Juu, juu. Viime viikolla tuli räydyttyä hieman matalapaineen varjossa, mutta paistoi se päivä lopulta juhannuksena Rouva Sanankin risukasaan.

Jälleen kerran tuli todistettua todeksi se, että onni koostuu lopulta varsin yksinkertaisista asioista: läheisistä ihmisistä ympärillä ja kiireettömyyden tunteesta.

































Juhannusaattona Rouva Sana perheineen sai odottamattoman vieraan, joka kutsui kirjaimellisesti itsensä kylään yllättäen ja lupaa kysymättä - ja lopulta päätti jäädä.

Se siis näytti vain kissanviikset, vaikka Rouva Sana pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti maalle juhannuksen viettoon. Morjenstimme terassilla viimeksi vieraan kanssa tänä aamuna.

Kutsumattomasta, ja kuitenkin kieltämättä niin mukavasta kulkijasta löydät hiukan lisää Facebookin puolelta tai tuosta blogista oikealta löytyvästä Facebook-palkista.

Tämä hyvin omapäinen ja päättäväinen vieras nukkuu vasemmalla olevassa kuvassa.



Juhannuksena Rouva Sana sai kokea myös palasen lapsuusajan juhannusmuistoja. Olen kasvanut ja elänyt meren äärellä, ja kultaisella 70-luvulla vietin perheeni kanssa jokaikisen juhannuksen Suomenlahdella saaressa.






















No, aika kyllä kultaa muistot. Todellisuudessa merivesi oli tuolloin yhtä kylmää kuten nytkin, teltta oli usein kosteannihkeä ja siellä paleli, ja nukkumaan pääsi vain itikoidentappotunnin jälkeen.

Mutta oli se kuitenkin niin ihanaa aikaa.

Yhtä ihanaa kuin männä juhannuksena. Ja ihan samoista syistä.



















Tiesihän sen jo Vexi Salmikin Rouva Sanan juhannusaattona lainaamissa sanoissa:

"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille. Ja mielen vapaus."