Forrest Gumpin legendaarinen elämänviisaus pitää paikkansa.

”Elämä on kuin suklaarasia. Et koskaan tiedä, mitä (tai ylipäätään millaisen suklaarasian) saat.”

Elämä oli aluksi vuoden ajan pelkkää suoraa viivaa. Sitten konvehdit yhtäkkiä muuttuivat.

Koko viisivuotisen yrittäjätaipaleeni aikana minulla ei ole ollut koskaan sellaista kevättä ja alkukesää kuin tänä vuonna.

Työni hiljenevät yleensä perinteisesti kesäksi, aika usein juhannuksen tienoilla.

Tänä vuonna töitä riitti heinäkuun puoliväliin saakka (ja rehellisesti sanottuna: teen töitä läpi kesän, mutta tästä eteenpäin tehtävää on sen verran vähän, että ehdin lomaillakin).

Starttaan kesään siksi tänä vuonna vasta nyt: heinäkuun loppupuolella.

Katse taaksepäin tekee näkyväksi tehdyn työn

Minua kosketti työyhteisövalmentaja ja -kouluttaja Sari Hämäläisen taannoinen blogikirjoitus lomalle lähtemisestä. 

Tunsin samastumisen tunteita.

Meillä työn tekijöillä on Sarin mukaan taipumus olla tehokkaita, koko ajan. Myös lomaa tekee usein mieli suorittaa.

Kuvittelemme olevamme korvaamattomia. Joutilas aika pitää lomankin aikana perustella jollakin työtä edistävällä toimella.

Sari toteaa blogikirjoituksessaan, kuinka taaksepäin katsominen on paras keino perustella - ja samalla tarjota - itselleen kesäloma. 

Siksi en tänä vuonna teekään perinteistä kesän to do -listaa tai suunnittele loman must-juttuja vaan katson Sarin teesien ja vinkkien mukaisesti arkeani taaksepäin.

Teen näkyväksi, mitä kaikkea olen tehnyt ja saanut puolen vuoden aikana aikaan.

Lomalle viimeinkin - kiitollisuuslista 

Kaikkien seuraavien ansiosta olen oman kahden viikon kesälomani ansainnut.

Puolen vuoden to do -lista – TOTEUTUNUT:

olen kirjoittanut ja julkaissut työni ohessa kirjan, järjestyksessä toisen

olen toteuttanut kirjan julkistamistilaisuuden koronaystävällisesti Facebook Livessä (asia, joka edellytti kirjaimellisesti oman pään sisäisen tarinan ja mukavuusrajojen ylittämistä ja rikkomista)

olen tavoittanut tukun (!) uusia ihania asiakkaita vanhojen tuttujen asiakkaiden rinnalle (en vieläkään käsitä asiaa, mutta tanssin yhä rakkaudesta ripaskaa)

olen vetänyt lukuisia koulutuksia verkon yli (yhtä oman pään sisäisen tarinan ja mukavuusrajojen rikkomista kuin Fb-live: pieni asia ihmiskunnalle, hypersuuri asia yhdelle rouvalle – jos joku olisi ennustanut tämän kaksi vuotta sitten, olisin nauranut räkäiset naurut, mutta nyt olen kiitollinen)

minut on kutsuttu työni puolesta vierasbloggaajaksi kertomaan omia ajatuksiani

olen toteuttanut kaksi pitkäaikaista unelmaani musiikin äänentoistolaitteiden uusimisesta sekä maantiepyörän hankkimisesta (molemmat vähintäänkin yhtä tärkeitä henkilökohtaisia asioita korona-ajan jälkimainingeissa.. tai uudessa aallossa)

olen ollut mukana edesauttamassa kotona wc-rempan toteutumista (eihän siihen mennytkään kuin 17 vuotta: rempan tekivät kuitenkin ihan muut ihmiset tässä huushollissa kuin minä – kiitos heille)

olen hiihtänyt enemmän kuin koskaan sitten lapsuusvuosien

olen pyöräillyt enemmän kuin koskaan aikuisiällä

olen uinut (jo!) lukemattomia kertoja niin järvi- kuin merivesissä (luksusta!)

olen päässyt takaisin normaalielämän syrjään kahden livekonsertin myötä ihanien ystävien kera (tuplaluksusta!)

olen kokenut taidenäyttelyn sitten puolentoista vuoden tauon jälkeen. 

Aikas moista. 

Jos en näillä ansioilla ole joutilasta lomaani ansainnut niin millä sitten.  

Tervetuloa kesä ja loma 2021!