Suomenlahden merimaisemat luovat Rouva Sanalle hyvin kotoisan tunteen. Tuttuakin tutumpia ne ovat kesäajalta. Juhannuksen jälkeisessä päivityksessäni kerron syyn, miksi.

Silti en voi olla edelleen vuosikymmenten jälkeen ihastelematta saaristomme jylhää kauneutta.





Juhannuksena ja viimeksi viime viikonloppuna saaristomaisemia ihaillessani mieleeni kumpusi Aholan emäntä, kuvataiteilija Venny Soldan-Brofeldt ja hänen vajaat parisen vuotta sitten esillä ollut 150-vuotisjuhlanäyttely Nimimerkki VSB Järvenpään taidemuseossa.

Tuo kuivalla maalla Järvenpäässä huushollia ylläpitänyt taiteilijarouva rakasti yli kaiken merta, tuulen tuivertamia rantahietikoita ja jylhiä, sileitä kallioita.

Ymmärrän hyvin miksi. Niin rakastaa tämäkin rouva. Tunnen sielujen sympatiaa Vennyn kanssa.




Meren tiedetään olleen Vennyn eräs mielimaisemista. Hän kävi maalaamassa merimaisemia Kirkkonummen Porkkalassa jo Aholassa asuessaan.

Myöhemmin Venny hankki itselleen ja perheelleen kesäpaikan Tammisaaresta, nykyisestä Raaseporin kunnasta, lyhyen ajomatkan päästä Rouva Sanan lapsuusmaisemista etelään.

Ja vaikka Vennyn mestariteoksista on jo sata vuotta aikaa, saman tunnelman saavuttaa saaristossa edelleen.

Suomen saaristo on kaunis - ja ehdottomasti inspiroiva.

Vennykin tiesi sen.