Rouva Sana on ihmetellyt, miksi vapun jälkeen normaaliarkeen palaaminen oli niin turkasen vaikeaa? Mikään ei ole oikein sujunut.

Helatorstai tuli ni-in tarpeeseen.

Juoksulenkki veti toukokuun alkupuolella rouvan otsan ryyppyyn, eikä värikkäistä lenkkareistakaan ollut matkalle iloa. Lenkin värisävyt olivat yhtä harmaita kuin alla oleva valokuva.

Uuh.




Mutta ei siinä vielä kaikki.

Ajauduin ihmettelemään, miksi rehellisiä hikijumppatunteja kutsutaan ryhmäliikunnaksi? Miksi se ei ole vain jumppaa?

Ryhmäliikuntaa? Missä siinä ryhmä on?

Siinäkö, kun lajissa pompitaan tunnin ajan vierekkäin? Salibandykin olisi kyllä enemmän ryhmäliikuntaa.

Ehkä sain siksi ansaitusti bodystep-tunnilla pohkeeni turkasen kipeiksi.

Tai entä sitten vaikkapa se, kun jumituin pohtimaan, miksi urheilusukkiin merkitään, kumpaan jalkaan ne on tarkoitettu? On sukka oikealle ja on sukka vasemmalle jalalle. Miksi?

Ja sukathan on luonnollisesti koodattu englannin, ei suomen kielellä: L (=vasen) ja R (=oikea).

Hei ihan oikeasti!








































Entä jos puen sukat jalkaan väärinpäin?

Mitä silloin tapahtuu? Kompastunko steppilautaan tai juoksenko ojaan?

Semminkin, kun sukat ovat lähes aina jalassani väärinpäin. Paitsi kuvassa.

Miettiikö kukaan muu tällaisia liikkumiseen liittyviä filosofisia pohdintoja? Vai riivaavatko minua suorituspaineet?

Rimakauhu?

Tuusulanjärven maraton -tapahtumaan on enää viikko aikaa...

Niin tai näin, rouvan kyselytunti päättyy nyt tähän.


Näihin kuviin ja tunnelmiin-

aurinkoista kevätviikonloppua!