Kivun ja pakon kautta

19 syyskuuta 2022

Asioita tapahtuu, koska teemme niiden eteen päämäärätietoisesti töitä. 

Ja asioita tapahtuu, koska päästämme ohjaksista irti. Tapahtumat saavat silloin alkunsa siitä, kun jokin elämän tyhjiö täyttyy.

Mutta sitten on asioita, jotka vain tapahtuvat. On ihan se ja sama, mitä me mietimme tai teemme. Tilanteet puskevat eteenpäin kuin veturi piittaamatta mistään mitään.

Olen viime aikoina miettinyt paljon tätä kryptistä elämisen keittiöfilosofiaa. Mikä hiivatti tässä elämässä on joskus niin vaikeaa, ja miksi.

Miksi välillä ei saa itsestään irti sitä, mitä haluaisi. Ja miksi välillä elämä tarjoilee sellaista, mitä ei tod. toivoisi.

Esiripun taakse jäänyt elokuu

Touko-kesäkuun taitteen alkavan kesäkauden ja loka-marraskuun kuulaiden syyspäivien lisäksi elokuu on eittämättä yksi lempikuukausistani.

Elokuu on kuin toinen uusivuosi. Moottorit on rasvattu lepokauden jälkeen uuteen, energiseen työmoodiin, kalenteri täyttyy merkinnöistä ja syke tiivistyy hyvällä, positiivisella tavalla. 

Elokuussa tuntuu kuin kaikki olisi mahdollista. Ihan kaikki. Ja ainakin loppuvuoden aikana.

Paitsi tänä vuonna ei ollut. Kuukausista lempparein solahti ohi. Se jumittui esiripun taakse eikä tullut lainkaan esiin. 

Kului tarkkaan ottaen 38 päivää eli viisi viikkoa ja rapiat ensimmäisen ja viimeisen sairastelupäiväni välillä. 

Kaikki alkoi elokuun ensimmäisenä viikonloppuna ja meno jatkui yhtä kyytiä pitkälle syyskuun puolelle.

Ei, se ei ollut koronaa. Päiviin mahtui kaksi, lähes peräkkäin sairastettua flunssaa, jotka vain kestivät, kestivät ja kestivät ilman päättymispäivää sekä yksi rytkäytetty selkä. 

Kaikki tämä yhteen ja samaan kuukauteen sullottuna.

Reilun viiden viikon aikana kesä ja kuumuutta hohkaavat helteet vaihtuivat kirjaimellisesti yhdessä yössä syksyyn ja yöpakkasiin. 

Luonto alkoi vaihtaa väriään, ihmiset palasivat työpöytiensä ääreen, käärivät hihansa ja ryhtyivät hommiin, liikkuivat ja nauttivat muuttuvasta ympäristöstään.

Ja minä vain makasin, makasin sohvalla ja valitin, ja makasin. Ilman päättymispäivää.

Ei ole ihmistä sellaiseen tarkoitettu, ei. Ei ainakaan tätä rouvaa.

Uusi syntyy vastoinkäymisistä

Klisee tai ei, itselleen tärkeät asiat tunnistaa yleensä vasta, kun ne menettää. Elokuun aikana tajusin, että yksi elämäni merkityksellisimpiä asioita, ihan niitä arvoja etten sanoisi, on terveys. 

Se, että jalkani jaksavat kuljettaa minua paikasta toiseen ja sydän sykkii rinnassani. Sinä päivänä kun ne lakkaavat tekemästä niin, lakkaa myös elämäni.

Asioiden merkityksen tuppaa ymmärtämään usein vasta, kun niiden aika on ohi. Jälkiviisaana, omia jälkiään tunnustellen ja tulkiten.

Kulunut vuosi mennyt kuukausi mukaan lukien on ollut monellakin tapaa outo. Ei yksinomaan huono, ei todellakaan, mutta todellakin outo. 

Erilainen kuin moni muu vuosi pitkään aikaan.

Ehkä joskus, pitkien aikojen jälkeen ymmärrän, että asiat eivät menneet niin kuin ne ovat menneet sen vuoksi, kun olen ollut saamaton tai välinpitämätön vaan koska, kun niiden on pitänyt mennä niin.

Koska pienen kivun, kompuroinnin, pakon ja vastoinkäymisten kautta syntyy usein jotain uutta ja odottamatonta. 



2 kommenttia

  1. Tämä vuosi,heinäkuusta lähtien on ollut minulle yhtä sairastamista. Ensin sairastin pitkän flunssan kesälomalla, palasin töihin ja sairastuin melkein heti flunssaan uudestaa. Olin viikon töissä ja taas sairaana ja sitten vielä päälle korona, joka piti minut kotona pari viikkoa. Tällä viikolla on ollut kivaa taas olla töissä. Yksi hoitolapsi sanoikin minulle, että mulla oli sua Outi ikävä, sä olit liian pitkään kipeenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on ollut liikenteessä ihan käsittämättömiä tauteja. Käsittämättömiä siis siten, että ne ovat venyneet ja paukkuneet - tai alkaneet lähes välittömästi toipumisen jälkeen uudelleen. Me molemmat olemme kärsineet tilanteesta; sinä minuakin enemmän.

      Ainoa lohtu on, että olemme toivottavasti keränneet nyt vastustuskykyä pienen kylän verran.

      Kyllä lapset tunnistavat ja tietävät <3.

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram