Jokainen, joka on onnistunut joskus poikkeamaan Eero Järnefeltin ateljeekodissa Järvenpäässä tietää, että rakennusta ja sitä ympäröivää miljöötä voi kutsua ansaitusti ja hyvällä syyllä kokonaistaideteokseksi.
Suvun yksityisessä omistuksesssa olevassa Suvirannassa vieraileminen ei ole helppoa, sillä Ainolan, Halosenniemen ja Aholan kanssa samoihin aikoihin valmistunut taiteilijakoti on Tuusulanjärven taiteilijayhteisön rakennuksista ainoa, joka on edelleen yksityisenä kotina.
Mutta ei ole loputtomiin, jos suoraan alenevassa polvessa Järnefeltin sukuun kuuluvan Juhani Kolehmaisen ajatuksia on uskominen.
Kolehmaisen vilpittömänä toiveena on, että Suvirannan tarina jatkuu tulevaisuudessa museona.
Ja niin Suvirannan toden totta kuuluukin, jos Rouva Sanalta kysytään.
Se on ainoa, oikea päätös kulttuurihistoriallisesti, paikallisesti ja valtakunnallisesti merkittävälle rakennukselle, jonka käypää arvoa mahdoton mitata rahassa.
Suvirannan merkitys piilee ihan jossain muussa kuin rakennuksen neliössä, kunnossa, tontin koossa, rantaviivassa tai sen metreissä - tai edes rakennukseen jäävien teosten rahallisessa arvossa.
Suviranta on kokonaistaideteos. Se on maallemme yhtä arvokas kuin Ainola tai Halosenniemi.
Sen todellinen arvo voidaan mitata jollakin, jota ei määritä raha: henkisillä mittareilla.
Vaikka Suvirannassa asutaan tänään niin kuin vuonna 2017 nyt ylipäätään voidaan suuressa omakotitalossa asua, sitä on vaalittu ja ylläpidetty hyvin.
Siitä kertoo myös muun muassa viime viikolla ilmestynyt Leena Lindqvistin Suviranta-teos (Maahenki, 2017), josta on luvassa lisää tarinaa täällä Rouva Sanan blogin puolella
Suvirannassa asuu ja lepää edelleen alkuperäisen isäntänsä, taidemaalari Eero Järnefeltin ja hänen perheensä voimakas kädenjälki.
Suvirannan ateljeessa voi tavoittaa saman reilun sadan vuoden takaisen taiteilijahengen ja -tunnelman samaan tapaan kuin vaikkapa pellon takana olevassa Ainolassa.
Suviranta on osa Tuusulanjärven rantamaisemiin syntyneestä taiteilijayhteisöstä, jonka koostui kaikkiaan viidesta taiteilijakodista. Niistä kaksi muuta sijaitsevat Suvirannan naapurissa Järvenpään puolella: Ahola ja Ainola.
Tuusulan Rantatieltä Aholaan saakka ulottuva, Tuusulanjärven taiteilijayhteisön muodostama kulttuurimaisema olemassa olevine taiteilijakoteineen ei ole tärkeä vain järvenpääläisittäin tai keskiuusmaalaisittain.
Sen todetaan olevan merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö myös valtakunnallisesti, jonka arvo tunnustetaan myös globaalisti.
Järvenpään taidemuseo lepää tätä nykyä käytännössä kahden Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön kuuluneen taiteilijan taidekokoelmien varassa: Aholan isännän Juhani Ahon puolison Venny Soldan-Brofeltin sekä Suvirannan isännän Eero Järnefeltin.
Juuri merkittävämpää pohjaa ei yhdellä pienellä paikallisella taidemuseolla voisi olla. Pääosin lahjoitettuja teoksia kahdelta Tuusulanjärven taiteilijayhteisöön kuuluneelta taiteilijalta on taidemuseon kokoelmisssa peräti lähes 700.
Lisäksi museoon on talletettu huimat 7000 Soldan-Brofeltin luonnosta.
Suvirannan tarinan säilyminen seudulla vallitsevan taiteilijayhteisön ja kulttuurihistorian hengessä on tärkeää paitsi paikallisesti myös valtakunnallisesti.
Kun keskustellaan kulttuurista, asetetaan se poikkeuksetta aina jonkin muun asian, aiheen tai kohteen kanssa vastakkain.
Satsaus kulttuuriin nähdään Suomessa, merkillistä kyllä, jonakin, joka on pois jostain muusta.
Näin tapahtui myös Järvenpäässä, jossa virisi välittömästi keskustelu kulttuurin merkityksestä - tai paremmin sen merkityksettömyydestä - paikallisen sanomalehden Keski-Uusimaan uutisoitua Suvirannan tulevaisuudesta.
Samanlaista keskustelua ei näe juuri koskaan vaikkapa urheilusta keskusteltaessa.
Toisin on siis kulttuurin kanssa, joka on suurelle osalle asukkaita ja kuntapäättäjiä hyödyllistä ja tarpeellista niin kauan, kun sitä ylläpidetään ja tehdään pyhällä hengellä ja hyvällä tahdolla.
Viis siitä, että se on samalla palanen jokaisen arvostelijan omaa historiaa.
Kulttuuriin vastahankaisesti suhtautuminen on omituista, koska sillä ja siihen olennaisesti liittyvällä matkailulla on tukku yksilötasolla, paikallisesti ja valtakunnallisesti hyvää tekeviä ja taloudellisia vaikutuksia.
Otetaan valokeilaan ensimmäisenä yksilöt: asukkaat ja me suomalaiset.
Suomen Mielenterveysseuran mukaan kulttuuri vaikuttaa suoraan ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen.
Keski-Suomen taidetoimikunta muotoilee selvityksessään Taide vaikuttaa saman asian Mielenterveysseuraakin suoremmin:
a) taide kuuluu jokaisen perustarpeisiin ja b) taide- ja kulttuuritoiminnalla on suora yhteys hyvänä koettuun terveyteen, parempaan työkykyyn ja hyvän elämän kokemuksiin.
Näkemyksistä voi päätellä, että kulttuuriin satsaaminen on myös keino pienentää kuntien alati kasvavia sosiaali- ja terveysmenoja.
Jo tässä olisi kylliksi yhdelle toimialalle, mutta siinä ei ole kaikki.
Otetaan seuraavaksi paikallinen näkökulma.
Paikallisesti kulttuurimatkailu on elinkeinona merkittävä työllistäjä, jonka ansiosta (hyvin hoidetut ja markkinoidut) kulttuurikohteet tuottavat kuntaan parhaimmillaan mukavan tukun verotuloja vuodessa.
Visit Finland arvioi, että työllisyys matkailun parissa lähitulevaisuudessa vain kasvaa.
Ulkomaisiin matkailukortteihin ei kannata kovin pitkälle nojata, ainakaan ihan lähivuosina. Otetaan aiheeseen siis vielä kansallinen näkökulma.
Visit Finlandin tekemien tutkimusten mukaan matkailun kuluttaminen lepää edelleen pääosin suomalaisten matkailijoiden varassa. Matkailun kokonaiskulutuksesta vain reilu neljännes kertyy ulkomaisista matkailijavirroista.
Kotimaan matkailijoihin ja heitä palveleviin sisältöihin kannattaa Suomessa siis edelleen satsata. Kulttuuri on olennainen osa näitä sisältöjä.
Suomalaiset matkustavat mieluusti kotimaassa, ja suurimmat tulovirrat muodostuvat edelleen suomalaisten omista kukkaroista.
Unohtaa ei sovi, että valtakunnallisesti kulttuuri on osa meidän jokaisen perimää ja historiaa - parhaimmillaan ihan omaa kotiseutuhistoriaamme.
Paradoksaalista kyllä, moni ymmärtää kaiken tämän säilyttämisen merkityksen vasta, kun ei ole enää mitään, mitä vaalia.
Siksi, kun oikea aika on, Suvirannalle soisi Järvenpäässä käyvän hyvin.
Ja ainakin paremmin kuin keskisellä Uudellamaalla Tuusulanjärven taiteilijayhteisön 120-vuotisjuhlavuoden kunniaksi polkaistulle Tuusulanjärvi-ilmiölle, jonka markkinoinnilliset, kaupalliset - tai ylipäätään mitkään - merkitykset unohtuivat jo ennen kuin koko vuosi ehti edes alkaa.
EDIT (tammikuu 2018): Järvenpään kaupunginvaltuusto päätti tammikuun 2018 kokouksessaan,
että kaupunki ostaa Suvirannan 775000 euron hintaan.
4 comments
Tämä oli mainio kirjoitus..kopion ja säilytän sen alkukevääseen, kun asia tulee Valtuuston käsiteltäväksi...Suvirannasta lienee tulossa kova debatti ja oston vastustajat saavat kuulla suustani lainauksia tästä rouva Sanan erinomaisesta kirjoituksesta..
VastaaPoistaKiitos Lassi!
PoistaEn ota sen enempää kantaa siihen, miten tai kenen Suvirantaa pitäisi jatkossa hallinoida tahi omistaa. Vaihtoehtoja on kaupungin lisäksi muitakin, ja Suvirannan nykyisellä isännällä on varmasti varteenotettavia ajatuksia itselläänkin asiaan.
Järvenpään on kuitenkin tärkeä omalta osaltaan varmistaa, että Suvirannan henki ja kulttuurihistoriallinen arvo säilyvät kaikissa olosuhteissa, olipa omistaja ja ylläpitäjä jatkossa kuka tahansa.
Ja muistaa satsata omien kulttuurimatkailukohteidensa markkinointiin. Ilman markkinointia on turha odottaa tulojakaan. 120-vuotisjuhlavuosi oli tuhannen taalan paikka, jonka markkinointiarvo heitettiin täällä oikeastaan ihan täysin kankkulan kaivoon.
Minusta ajatus museosta kuulostaa hyvältä. Näin kaikki tärkeä ja kaunis saisi jatkaa elämäänsä.
VastaaPoistaMukavaa jouluviikkoa sinulle Sanaseni!
Kaiken tärkeän ja kauniin todellakin pitäisi saada aina jatkaa elämäänsä. Kyllä!
PoistaJa no, en edes epäile tätä Suvirannan kohdalla. Tärkeää tällaisissa kohteissa vain olisi, että kun niistä suku luopuu, ne säilyisivät kaikkien suomalaisten nautittavina - tavalla tai toisella.
Joulua kohti Outi <3!
Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!