Joululoma

Joku viisas on sanonut, että loma tulee aina, siis ihan-ihan aina, oikeaan aikaan.

Vaikka joskus, tosin hyvin harvoin, oma arkinen menoni on niin letkeää, että sitä ei malttaisi katkaista lomaan, toteamuksessa on vähintään puolet totta.

Työssä käyvälle loma tulee lähtökohtaisesti aina tarpeeseen (ja muille joutilaalla ajalla on jokin muu nimitys kuin loma).

No, omalla kohdallani joululoma tuli nyt suorastaan kreivin aikaan. Päivääkään enempää en olisi jaksanut ilman lyhyttä breikkiä.

Loppuvuosi on yleensä osaltani normiarkea hiljaisempi. Siis yleensä.

Toisin oli päättyneenä vuonna.

Uskalsin laskea vasta lomani päätyttyä työaikakirjanpitoni saldon. Tein joulukuussa keskimäärin 45 tuntisia työviikkoja, eikä marraskuukaan ollut juuri hiljaisempi.

Että se siitä ja rauhallisesta laskeutumisesta jouluun. Ei ihme, että loma kiinnosti.

Kun myös sisältöalan yrittäjällä tuppaa joulun alla olemaan muutakin elämää kuin töitä, olin joulun pyhinä totaalipuhki.

Ja vaikka blogi jäi tauolle, työt yhä vain jatkuivat. Jäin viikon mittaiselle lomalle vasta joulun jälkeen uudenvuodenviikolla.

Kaikella tällä oli seurauksensa. Latasin lomalleni odotuksia, mutta ajan täytti vain yksi asia: uni.

Menin illalla varhain nukkumaan, ja heräsin aamulla (= lähes päivällä) hävettävän myöhään.

Nukahdin illalla ensimmäisen kerran kirja kädessä sohvalle tai kuljin muutoin vain niin vahvassa horteessa, että ainoa ajatukseni oli: koska pääsee taas nukkumaan.

Lomasta enemmän löydät halutessasi Instan puolelta.

Mutta parasta juuri nyt: oloni on levännyt... tai ainakin levänneempi kuin ennen joulua. Vaikka lomaviikko on liian lyhyt syvähorteen totaaliseen poistamiseen, mieli on kirkkaampi ja ajatukset vastaanottavaisempia kuin ennen joulua.

Ja sitä paitsi - seuraavaan lomaan on viisi viikkoa aikaa.

Vain. Ihanaa.

Uusi vuosi

Johtuen ehkä joulukuisesta horretilastani, uusi vuosi lipsahti osaltani käyntiin kuin varkain. Unohdin tehdä kokonaan uudenvuodenlupaukset.

Siis unohdin!

Täysin ennenkuulumatonta! Pitkä perinteeni katkesi rakettien loisteeseen uudenvuodenyönä.

Myöhemmin tajusin, että ehkä kyse ei ollutkaan unohduksesta vaan alitajuisesta tarpeestani antaa itselleni lupa olla - ja mennä.

Lasketella uuteen vuoteen ilman tarkkoja päämääriä ja tavoitteita. Katsoa levollisin mielin, mitä elämä tuo tullessaan ilman yrittämistä, pyrkimistä ja ehkä jonkinlaista suorittamistakin.

Ehkä vuodesta 2020 onkin osaltani tulossa jonkinlainen välivuosi. Ajan ja tähänastisen elämäni jakaja. Uuden ajan arvioija.

Ehkä katselen jossain vaiheessa vuotta elettyä arkeani. Janan toisessa päässä ovat menneet päivät. Toisessa päässä ovat vuodet, joita on toivottavasti yhä runsaasti, mutta jotka ovat ehkä toisenlaisia kuin ennen.

Ehkä. Mene ja tiedä.

Uudenvuodenlupauksia tahi ei, kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä uusi vuosi on aina uusi mahdollisuus.

Kuin siivottu, tyhjä pöytä tai kirja, jonka tarinaa ei ole ikuistettu vielä kansien väliin.

Todellakin parhautta juuri nyt.

#valiokuukausi

Ehkä kahdesta edellä mainitusta syystä johtuen pitkät perinteet omaava #valiokuukauteni lipsahti käyntiin kuin varkain.

Ei todellakaan mikään normijuttu.

Ei valiokuukausi ole ennenkään vaatinut pitkiä alustuksia tai pohjustuksia, mutta olen käynyt jollakin tavalla vähintään henkisesti ennakkoon läpi tulevaa kuukautta.

Ensimmäisenä työpäivänä loman jälkeen työpalaverissa nyökyttelin iloisesti piimäkakkupalalle ja kehuin tapaamisessa sen taivaallista suussa sulavaa makua, kunnes yhtäkkiä muistin: hups, se valiokuukausi!

Kakkupala oli hävinnyt vatsaani kuin varkain ja hyvällä omallatunnolla. Että se siitä ja onnistuneesta valiokuukauden startista siis.

Valiokuukausi tarkoittaa kohdallani arjen kohtuullistamista ja terveellistämistä. Siihen liittyy joulun jälkeen normiarkeen palaaminen paitsi syömisen, juomisen ja liikkumisen myös ajankäytön ja kulutuksen ennallistamisen osalta.

Valiokuukausi on kaikessa hiljaisuudessa itse lanseeraamani. Olen toteuttanut sitä jo vuosia. Saatat viettää ihan samaa tai jotakin versiota siitä toisella nimellä (tai ilman nimeä).

Lisää tarinaa valiokuukaudesta ja sen sisällöstä löydät muuten täältä.

Sumussa mennyt loppuvuoteni ja horteinen loma osoittavat, että on helpompi opetella ehkä-ei-niin-hyviä-juhlakauden-tapoja ja unohtaa ne huomaamatta arkeen kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja palauttaa mieli ja ajatukset terveelliseen ruotuun.

Väitteestäni on jo nyt yksi todiste.

Muun muassa muuan maaginen aamupiparkakku alkoi kummitella joulun jälkeen arjessani jälleen. Se olisi saattanut jäädä tavaksi ilman valiokuukautta.

Siksi #valiokuukausi on parhautta juuri nyt.

elämästä uusi vuosi