Mitä sinun mieleesi kumpuaa sanoista koulun kevät- ja joulujuhlat?
Rouva Sanan mieleen kumpuaa paljonkin, vaikka omista - sanan varsinaisessa merkityksessä viimeisimmistä - kevätjuhlista on aikaa jo lähes 30 vuotta.
Muistan koulun joulujuhlat. Muistan sen jännityksen sekaisen tunnelman, johon yhdistyi joulun ja loman alkaminen. Se, kumpi oli jännempää, en enää muista. Onneksi ei enää tarvitsekaan.
Muistan joulujuhlien tonttutanssit, tiernapojat, Enkeli taivaan. Muistan jopa joulutodistuksen kyytipoikana jaetun ruskean paperipussin, jossa oli omena, piparkakku ja rusinoita. Aina.
Muistan täyteen ahdetun liikuntasalin (jota muuten kutsuttiin tuolloin voimistelusaliksi), eturivissä istuneiden isän ja äidin kasvot sekä sen suunnattoman suuren ylpeyden tunteen omasta esittämisestä, vaikka tanssin polkkaa tonttumekossani tai lauloin enkelikuorossa aina joukon taaimmaisessa rivissä.
Kevätjuhla ja sen lopussa vuodesta toiseen kajautettu Suvivirsi oli merkki vapaudesta ja onnen tunteesta. Se oli merkki täyteen kirjoitetun sivun kääntymisestä ja uuden aloittamisesta, mutta vasta pienen hetken kuluttua.
Erityisen merkityksellisiksi nämä paatokselliset muistot ovat tulleet nyt, kun omat lapset ovat koulussa. Tavoitan vuodesta toiseen samoin kuvioin toistuvissa koulujen juhlahetkissä kokemani lapsuuteni ja nuoruuteni tunteet.
Ne ovat minulle merkillisen tärkeitä.
Kun Suvivirrestä kajahtavat ilmoille sen ensi tahdit, näen sekunnin murto-osassa toisen luokan opettajani paksuihin sukkahousuihin verhoamat, harmoonia polkemat jalat, ja minulle tulee hetkeksi kaipuun täyttämä, iätön olo.
Uuh, en halua jättää koulun juhlia - tai omien lasteni esityksiä - koskaan väliin missään tapauksessa, en mistään hinnasta.
No, paitsi, että nyt minun on pakko.
Lasten reilun 500 oppilaan yhtenäiskoulussa on lyöty viisaat päät yhteen, ja todettu, että koulu ei ole opinahjo eikä mikään, jos sen ala- ja yläkoulu eivät juhli kevätjuhlaa yhdessä. Ei, vaikka kaupungista ei löydy järkevän kokoista tilaa koko koulun yhteisten juhlien viettoon.
Nyt väki sulloutuu yhteen tilaan, jonne juuri ja juuri mahtuvat kaikki koulun oppilaat ja opettajat, mutta ei enää ketään muuta.
Oppilaat esittävät tänä vuonna näytelmänsä ja lurauttavat Suvivirren siis yksinomaan opettajiensa kanssa. Vanhemmat toivotetaan sillä aikaa tervemenneeksi kotiin aamupuuron keittoon.
En voi sille mitään; olo on kovin pettynyt. On kuin olisin kirjoittanut joulupukille kirjeen ja odottanut häntä saapuvaksi - mutta turhaan. Joulupukki vierailee tänä keväänä muissa kodeissa, mutta jättää Rouva Sanan ja hänen lastensa ystävien pirtit kokonaan väliin.
Siksi tiedän jo nyt, että tulevan kevätjuhlan muistan aina, mutta ihan jostain ihan muusta kuin nostalgisista syistä.
Lapsellani on kevätjuhlassa ensi kerran esitys, jota hänen äitinsä ei pääse katsomaan.
8 comments
No höh, onpa tyhmä juttu :( Kyllä mun mielestäni se "juttu" näissä lasten esityksissä nimenomaa on, että vanhemmilleen he haluavat kovasti harjoittelemansa esitykset näyttää. Vaikka meillä pahimmillaan on ollut kevät- ja joulujuhlat neljässä eri koulussa, jotka sijaitsevat 30 km säteellä toisistaan, aina on pidetty huoli siitä, että jompi kumpi vanhemmista on osallistunut jokaisen lapsen juhlaan. Vaikka sitten hikihatussa ja nasta laudassa paikasta toiseen suhaten. Sun täytyy nyt mennä kurkkimaan jostain ikkunasta, että esityksen näet.
VastaaPoistaNo niinpä. Jotenkin uskon myös, että kun oppilaat harjoittelevat ja kenraaliesittävät juhliensa esityksiä oman väen kesken muutenkin, olisi palkitsevampaa esittää niitä varsinaisessa juhlassa jo joillekin muille.
PoistaAina vanhemmat eivät tietenkään pääse. On menoja ja esteitä (ystäväpiirissäni on perheitä, joiden vanhemmat suhaavat peräti kolmen koulun väliä). Mutta silloinkin päätös on perheillä. Uskon, että lähes kaikki vanhemmat haluavat osallistua lastensa koulun juhliin, ja erityisen suuri osallistumisprosentti on varmasti alakouluikäisten lasten vanhemmilla.
Harmi vain, lasten juhlapaikaksi valikoituneessa juhlasalissa ei ole ikkunan ikkunaa. Tai no, ehkä se on sittenkin hyvä. Niiden takana olisi lauantaina vain ruuhka ;)...
Kyseessähän on perinne. Lapsillehan on ylpeyden aihe, että saavat esiintyä vanhemmilleen.. Voi sniiff....
VastaaPoistaOsuit Tiia naulan kantaan. Avainsana minustakin tässä on nimenomaan perinne.
PoistaKoulujen joulu- (joita muuten aikanaan kutsuttiin kuusijuhliksi) ja kevätjuhlilla on jo lähes ikiaikainen perinne. Joulujuhlia on alettu viettää kouluissa Suomessa 1800-luvun puolivälin jälkeen.
Kun keskustellaan koulun ja kodin välisen yhteistyön lujittamisesta, yhteisöllisyyden vahvistamisesta ja vanhempien saamisesta aktiivisemmin mukaan lastensa koulutyöhön, yhtälöön sopii kovin huonosti se, että yhtäkkiä koulusta käsin murrennetaan näitä viimeisiä pitkäaikaisia perinteitä. Niitä, joihin vanhemmilla on ollut vielä mahdollisuus koulussa osallistua - ja mihin he myös itse ehdottomasti haluavat osallistua.
Minua itseäni ihan säälittävät tänä keväänä ekaluokkalaiset vanhemmat. He eivät ole näkemässä lastensa ensimmäistä kevätjuhlaa. Onneksi itse ole saanut ne jo kokea.
Voi sniiff siis. Sanopa muuta.
No voi harmi. Kylläpä on todella tyhmä päätös. Olen itse istunut molempien lasten ala-asteen jokaisen juhlan ja kyllä siitä ain a hyvä fiilis tuli, sekä enkeli taivaasta että suvivirrestä. Se jotenki antoi luvan loman alkaa. Mitkä fiilikset ja itku tuli silmään aina tuon suvivirren takia!
VastaaPoistaMutta nyt en ole niitä enää kuullut, koska yläasteella ei ole tuollaisia juhlia, kunnes vasta silloin kun pääsee koulusta ysillä ja sitten tietty lakkiaiset:)
Onpa mukava kuulla ajatuksistasi. Sinä olet kuin minä :). Ei ole yhtään lasten koulun juhlaa, jos en tarvitsisi nenäliinoja. Mutta herkistyminen on vain yksi osa asiaa. Hyvä tunnelma juhlista kantaa pitkään, vanhempaakin <3.
PoistaTotta! Jos yläkouluikäisiltä kysytään, haluavatko he vanhempansa juhlasaliin, kaikki ilmeisesti vastaavat, että "no hei ei tod.", ja siksi iso osa heidän vanhemmistaan jää kotiin. Sen ei kuitenkaan saisi tarkoittaa sitä, että koulu päättää asiasta.
Ja meilläkin täällä koulussa ysiluokkalaisten lähtö maailmalle on ollut perinteisesti juhlava hetki, jota heidän vanhempansa ovat tulleet mieluusti todistamaan. Enpä haluaisi tänä vuonna olla heidän asemassaan: todeta, että niin se teinini sai päättötodistuksensa ruusun kera, mutta enpä mahtunut sitä seuraamaan..
Meidän pojan koulussa järjestetään useampi juhla, että vanhemmat pääsevät osallistumaan. Lisäksi lapset on jaettu luokka-asteittain niin, että osa esiintyy kevät- ja osa joulujuhlassa, näin ei tule ruuhkaa pieneen jumppasaliin. Yläasteella ollessaan tytär ei enää huolinut meitä juhliin :)
VastaaPoistaNo juuri näin, näin on meilläkin koulussa tähän saakka aina ennen ollut. Juhlia on ollut useampia ja esiintymisvuorojakin on jaettu luokittain.
PoistaVeikkaanpa, että tänä vuonna kaikki vanhemmat eivät ole vielä ymmärtäneetkään, ettei heillä ole mahdollisuutta päästä lauantaina katsomoon: siellä kun ei yksinkertaisesti ole heille vain tilaa.
Vastaavan tyyppiset ongelmat yleistynevät jatkossa laajemminkin, kun yhtenäiskouluajattelu, suurten kouluyksiköiden muodostaminen, saa yhä enemmän jalansijaa. Tästähän täällä meilläkin on kyse.
On hienoa, jos nämä yhteensullotut, yli 500 oppilaan koulut pitävät ihanteenaan yhteisiä koko koulun kattavia kevät- ja joulujuhlia. Mutta hei oikeasti: missä kunnassa on tilaa reilulle 500 oppilaalle, opettajille (joita tuon kokoisessa koulussa on noin jo 50-70) ja heidän vanhemmilleen? Ei niin missään!
Nyt lasten koulun juhlia varten on varattu kunnan suurin mahdollinen juhlatila, suuri valtakunnalliset kriteerit täyttävä konsertti- ja esiintymissali, jonne mahtuu rapiat päälle 550 katsojaa eli jos kaikki saapuvat paikalle, juuri juuri koko koulu opettajineen.
Tuntuu, että joistakin periaatteista pitäisi osata päästää koulussa irti tai ajattelu vastaa Hölmöläisten kylän puuhia.
Toivon sydämestäni, että seuraavissa joulujuhlissa meilläkin palataan entiseen hyvään perinteeseen (!), ja juhliin pääsevät kaikki ne vanhemmat, jotka sinne tunnelmoimaan lastensa kanssa haluavat.
Iloisia yhteisiä kevätjuhlia teille sinne <3!!
Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!