Lukuaika
16
Kommenttia
Rouva Sanalta kysytään usein, millainen on hyvä blogikirjoitus. Miten se tehdään?
Hyvän blogikirjoituksen määreet eivät ole ihan yksioikoisia. On sama, kun alkaisi listaamaan, mistä hyvä kaunokirjallisuus koostuu.
Tai, että miten hyvä romaani kirjoitetaan?
Niinpä.
Meistä jokainen lopulta määrittelee lukijana, mikä on hyvää blogikirjoittamista samaan tapaan kuin hyvän kaunokirjallisuudenkin ominaisuudet. Yksi tykkää yhden teksteistä ja toinen toisen.
Ja niin sen pitää ollakin.
Mutta on olemassa joitakin seikkoja, jotka kannattaa pitää mielessä blogia kirjoitettaessa. Seikkoja, jotka tekevät tekstistä mielenkiintoisen ja parhaimmillaan vetävämmän.
Ennen onnistuneen blogikirjoituksen elementtien listaamista on kuitenkin tärkeä vetää hetkeksi raja henkilökohtaisen blogin ja yritysblogin välille. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Jos oikein silmin katsotaan, henkilökohtainen bloggaaminen on vapaa oikeastaan kaikista säännöistä ja ohjeista.
Jokainen henkilökohtaisen blogin kirjoittaja saa tehdä niin kuin itse haluaa. Joillekin bloggaajille jopa riittää, että hän kirjoittaa vain itselleen.
Lukija äänestää silmillään ja verkkoläsnäolollaan, onko sisältö hänelle merkityksellistä ja hyvää.
Yritysblogeissa tämä ei kuitenkaan riitä. Yritysblogeissa sisältöjen tulee olla merkityksellisiä ja laadukkaita yrityksen omalle asiakaskunnalle, ihan ensi postauksesta lähtien.
Lukijat pitää saada koukuttumaan, kiinnostumaan ja viihtymään niin, että he palaavat yrityksen verkkotaajudelle uudelleen.
Bloggaamiseen liittyy kuitenkin lainalaisuuksia, jotka pätevät kaikkiin blogeihin - ja jotka on hyvä ottaa huomioon, mitä asiapitoisempi blogi on.
Hyvän blogikirjoituksen kuusi elementtiä
1. Mieti jutun pointti: punainen lanka
Ne, jotka tuntevat Rouva Sanan, alkavat todennäköisesti pian kyllästyä sanoihin "pointti" ja "punainen lanka". Niitä ei voi kuitenkaan korostaa koskaan liikaa.
Liian usein näen edelleen kirjoittamista - niin henkilökohtaisissa blogeissa kuin asiablogeissakin -, jonka pointti on täysin kadoksissa. Kirjoitetaan asian vierestä, ja silkasta kirjoittamisen ilosta.
Diipa-daa. Tajunnanvirta on tajunnanvirtaa.
Tykkäätkö sinä lukijana siitä?
Hyvästä blogikirjoituksesta avautuu (mieluummin jo alkuvaiheessa eli johdannossa eli ingressissä), mistä tarinassa on kyse. Miksi se on kirjoitettu?
Aidanseipäästäkin voi hyvällä syyllä kirjoittaa, mutta lukijan pitää saada ymmärtää, miksi. Miksi aidanseiväs on juuri nyt bloggauksen arvoinen?
Mieti siis hetki ennen kirjoittamisen aloittamista, ja kiteytä postauksesi ydinlause.
2. Hyödynnä ajakohtaisuutta
Mitä ajankohtaisempi ja ilmassa oleva käsittelemäsi aihe on, sitä mielenkiintoisemmaksi blogikirjoitus yleensä muodostuu.
Kalenterin ja yrityksen markkinoinnin vuosikellon silmäileminen ei lainkaan tee huonoa aiheita ja niiden julkaisuajankohtaa mietittäessä.
Ja hei aidanseipäiden lisäksi muistakin kuluneista aiheista on todellakin lupa kirjoittaa: juhannus ja joulu tulee kerran vuodessa.
Mutta kun kirjoitat kuluneista aiheista, sitä tärkempi on jutun näkökulma. Eli mieti siis taas se jutun pointti ja punainen lanka. Sana miksi?
Aikataulutusta helpottaa blogin sisältösuunnitelma, jonka laatimisesta ei kannata todellakaan laistaa.
Aktiivisimmat bloggaajat seuraavat kalenteria sekä julkista keskustelua ja niissä esiintyviä puheenaiheita, ja kytkevät omat blogikirjoituksensa niihin. Sopii täydellisesti erityisesti asiablogeihin.
3. Muista visuaalisuus ja kuvat
Mikään kirjoitettu tarina ei ole ollut enää vuosikausiin mitään - kaunokirjallisuutta lukuun ottamatta - ilman kuvitusta: ei printissä eikä todellakaan verkossa.
Mieti siksi siis jo blogikirjoituksen aihetta ja näkökulmaa pohtiessasi, miten kuvitat blogikirjoituksesi.
Osa bloggaajista rakentaa jutun kuvat edellä eli miettii ensin kuvat ja niiden ympärille tarinan, ja se on erinomainen tapa sekin.
Kuvien ei tarvitse läheskään aina istua suoraan itse aiheeseen. Ne voivat olla joskus myös tunnelma- eli kuvituskuvia.
Osa bloggaa vain kuvien avulla, ja se sopii erinomaisesti erityisesti henkilökohtaisiin blogeihin tai luovan alan ammattilaisten verkkoviestintään, valokuvaajille siis nyt ainakin.
Omilla persoonallisilla kuvilla voi myös erottautua. Klisee tai ei: kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa.
Mieti siis visuaalisuutta yhtä aikaa juttuaiheesi kanssa. Se on yhtä tärkeä elementti kuin itse tarina.
4. Ihminen ja tarina: numero yksi
Jo esi-isiemme leirinuotioajoilta asti meitä ovat kiinnostaneet toiset ihmiset ja heidän tarinansa. Ei ole sattumaa, että kuvista katsomme ensin niitä, joissa on ihminen.
Tai edes pienen pieni palanen ihmistä: kädet, jalat tai pää. Kasvot on aina kuitenkin ykkönen.
Rakenna teksteistäsi tarinallisia ja anna ihmisille ja heidän kokemuksilleen blogikirjoituksissasi ääni. Ole niin henkilökohtainen ja/tai ihmisläheinen kuin aiheessasi pystyt.
Kaiken ei tarvitse olla minä. Asiablogeissa voit antaa äänen asiakkaillesi, verkostoillesi tai vaikkapa tapahtumillesi ja niiden osallistujille.
Asiablogeissa tarinoiden ja ihmisten tuominen teksteihin ei ole aina helppoa.
Jo jutun näkökulmaa miettiessäsi kuitenkin pohdi, miten voit rakentaa aiheestasi tarinan (juu, kyllä: mieluiten ihan Aristoteleen oppeja ja draaman kaarta noudattaen).
Mitkä ovat havaintosi ja kokemuksesi? Mitä näet ja tunnet? Mitä tarinasi henkilöt kokevat ja tuntevat?
Kukaan ei jaksa lukea tiukkaa pönötysfaktaa loputtomiin. Tarinat ja ihmiset kiinnostavat aina, olipa kysessä henkilökohtainen tai yrityksen blogi.
Olen itse asiabloggaaja. Olen harrastanut luovaa kirjoittamista koko naismuistini ajan, mutta työhistoriastani johtuen ylleni on juurtunut journalistin viitta.
Osaan kirjoittaa ihmisistä, mutta en osaa, tai halua, kirjoittaa juuri itsestäni.
Siksi sattumaa tuskin on, että Rouva Sanan blogihistorian kaikkien aikojen luetuimmaksi bloggaukseksi vain muutamassa viikossa nousi tarina Kun missään ei ole mitään järkeä - pala bloggaajan arjesta.
Mietin itse pitkään, miksi? Miksi Google Analytics suorastaan rähjähti yhden viikon aikana?
Todennäköisesti vain siksi, että blogikirjoitus on kaikista blogiteksteistäni kaikkein henkilökohtaisin, ja se sisälsi aidon ehdan tarinan.
Faktat ovat siis aina ehdotonta kultaa, mutta aina kun mahdollista, tuo blogikirjoitukseesi ihminen ja hänen tarinansa.
5. Löydä oma kielesi
Meistä melkein jokainen osaa kirjoittaa asiatekstiä lähes peruskoulussa opittujen taitojen perusteella.
Mutta kun maailma on tekstejä ja tarinoita pullollaan, samalla asiatyylillä toteutetuilla sisällöillä on vaikea erottautua massasta. Me kaikki olemme kohta pieniä sisällöntuottajia.
Ainoa, joka meidät erottaa muista on se, mitä me itse olemme.
Millä äänellä sinä puhut, mikä on sinun oma kielesi? Millä tyylillä sinä kirjoitat?
Etsi ja löydä oma kielesi, ja vaali sitä omassa ilmaisussasi.
Oman kielen esiin kaivaminen ei ole helppoa. Kirjoittaminen on pitkäjänteistä ja aikaa vievää puuhaa. Kirjoittaminen vaatii treenaamista samaan tapaan kuin vaikkapa kitaransoiton opiskeleminen tai maalaaminen.
Meistä harva on alussa kirjoittajana mestari. Oma kieli ja kirjallinen ääni löytyy vain harjoittelemalla.
Tuo oma persoonasi ja persoonallinen tyylisi kirjoituksissasi esiin. Etsi oma kielesi.
6. Tunne suomen kielioppia - edes vähän
Ja viimeisenä, mutta ei lainkaan vähäisempänä: äidinkielen oppituntien aikana opitut tiedot ja taidot eivät ole blogikirjoittamisessa lainkaan pahitteeksi.
Pahinta, mitä omalle blogikirjoitukselle voi tehdä, on torsota mielenkiintoinen aihe ja visuaalisesti kaunis kokonaisuus taidottomasti kirjoitetulla ja huonolla suomen kielellä.
Pienistä kirjoitusvirheistä ei välitä kukaan. Niitä on ihan kaikilla. Tekstin tulee kuitenkin soljua eteenpäin ilman suuria rakenteellisia ongelmia ja kielioppivirheitä.
Jos bloggaat, tunne ja opiskele suomen kielioppia edes nyt ainakin vähän.
Rouva Sana on kirjoittanut runsaan määrän erilaisia
blogikirjoittamiseen, sisällöntuottamiseen
ja sisältömarkkinointiin liittyviä kirjoituksia.
Poimi parhaat vinkit itsellesi Ammattibloggauksia-sivulta.
16 comments
Tuohon kielioppi asiaan olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota. En todellakaan kirjoita itsekään aina oikein, mutta tarkastan silti tekstini useampaan kertaan ennen julkaisua.
VastaaPoistaTaas todella hyvä postaus. Sanalla on sana hallussa :)
Harva meistä kirjoittaa koskaan ihan täydellistä tekstiä - varsinkaan, jos meillä ei ole hovilukijaa omasta takaa, jonka kautta kaikki kirjalliset tuotokset voisi edes kerran kierrättää. Huoli siis pois vain :).
PoistaUuh, miten kaipaankaan toimitusten rutinointunutta editointiporrasta ;)...
Kirjoittamaan oppii parhaiten kirjoittamalla. Yritysbloggaamisessa suosittelen silti, että jos on hiukankaan epävarma kirjoittamisestaan, ei tekisi pahaa edes konsultoida ammattikseen kirjoittavan kanssa.
Itse esimerkiksi teen paljon tekstien oikolukemista ja editointia, eikä se tule kirjoittajalle edes kovin arvokkaaksi, jos oma kirjoittaminen taittuu edes hiukan. Hyvä kieliasu antaa hyvän vaikutuksen <3.
Kiitos tästä! Mä oon just tota diipadaapa -osastoa!! Kirjoittaminen on aivan mielettömän vaikeaa ja todellakin taitolaji.
VastaaPoistaSinä ihana; varsinaista itsetuntemusta ja rohkeutta osoittaa se, että tunnustaa itselleen ja julkisesti muille kirjoittamisen olevan vaikeaa. Rohkea sinä <3.
PoistaKirjoittaminen on todellakin vaikeaa. Ken kuvittelee suoltavansa sujuvaa tekstiä tuosta noin vain, on väärässä (ja siksi ihmettelen, miksi kirjallisten sisältöjen tuottamisen kuvitellaan olevan aina ilmaista?... mutta no, se on toinen tarina ja aihe se).
Mutta parasta on, että kuten tuossa edellä totesinkin, kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Bloggaaminen on kuin maalaamista. Harjoitus tekee mestarin!
Tsemppiä ihana <3. Sinä osaat!
Olen pyrkinyt viime aikoina panostamaan tekstiin enetistä enemmän. Kuvat ovat edelleen tärkeät ja blogin aihepiiriä läheltä liippaavat, mutta haluan, että teksti on syvällisempää kuin pelkkää ostin tänään nätit tulppaanit -tyyppistä. Sekin on joskus ok, mutta jos postaukset ovat pelkästään tätä, ei blogista kyllä kauhean mielenkiintoinen tule. Mutta joo, kyllä on hyvä muistilista tämän, sillä joka postaus olisi hyvä tehdä ajatuksella ja punaista lankaa seuraten. Aina en siihen kyllä pysty, sillä diipadaapaosasto puskee väkisin läpi. :)
VastaaPoistaHenkilökohtaista blogia ylläpitävän kannattaa olla itselleen armollinen. Blogin genre sallii jopa diipadaapa-osastokin, varsinkin, jos se ei ole tapa.
PoistaSitä paitsi yksi kaunis kuva ja muutaman sanan toivotus (jonka todellakin voi kai laskea kuuluvan diipadaapaan) toimii silloin tällöin käytettynä minusta erinomaisesti. Jopa asiablogeissa.
Mutta todellakin; kun erityisesti henkilökohtaisia blogeja tulee uusia kuin sieniä sateella, en minä ainakaan jaksa käyttää omaa vapaata aikaa jonkun toisen suoltamaan tajunnanvirtaan - juuri niin kuin kerroit Kati: "Ostin tänään nätit tulppaanit" -osastoon.
Haluan lukijana, että bloggajalla on minulle jokin sanoma, viesti tai fakta kerrottavana; tarina, joka saa minut tuntemaan jotakin - ei oikeastaan väliä, mitä, mutta jotain.
Yritysblogeissa olen pistänyt deleteä jo aika päiviä sitten niille, jotka a) eivät tarjoa minulle heidän asiakkaana yhtään mitään tai b) eivät edes onnistu liikuttamaan kirjallisesti.
Maailma on pullollaan epätäydellistä kirjallista viestintää, ja ihmisillä on liian vähän aikaa, että he jaksaisivat käydä kaiken läpi.
Jyvien kannattaa erottua akanoista viimeistään nyt, kun kaikki alkavat tuottaa vähitellen sisältöjä verkkoon.
PS. Sinulla on hyviä postauksia, Kati! Viime viikkoinen mietintäsi blogien aitoudesta vs. epäaitoudesta vilahtelee minulla mielessä edelleenkin :)..
Blogien lukeminen on hyvin henkilökohtaisista mieltymyksistä riippuvaista. Viimeisen kohdan kielioppiasiat saavat minut suhtautumaan valikoivasti teksteihin, joita luen. Suhatudun tunteella sekä kuviin että kirjoituksiin ja oma mielentilani vaikuttaa erittäin paljon siihen, mikä kullakin hetkellä kolahtaa. Lukemisen koen energisoivaksi ja sellaisia kokemuksia metsästän elämääni. Aurinkoista huhtikuuta Rouva Sana! Terveisin Tuija
VastaaPoistaTodellakin, kirjaimellisesti noin Tuija - ja nimenomaan henkilökohtaisten blogien osalta <3.
PoistaBloggaamista ja verkkokirjoittamista on kuitenkin monenlaista. On siksi tärkeä vetää tietynlainen raja henkilökohtaisten ja yritysblogien välille. Se, mikä toimii hyvin henkilökohtaisessa blogissa, ei välttämättä toimi lainkaan yritysblogissa.
Henkilökohtaiset blogit ovat eräänlaista verkkomaailman kaunokirjallisuutta. Vaikka yritysblogeissa persoona, oma kieli ja henki saa ja oikeastaan täytyy näkyä, yritysblogin täytyy täyttää kuitenkin tietyt lainalaisuudet. Niiden on palveltava omaa lukijakuntaa ja asiakkaita. Ja se ei onnnistu tajunnanvirtaa suoltamalla.
Ihania lukuhetkiä blogistaniassa <3!
Teksti on yksi pohdituttanut asia, kun olen hiljalleen siirtynyt täysin ruokabloggaajaksi. Toimin hyvin reseptivetoisesti eli asiapohjalta. Se ruoka on nyt tässä ja mitä siitä loruilemaan sen enempää. Hakusanat ingressitekstiin upotettuna ja sitten on jo desejä ja grammoja. Mutta onko resepti kiinnostavampi, jos sillä on tarina? On tää vaikea laji.
VastaaPoistaHuoli pois Marika, ei tarina ole itseisarvo, joka pitää jyrät alle kaiken muun.
PoistaTärkein on lopulta aina lukija ja se, miten voimme omalla blogillamme parhaiten "palvella"/viihdyttää/ilahduttaa/jakaa tietoa/muuten vain liikuttaa häntä. Ruokablogissahan pointin löytäminen on lopulta tavattoman helppoa. Se on The Resepti.
Väitän, että 99 prosenttia ruokablogien lukijoista etsivät reseptiä, eivät tarinaa. Siksi ruoasta ei lähtökohtaisesti kannatakaan loruilla enempää: keskittyä siis puhtaasti vain siihen, että grammat, desit ja muut faktat (!) ovat kohdallaan ja kuvittaa kokonaisuus kauniilla kuvilla (ja siinähän sitä hommaa jo onkin..).
Mutta verkkosivuthan ovat mahdolllisuuksien universumi. Mikään ei poissulje, että ruokabloggaajalla olisi omilla sivuillaan ruokaan liittyvä "alasivu", jossa bloggaaja julkaisisikin aika ajoin myös ruokaan liittyviä tarinoita: sattumuksia ja tapauksia omien ruokakokeilujen ja muun matkan varrelta. Teillähän sitä nyt sattuu ja tapahtuu :).
Kokkitumpelona en itse ruokablogeja juuri kauhean paljon seuraa, mutta tällaisia ruokatarinoita reseptien sivujuonena saattaisin käydä jopa useammin silmäilemässä ;)...
Mä oon nyt viime aikoina pyrkinyt panostamaan kuviin. Pieni lukihäiriö hieman aina huijaa oikeinkirjoituksessa ja sitten tulee niitä ihania mokia... Onneksi ei kuitenkaan mitään vakavia vielä ole tullut. Aina yritän oikolukea tekstin, mutta jotenkin kummasti sitä sokeutuu omalle tekstille. Se minkä ite olen huomannut, niin pyrin kirjoittamaan kirjakieltä. Kai sekin on jokin päähän pinttymä kouluajoilta.
VastaaPoistaBlogin ylläpitäminen on myös kielellisten vaikeuksien kanssa painivien oikeus. Olen ehdottomasti tätä mieltä, ja kannustan kaikkia kirjoittamaan.
PoistaToistuvat kielelliset virheet on helpompi hyväksyä, jos bloggaaja on kertonut avoimesti vaikka blogin etusivulla vaikeuksistaan kirjoittaa. Silloin lukija ymmärtää, että kirjoitusvirheet eivät ole toistuvaa huolimattomuutta vaan niille on todellinen syy.
Jatka ehdottomasti omaa bloggaamistasi MäSäMutsi <3. Ja hei, ei kirjakielessä todellakaan ole mitään vikaa. Se on hyvä päähänpinttymä <3.
Mielenkiintoista pohdittavaa! Aijettä tykkään kohdasta kuusi vaikka omassakin kieliopillisessa ilmaisussa on parannettavaa. Mutta lempparini tässä on lohdulliset sanasi "osa bloggaa vain kuvien avulla". Antaa rohkeutta julkaista bloggauksia vain muutaman saatesanan kanssa -tai jos oikein rohkeaksi heittäytyy, täysin ilman sanoja. Joskus ehkä parempi vaihtoehto kuin väkisin väännettynä tyhjänpäiväisiä sanoja peräkkäin.
VastaaPoistaSeuraan itse säännöllisesti muutamia pääsääntöisesti kuvin ja vain muutamin sanoin bloggaavia, ja heidän bloginsa ovat niin tärkeitä hengähdystaukoja minulle. Nautin tällaisista blogeista niin.
PoistaKuvablogit ovat ehdottomasti visuaalisesti taitavien juttu. Ja yritysblogeissakin kuvablogit sopivat erityisesti valokuvaajille. Tiedän, että moni ammattikuvaaja näin bloggaakin.
Eli kyllä: jos ei sanoja ole tullakseen, mieluummin sitten vain niitä ihania, taidokkaita valokuvia <3. Mutta tämänhän sinä jo tiesitkin PauMau <3.
Kiitos vinkeistä Rouva Sana! Viisainta olisi varmasti tulostaa nämä vinkit, jotta olisivat nähtävillä aina kun kiireellä alkaa kirjoittamaan. Liian usein huomaan päivien kuluneen ilman postausta ja sitten saakin aikaiseksi juuri sitä 'tajunnan virtaa'.
VastaaPoistaEn itsekään pysty lukemaan blogeja joissa on valtavasti kirjoitusvirheitä, mutta seuraan muutamia blogeja, joissa käytetään todella ronskia kieltä ja nautin siitä suunnattomasti. Naureskelen itsekseni niitä lukiessani. Ehkä se välillä riippuu ihan fiiliksestä, minkä tyyppinen kirjoitus milloinkin osuu ja uppoaa.
Itselleni tuo kohta yksi on kyllä se kohta, johon täytyy nyt erityisesti kiinnittää omissa kirjoituksissa huomiota.
Olepa hyvä Heidi ihana <3.
PoistaPunainen lanka löytyy tuntemalla oman lukijakunnan. Meistä jokaisella tavoitteellisesti bloggaamiseen suhtautuvalla kirjoittajalla on (tai ainakin pitäisi olla) mielikuva, kenelle kirjoitamme. Näkökulma löytyy helpommin miettimällä heitä.
Lukijoita on (onneksi) yhtä monia kuin meitä sisälllöntuottajiakin. Yksi tykkää yhdestä, ja toinen toisesta, ja se niin mahtavaa onkin.
Kielellä pystyy halutessaan tyylittelemään, ja etsimään sen avulla uusia lukijoita. Usein täydellisellä kirja- (ja virka-) kielellä kirjoitettu blogi ei olekaan SE juttu, vaan roisoisuus ja elämisen kirjo, joka välittyy ulospäin - yritysblogeissakin :).
Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!