#nostanainenpäivässä

04 huhtikuuta 2016

Huippunainen tuntee itsensä: kuka hän on, missä hän on hyvä, missä hän haluaa kehittyä, ja pyrkii eteenpäin.

Huippunainen ei sano ei haasteille, mutta ei rynni eteenpäin kyynärpäätaktiikalla vaan auttaa matkallaan kanssasisariaan.

Jotenkin tähän tapaan voi kiteyttää Huippunaiset. Menestystarinoita -kirjan ympärille syntyneen yhteisön teeman.

Maaretta Tukiainen ja Jaana Villanen paneutuivat kirjaansa varten naisjohtajuuteen ja etsivät asioita, mikä tekee naisesta menestyvän.

Kirjaa kirjoittaessaan kaksikko teki kuitenkin yhden huomion: keski-ikäisten asiantuntijanaisten pontentiaali hukkuu miesvaltaisen yrityselämän virtaan.

Hmm, miettii Rouva Sana. Sehän on kaikessa omituisuudessaan aidosti mielenkiintoista - ja valitettavasti niin totta.

Miksi keski-ikäisten naisten on tänä päivänä niin samperin vaikea edetä omassa työssään?

Miksi he jurnuttavat samoissa työtehtävissä samalla palkalla vuodesta toiseen, kun mieskollega harjoittelee vuoden ja tulee nimetyksi suoraan johtotehtäviin?

Miksi keski-ikäisten naisten - työurien kannalta työntekijöiden parhaassa iässä - on ylipäätään niin vaikea tänä päivänä työllistyä? Töitähän kuitenkin on.

Miksi äijät porskuttavat, ja naiset jäävät kotiin vilkuttamaan niin töihin lähteville miehilleen kuin kouluun kiiruhtavalle jälkikasvulleenkin?


Menestystarinoita
Joskus haasteiden vastaanottaminen voi tuntua hypyltä kylmään veteen, mutta riskit kuuluvat elämään.
(Kuva: Pixabay)






























Rouva Sanaan viimeisen kuukauden aikana eniten on kolahtanut Jussi-palkinnon pokanneen näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittajan Mari Rantasilan kommentit sinänsä ihan tutusta aiheesta: keski-ikäisten naisnäyttelijöiden roolien vähenemisestä. Kaksilahkeisuus rulettaa muuallakin kuin johtajanpöytien takana.

Samaan teemaan istuu tuore, viime lauantaina julkaistu Hesarin haastattelu, jonka aiheena on keski-ikäisten naisten kelpaamattomuus näytelmä- ja elokuvarooleihin.

Jutun toimittaja Jouni K. Kemppainen törmäsi juttua tehdessään ongelmaan: kaikki haastatteluun kysytyt keski-ikäiset naisnäyttelijät kieltäytyivät ruikuttajaksi leimautumisen pelossa. Äänensä heidän puolesta lopulta antoi näyttelijä, professori Elina Knihtilä.

Knihtilä toteaa Hesarin haastattelussa, että keskeistä on keiden tarinoita me kerromme.

"Hyvin pitkälti se on ollut keski-ikäisen valkoisen heteromiehen fantasiamaailma. - Siinä fantasiamaailmassa ei näytä juurikaan löytyvän tilaa keski-ikäisille naisille. Lähinnä naisten tehtävänä on vain tukea ja peilata miespäähenkilön itsensä etsimistä. - Se nyppii minua.”

Erinomainen juttu. Rouva Sana suosittelee!


Menestystarinoita
Naisten johtamat työpaikat tekevät monienkin tutkimusten mukaan usein parempaa tulosta.
(Kuva: Pixabay)



























Mutta palataan takaisin Huippunaisiin.

Kun tilanne on mikä on, ei ihme, että Huippunaiset. Menestystarinoita -yhteisön naiset tempaisivat maaliskuussa ja loivat kirjan julkistamisensa yhteydessä #nostanainenpäivässä-kampanjan. Sen tarkoituksena on nostaa naisia työelämän valokiilaan, tsempata heitä omilla työurillaan ja ennen kaikkea auttaa toinen toista onnistumaan.

Rouva Sana vastaanotti #nostanainenpäivässä-kampanjan haasteen Äiti yrittää -blogin bloggaajalta Heidi Ekholm-Talakselta.

Heidi itse on yrittäjä, poliitikko, järjestöaktiivi ja ennen kaikkea kahden pienen lapsen äiti. Hän on onnistunut esimerkillisellä tavalla yhdistämään oman työn, mielenkiinnon kohteet sekä äitiyden.

Tänään Rouva Sana ottaa Heidin haasteesta konkreettisen kopin. Olen jo blogin syntyvaiheista asti haaveillut mahdollisuudesta saada vierailijoita blogiini.

Miksi?

Siksi, että en usko yhteen ainoaan totuuteen enkä yhteen tarinaan. Maailma on aina kauniimpi moniäänisenä.

#nostanainenpäivässä-haasteen myötä haave toteutuu vihdoin tällä viikolla. Hyvää on kannattanut odottaa: Rouva Sana saa ensimmäisen - toivottavasti ei ainoan - vieraskynäbloggaajan.

Huippunaiset. Menestystarinoita -yhteisön ja #nostanainenpäivässä-kampanjan hengessä Rouva Sanan vieraskynäbloggausten sarjan käynnistää akateemisesti koulutettu, työtön nainen. Hän avaa kirjoituksessaan omia ajatuksiaan työn hakemisesta koulutettuna, osaavana ihmisenä.

Miltä loputtomat työnhakuprosessit tuntuvat tai se, kun ei tule koskaan valituksi?

Pysy taajuudella! Loppuviikosta kuullaan!

EDIT 5.5. Miten kampanjassa lopulta kävi? Kurkkaa seuraava linkki JA erityisesti sen lopussa tänään täydennetty kohta. Aika usein tarinoilla on onnellinen loppu, vink vink...

18 kommenttia

  1. Tämähän on mielenkiintoinen ja myös hermoja kiristävä aihe. Kyllä maailma voi ollakin epäreilu paikka meille naisille. Kiva päästä kuulemaan eri kirjoittajien ääntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä todellakin on mielenkiintoinen aihe. Komppaan.

      Itselläni on kaikki hyvin, mutta tiedän, että keski-ikäisenä naisena omalla työuralla eteneminen, saati työllistyminen, ei ole todellakaan helppo juttu. Olen nähnyt työpaikoilla monta miestä pyyhkivän huomattavasti vähäisemmällä kokemuksella kokeneemman (keski-ikäisen) naisen ohi.

      Siksi mielelläni paitsi itse puhun näiden asioiden puolesta julkisesti, mutta tarjoan myös foorumin muille halukkaille. Vain puhumalla avoimesti voi syntyä jotain uutta.

      Poista
  2. Moikka :)

    Todella mielenkiintoinen postaus ja niin ajankohtainen. Olen itsekin kanssa jännässä elämänvaiheessa. Työnhaku tässä iässä ei ole helppoa ja oikeastaan minullekin ne mahdollisuudet ovat vasta nyt alkaneet pomppia esille, kun olen päässyt opinnoissani niin sanottuun välivaiheeseen eli alempi korkeakoulututkinto alkaa olla valmis.

    Avoimessa työnahaussa sinä olet tämän ikäisenä aika heikoilla. Sinun on etsittävä niitä hiljaisia työpaikkoja. Etsittävä yritys, jolle sinä teet itsesi merkittäväksi omalla osaamisellasi. Verkostoituminen on päivän sana mutta sekään ei aina ole helppo asia.

    Odotan mielenkiinnolla syksyä, jolloin jatkan opintojani graduvaiheeseen. Jatkan nykyistä aihettani ja lähden tutkimaan suomalaisia pk-yrityksiä ison projektin puitteissa. Katsotaan missä se minun hiljainen työpaikka luuraa ;)

    Aurinkoista viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuulanneli <3. Tämä aihe on ollut sydäntäni lähellä oikeastaan aina, mutta nyt se sai uutta konkreettista potkua Heidin #nostanainenpäivässä -haasteen myötä, kun ensimmäiseksi vierasbloggaajaksi löytyi kuin kohtalon johdattelemana akateeminen työtön nainen.

      Näen tälläkin hetkellä lähelläni liian paljon keski-ikäisten, elämänsä kunnossa olevien ja työlleen intohimoisesti suhtautuvien naisten työttömyyttä. Heillä olisi aikaa ja intoa, mutta ei mahdollisuuksia työllistyä. Jokainen kotona perheelleen vilkuttava nainen on liikaa tälle yhteiskunnalle niin kauan, kun miehille vastaavissa työtehtävissä löytyy töitä.

      Surullista myös on, että koulutuskaan ei ole enää mikään tae naisten työllistymiselle. Rouvan tuleva vierasbloggaaja on hyvä esimerkki siitä.

      Itse uskon kanssasi verkostoitumiseen ja sen kautta itsensä ja oman osaamisensa tunnetuksi tekemiseen. Myös verkko ja some, blogi muiden mukana, mahdollistaa osaamisen esille tuomisen. Näitä ei kannata jättää käyttämättä.

      Tsemppiä Tuulanneli! Tiedät, että olen täällä kanssasi hengessä mukana <3!

      Poista
  3. "Nosta nainen päivässä", kanssasisarten pyyteetön auttaminen, positiivinen huomioiminen ja tsemppaaminen kyynärpäätaktiikan ja kampittamisen sijaan, auttaa meitä naisia varmasti eteen- ja ylöspäin. Ehkä ed. mainittu toimintatapa on meiltä naisilta aikaisemmin puuttunut ja johtanut pitkän ajan kuluessa tähän tietyissä asioissa epätasa-arvoiseen nykytilanteeseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä huomioita Mindy; olen miettinyt usein samaa. Johtuuko se, että mies on nimitetty sijastani päällikkö-asemaan sen vuoksi, kun en ole koskaan käyttänyt (lue = ymmärtänyt käyttää) kyynärpäitäni?

      En tiedä.

      Mutta siitä olen ainakin varma, että naiset eivät ylpeile samalla tavoin omalla osaamisellaan, ovat välillä hiukan liiankin nöyriä ja vaatimattomia oman osaamisensa kanssa.

      Hyvä, tuore esimerkki löytyy edellisestä, maaliskuussa järjestetystä Digitalist Network Forum -seminaarista. Viestinnän moniottelija (ja myös yksi tulevan PINGHelsinki-tapahtuman äideistä ja järjestäjistä, joista siis kaikki on muuten naisia...) Aku Varamäki sai pienen kohun somessa aikaan, kun hän murahti seminaarin miesvaltaisesta puhujajoukosta. Vain yksi monista esiintyjistä oli maaliskuussa nainen.

      Tapahtuman isä Ville Tolvanen valotti, että menestyviä, alallaan osaavia naisia on pyydetty - ja pyydetään - paikalle puhujiksi, mutta heistä vain harva suostuu - syystä tai toisesta.

      Ja tästä syystä Varamäki järjestääkin nyt kovaa vauhtia elokuussa koittavaa Digitalist-seminaaria...

      No, niin tai näin, joskus syytä on siis meidän naistenkin ilmeisesti katsoa myös peiliin.

      Mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että keski-ikäisten naisten on aidosti tänä päivänä vaikea työllistyä.

      Kiitos Mindy kommentistasi <3!

      Poista
    2. "Mutta siitä olen ainakin varma, että naiset eivät ylpeile samalla tavoin omalla osaamisellaan, ovat välillä hiukan liiankin nöyriä ja vaatimattomia oman osaamisensa kanssa."

      Toi on siis niin totta! Jos nainen ja mies osaavat saman tehtävän yhtä hyvin, voi olla, että esimerkiksi työhönottohaastattelussa nainen kertoo "ehkä osaavansa tehtävän" ja mies kertoo "olevansa mestari tehtävän suhteen". Meidän on siis opittava kehumaan reilusti itseämme ja toisiamme, ja unohdettava liika kiltteys, vaatimattomuus ja vähättely! :)

      Me naiset olemme huipputyyppejä, HYVÄ ME! :)

      Poista
    3. Jes <3! Ja tämä ei jää nyt tähän :)!

      Poista
  4. Tekstiäsi lukiessani sisäinen pieni feministi huusi suoraa huutoa vääryyttä kohtaan :)
    Olen sivusta seurannut korkeasti koulutetun 50+ siskoni elämää. Hän teki pitkään tutkimustyötä Aalto-yliopistolle ja yhtäkkia määräahat lopetettiin ja annettiin hänen sanojensa mukaan 'keskenkasvuiselle miehelle'. Siskoni jäi ilman työtä tyhjän päälle. No onneksi on sisukas nainen ja palasi 'juurilleen', eli sinne mistä koulutuksensa aloitti, siis sairaanhoitajaksi. Nyt hän sai lopulta vakipaikan kotisairaanhoidosta. Sinne kelpasi, mummoja hoitamaan ;) Tosin haku on päällä kokoajan ihan vain vaikka kiusallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heiii, kommenttisi on loistava esimerkki siitä, mitä ajan itsekin takaa!

      Osaava nainen lempataan ulos milloin millaisten syiden varjolla, sivusta tulee mies, joka nappaa yhtäkkiä samat tehtävät hoitaakseen ja mitä jää ammattitaitoiselle, keski-ikäiselle naiselle: vaihtoehto kouluttautua uudelleen ja kas minne, matalapalkka-alalle, minne hän ei ole ehkä koskaan kuunaan päivänä ollut halukas edes hakeutumaan!

      Tiedän monia keski-ikäisiä akateemisia työttömiä naisia, jotka pohtivat tänäkin maanantaina, onko heidän ainoa tulevaisuutensa lähihoitajana, vaikka he eivät koe olevansa alalle soveltuvia. Ollapa kärpäsenä katossa ja nähdä, kuinka moni mies on vastaavassa tilanteessa? Tuskin moni, veikkaan.

      Pieni kiukkuinen akka herää tämänkin rouvan sisällä kohta henkiin.

      Kiitos Satu <3!

      Poista
  5. Tämä on tärkeä asia,joka koskee itseäni keski-ikäisenä naisena ja kahden tyttären äitinä. Miten kasvatan tyttäreni, että he uskaltavat ottaa riskejä elämässään? Näyttämällä itse esimerkkiä, luulisin, sen olevan se paras konsti.

    Naisten urien jämähtäminen lienee monen tekijän summa. Osittain kiinni naisista itsestään, osittain yhteiskunnan rakenteista (tämä aina hyvä, epämääräinen selitys, jonka takaa kuitenkin löytyy vastauksiakin :D).

    Olen miettinyt sitäkin, että haluan elämän olevan täyteläistä muunkin kuin työelämän osalta. Silloin aikaa kuluu muuhunkin kuin työntekoon ja se näkyy uran etenemisessä, tai etenemättömyydessä. En tiedä onko tällainen ajattelu sitten tyypillisempää naisille kuin miehille.

    Ainakin vanhemman polven miehillä saattaa vielä olla naista hiukan raskaampi henkinen paine vastata perheen elättämisestä tyyliin "et ole mies, jos et pysty elättämään perhettäsi". Naiseus ei ole perinteisesti ollut niin vahvasti ja yksioikoisesti kiinni tällaisessa ajattelussa. Tämäkin lienee kovalla vauhdilla muuttumassa nuorempien osalta.

    Jokainen on tietysti yksilö tässäkin suhteessa. Suku, ystävät ym. vaikuttavat siihen miten kukin urastaan ja elämästään ajattelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä pohdintoja Yrtteilijä <3! Olen miettinyt samoja kysymyksiä kuin sinäkin.

      Allekirjoitan väitteen, jonka mukaan naiselle yleisesti on varmasti tärkeää on muukin kuin työ. Itse asiassa työ ei ole edes monellekaan kai ykkönen vaan tulee listalla vasta myöhemmin. Monelle miehelle asia taitaa olla päinvastoin ja se myös näkyy. Totta siis puhut.

      Asioiden ei kuitenkaan tarvitse olla näin. Keski-ikäinen ammattitaitoinen, osaava nainen ei ole luopio työpaikalla eikä työnhakijana, vaikka hänen elämässään perhe olisikin ykkönen. Sitä paitsi keski-ikäisen kohdalla se ei useinkaan näy enää ulospäin, eikä vaikuta työhön: keski-ikäisellä naisella on työlle enemmän aikaa ja intohimoa kuin koskaan. Myös tämä rouva kuuluu jo tähän joukkoon.

      Kyse on minusta pikemminkin meidän, miesten ja naisten, asenteista. Ihan samaan tapaan kuin kotiin lastaan hoitamaan jäävä isä - olipa kyse perhevapaasta tai lapsen sairastamisesta - on edelleen aikamoinen kummajainen, vaikka sen ei saa eikä kuulu olla niin. Siitä(kin) on tässä huushollissa vahvaakin kokemusta :).

      Poista
    2. Asenteet vaikuttavat, olet oikeassa.

      On pöyristyttävää, jos ja kun keski-ikäinen nainen koetaan taakaksi tai riskiksi työpaikalla/työnhaussa. Siinä vaiheessahan monella naisella on taas enemmän aikaa työlle, ja uskallusta tehdä asioita persoonallisella otteella.

      Eikä se tosiaan ole niin mustavalkoista, että työ aina ykköseksi tai muuten ura ei etene.

      Mutta luovimistaitoa ja asioiden järjestämistä, niitä tarvitaan, että kaiken saa soviteltua jotakuinkin tasapainoiseksi paletiksi.

      Iloista viikon jatkoa, Rouva Sana!

      Poista
    3. Juuri noin! Ja loppuviikosta palataan aiheen osalta vielä taajuudelle.

      Aurinkoista viikkoa sinullekin <3!!

      Poista
  6. Kiitos Rouva Sana, hieno aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja <3! Ja mahtia, että poikkesit tänne blogin puolelle kylään ja kommentoimaan <3!

      Poista
  7. Hyvä juttu! Kirjoitin oman sovellukseni aiheesta osoitteessa: http://villaiiris.blogspot.fi/

    Innostavaa viikonvaihdetta! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mahtavaa, että aihe on inspiroinut ja innostanut sinuakin. Tulenpa käymään vielä kylässä <3!

      Ihanaa viikonloppua Tuija!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram