Kyllä tämä rouva nyt niin mielensä ilahdutti, kun lomani jälkeen palasin eilen somekanavien äärelle ja huomasin, että kas, siellähän on ollut vauhtia ja liikennettä.

Kiitos hei sinulle, sinulle ja sinulle, ja kaikille teille, jotka olette olleet aktiivisia ja osallistuneet myös kirjapaketin arvontaan.

Koska arvonta on vielä käynnissä ja ehdit siihen mukaan, startataan juhannusviikko Anna Perhon Pientä säätöä -kirjaan liityvällä bloggauksella, jota tiedän ainakin teidän muutamien odottaneen jo.

Rouva Sana myöntää heti tämän päivityksen alkuun: ehkä olen nyt sitten Anna Perho -fani. Tässä rouvassa ja Perhon Annassa on meinaan toimittajuuden ja maalaisten sukujuurien lisäksi jotain muutakin yhteistä: se kuuluisa sähläävä elämäntyyli.

Pidän ihmisistä, jotka laittavat itsensä (julkisesti) likoon ja osaavat nauraa omille virheilleen. Itseironiassa on aina suurta taikaa.

Perhon lisäksi Rouva Sana jaksaa ihailla muun muassa viestintä- ja someguru Katleena Kortesuon arkista verbaalitaiturointia. Hänen tarinoitaan voit lukea hänen Ei oo totta -blogistaan.

Parhaat naurut kun saa hekottamalla itselleen.

Ja silti, vaikka Kortesuo naurattaa itsensä lisäksi suurta häntä ja hänen edesottamuksiaan seuraavaa kansanosaa päivittäin hajalle rasahtevilla sukkahousuilla tai väärinpäin olevilla pikkareilla, itse asiasisältö ei koskaan notkahda.

Sitä voi olla siis yhtä aikaa hauska ja asiallinen: oman osaamisalansa tunteva - ainakin jos on tätä naiskaksikkoa uskominen.
























Siksi Anna Perhon tuorein kirja Pientä säätöä (Otava, 2015) pääsi heti ilmestyttyään Rouva Sanan ostoslistalle.

Sillä kirjaa, joka luokitellaan selfhelp-kategoriaan ja jota mainostetaan henkilöille, joka on tehnyt joskus jotain tyhmää ja haluaa ehkä unohtaa sen, ei yksinkertaisesti voi jättää kirjakaupan hyllylle.

Pientä säätöä on hyvä ja vähemmän hyvä kirja. Hyvää kirjassa ovat Perhon muistelot oman elämänsä varrelta. Ne hän tekee radioaalloilta tuttuun, varmaan tyyliinsä.

Kirjassa Perho muistelee:

• au pair -vuottaan News Yorkissa (Rouva Sana ei ole ollut koskaan au pairina, mutta jotain kovin tuttua kappaleessa on silti)
• raskausvuosiaan, joita hän pitää kaikkea muuta kuin innostavina (Rouva Sanakaan ei ymmärrä lasten valokuvista teetätettyjä joulukortteja muille kuin lähisukulaisille - ihan samasta syystä kuin Perho)
• kertaa äitinä olemisen ihanuuksia (kyllä: myös Rouva Sanan vakiolause kotona on NO NIIN - nykyään tosin riittää jo tietty katse - se tarkoittaa ihan samaa kuin se no niin)
• sitä, kuinka poikien maailmassa kasvanut tyttö tuntee ulkopuolisuuden tunnetta Sinkkuelämää-tv-sarjaa katsoessa (tyttökirjojen ystäviä, onko heitä olemassakaan? pohtii Rouva Sana)
• asioita, jotka täyttävät naisen kodin (Tuppeware-asiat ovat Rouva Sanastakin ihan ookoo niin kauan, kun koko koti ei täyty niistä)
• toimittajan ammatin mukanaan tuomia positiivisia ja vähemmän positiivisia yllätyksiä (no, niistä ei tämän rouvan 20-vuotisen uran osalta sen enempää) ja 
• palautteen saamisen ja erityisesti sen antamisen ihanuutta - ja tässä lauseessa on nyt ironiaa.

Anna Perho itselleen nauramisen taito kirja kulttuuri Pientä säätöä