: meidän turkasen upea kesäkuu yhdistettynä yritysrintamalla hiljaiseen alkukesään. 

Normaalisti työni hiljenevät vasta juhannuksen alla. Nyt jonkinlaista hissuttelua on kestänyt maaliskuusta asti. 

Ei se mitään, aika on hyvin kulunut näinkin. Liiankin hyvin. 

On harhaa, että yrittäjä olisi täysin lomalla koskaan. Silti, kun nyt satsaan heinäkuun ajan tarkoituksella enemmän joutenoloon kuin töiden virittelyyn, muistutan itseäni hyvin alkaneesta joutilaisuuden flowsta. 

Moodissa ei ole nyt hetkeen minkäänlaista karsimisen tarvetta.

Se tulee jälleen. Huushollimme perinteiset kotimaan reissuviikot. Pakkaamme auton kattoa myöten täyteen ja suuntaamme ennalta määräämättömäksi ajaksi nokan kohti pohjoista. 

Koska me sinne asti päädymme, mikä on tänä vuonna tarkka pohjoisin määränpäämme, ja kuinka kauan matkamme kaikkiaan kestää, on aina yhtä suuri arvoitus. 

Tärkeintä on matka ja yhdessäolo, ei päämäärä.

Olen vasta viime vuosina aidosti oivaltanut, kuinka tärkeitä nämä meidän perheemme kesän yhteiset lomamatkat lopulta oikein ovat. Samalla ilmassa on vuosi vuodelta yhä enemmän haikeuden tuntua. 

Jälkikasvu vanhenee ja varttuu vuosi vuodelta. Jossain vaiheessa koittaa kesä, joka ei ole enää samanlainen kuin ennen. 

Siihen saakka muistan nauttia yhteisten kesäisten muistojen luomisesta. Tiedän, että se ei ole vaikeaa.

Tässä ei nyt pääse hirveästi huokailemaan ja ahdistumaan kiireisestä stressikeväästä, kiitos keväisen koon. Yritän kuitenkin muistuttaa itseäni, että mitään töihin liittyvää ei ole edelleenkään pakko pakata mukaan, lomasta kun on kuitenkin kyse.

Aikaisempina kesinä työt ovat olleet aina osa lomanviettoani, enkä pääse niistä täysin eroon tänäkään kesänä. Toisaalta minun ei tarvitsekaan. Tämä on yrittäjäelämää.

Olen hoitanut reissusta käsin asiakkaiden asioita ja päivittänyt some-kanavia. Yhtenä kesänä kirjoitin ja viimeistelin loman aikana ensimmäisen kirjani. 

Nyt yritän pistää hyvällä omallatunnolla työt kolmeksi viikoksi noin niinku suunnilleen pakettiin ja avata laatikon kannen vasta elokuun alussa. 

Jos on aivan pakko, saatan sadesäällä antaa itselleni luvan kirjoittaa: vaikka tätä blogia - tai tulevan, toisen kirjani käsikirjoitusta. 

Mutta ihan vähän vain... 

Kun on aidosti hiljaisempaa, eikä ole mitään tekosyitä, joiden taakse verhoutua, on hämmentävä huomata, miten pään sisäinen kohina ja älämölö, se se vain jatkaa olemassa oloaan.

Olen tiennyt meditaation ja hiljentymisen hyvää tekevistä vaikutuksista, mutta mikä ihme siinä on, että pysähtyminen on oikeasti niin haastavaa. 

No, rehellisesti sanottuna, en ole ollut aina täysin oman kohinani armoilla. Omia "meditaatiohetkiäni" ovat olleet jo vuosia juoksulenkit ja pitkät kävelyretket kamera kaulassa luonnossa. 

Mutta silti. 

Jos jotain nappaan arjestani lomalle mukaan, niin kesällä startin saaneet meditaatio- ja hiljentymisharjoitukseni. 

Kännykässä mukana kulkevan äänitteen avulla se on helppoa. Itse asiassa näen itseni jo istumassa järven rannalla kivellä keskittymässä tähän hetkeen. 

Normaalisti olen tässä vaiheessa kesää sanonut sinulle täältä blogista hetkeksi heipat. Näiden reilun kuuden bloginvuoden aikana kesä, loma ja tauko töistä ovat tienneet perinteisesti noin kuukauden mittaista taukoa myös blogista. 

Nyt en sano enkä hyvästele. Lomani aikana bloggaan - tai sitten en. Riippuu ihan siltä miltä tuntuu. 

Jos täällä blogissa on hiljaista, tiedät, että olen ehkä jossain päin kaunista kotimaatamme, tuijotan järvenselkää tai meriveden lyömistä rantakallioihin - ja ainakin hyvin suurella todennäköisesti lätkin urakalla sääskiä.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, tsekkaa tarkemmat huudini lomani aikana Instagramin ja erityisesti Instan Storiesin puolelta. Niitä päivitän myös kesän ajan säännöllisesti.