Heinäkuussa

03 elokuuta 2020

Vaikea uskoa, että heinäkuu on ohi. Se vilahti, humps, tuosta noin vain. 


Vielä on kesää toivottavasti jäljellä, mutta fakta on, että valtaosa suvesta on tässä vaiheessa kalenteria jo vietetty.

Onnistuin olemaan kolme viikkoa täydellisellä lomalla. Ennen lomaa annoin itselleni vapauden joko kirjoittaa tai olla kirjoittamatta.

Olin kirjoittamatta. Tuntui, että akkuni vaativat sen. 

Mutta mahtui heinäkuuhun sentään jotain.

Kesän road trip 

Heinäkuun ehdoton kohokohta oli kahden viikon lomareissumme kotimaassa. Viime vuonna se painottui eteläiseen Lappiin. Tänä vuonna matkareitti kulki akselilla Pori - Kalajoki - Oulu - Pudasjärvi. 

Mieleni on halajanut jo muutaman vuoden lomalle pohjoiseen Norjaan, ja mielessä se oli tänäkin kesänä. 

Onneksi siirsimme aikeita ainakin vuodella eteenpäin - tuntui, että pohjoisessa lomaili nyt vähintään puoli Suomea. 

Loma täyttyi verkkaisesta yhdessäolosta ja joutilaisuudesta: kaikesta siitä parhaudesta, joka syntyy, kun unohtaa suorittamisen ja listojen mukaan elämisen.

Ja kyllä: kyllä Suomi on upea matkailumaa (no, pohjoisen heinäkuista sääski-invaasiota lukuun ottamatta).

Meri

Olen varttunut meren äärellä - paikoin niin tiiviisti, että eräässä vaiheessa kaikki mereen liittyvä tulvi korvistani ulos. Meri oli arkinen, tuttu, liian tavanomainen, paikoin kyllästyttävä.

Aloin karttaa merta. Ajauduin vuosien ajan kesälomareissuillani järvien äärelle, ja lumouduin niiden verkkaisuudesta. Kuvittelin olevani järvirouva.

Kunnes muutaman viimeisen vuoden aikana olen huomannut sisälläni outoa poltetta takaisin tuttuun ja entiseen. Seisomaan sileille kallioille, joita ei löydy minkään järven rannalta, ja kuuntelemaan, kuinka tuuli pauhaa korvissa ja nostattaa merelle vaahtopäitä.

Järvet ovat meidän suomalaisten sisäiseen muistiin tallennettua kansallista maisemaa ja perimää, enkä minäkään kiellä järvien merkitystä. En voisi kuvitella arkea ilman tämän hetkistä kotijärveäni. 

Mutta viime vuosina olen kuitenkin löytänyt meren uudelleen ja kaipaan sen äärelle usein. Merelle, joka on erilainen ja yhtä huikea kaikkina vuodenaikoina.

Kesäloma kruunasi tarpeeni.

Lukeminen

Olin lomani aikana hiukan tylsä lukija. Syyllistyin siihen samaan, josta moitin itseäni usein. Otan lukemisen vakavasti ja luen liian usein "kehittävää_ja_rakentavaa_kirjallisuutta", joka myös tietokirjoiksi katsotaan.

Luin heinäkuussa paljon, mutta luin lähes ainoastaan luovaan kirjoittamiseen liittyviä tietokirjoja - ja niistäkin suurin osa oli minulle jo entuudestaan tuttuja.

Näin kirjoitettuna sanalla sanoen supertylsää.

Teko oli kuitenkin harkittu juttu. Skippasin tänä suvena kaikki luovan kirjoittamisen kesäkurssit (oliko niitä juuri edes?..) ja satsasin omatoimiseen... - no, ehkä sitä ei voi sanoa opiskeluksi, mutta ainakin muisteluun.

Sitä paitsi oli lukemiseni taustalla hieman muutakin. Alan kirjallisuus toimi tausta-aineistona ja inspiraation lähteenä loppuvuodesta ilmestyvälle uudelle bloggaamisen kirjalleni.

Normaaleja ihmisiä

Kesän road trip oli siitä merkillinen, että onnistuimme väistelemään heinäkuiset sateet oikeastaan kokonaan. Joko satoi jossain muualla päin Suomea tai sade pyyhkäisi lomamaisemiemme ohi yöllä.

Paitsi muutamana päivänä pohjoisissa. 

Tein silloin jotain aika tavalla uutta: uppouduin rästiin jääneen tv-sarjan pariin - en vain siis katsomalla jakson tai pari vaan melkein koko tuotantokauden yhteen putkeen. 

Älä edes kysy, kuinka monta tuntia siinä vierähti. Monta.

Sally Rooneyn paljon puhuttu ja ehkä hieman kohuttukin tv-sarja Normaaleja ihmisiä on yksinkertaisesti ihana. Se on paljon parempi kuin odotin - ja paranee vain alun ensimmäisistä jaksoista loppua kohti.

Oi, se ihana nuoruus ja epävarmuus. Epävarma (ja -selvä) tulevaisuus. Ollako vaiko eikö olla -ajatukset. Nuoruuden ilot ja huolen aiheet.

Ihana sarja! Katso, jos se on sinullakin odottamassa aikaa parempaa. Löydät sen yhä Yle Areenasta

Mutta varaa aikaa - ja nenäliinoja.

Ja muuten Spotifystä löytyvä sarjan soittolista on myös mainio.

Tänään sitten alkaakin arki. Se on toisaalta yhtä kivaa ja voimaannuttavaa kuin aina kaikkina elokuina. Olen usein todennut, että elokuu on kuin vuoden toinen aloitus.

Toisaalta se on tänä vuonna samalla aavistuksen levottomuutta aiheuttavaa. Heinäkuun loppupuolella ei voinut välttyä määrältään kasvaneilta koo-aiheisilta uutisilta. 

Toivottavasti koronan kakkosaaltoa ei tule - siis sellaisessa mittakaavassa, jollaisena me sen keväällä koimme.

Energistä elokuuta!

(Alla oleva kuva on Porin Reposaaresta heinäkuussa 2020.)


2 kommenttia

  1. Ihana heinäkuu ja loma täälläkin oli. Kyllä vaan oli ahdistavaa palata tänään töihin, mutta elossa selvisin :D
    Kaunista elokuuta sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tämä arjen aloittaminen kesän jälkeen saa nyt ihan uudenlaisia värejä, kun ei tiedä yhtään, millainen syksy on edessä. Yritetään jaksaa yhdessä.

      Aurinkoa ja iloa elokuuhusi Outi <3!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram