Lukuaika
18
Kommenttia
Rouva Sana on alkanut huolestua yhdestä asiasta.
Maailmankaikkeudessa tapahtuu todistetusti ihmeellisiä asioita (jos siis rouvan sanaset ja alla olevat vakuuttelut riittävät tieteelliseksi todisteeksi - esimerkkejä olisi enemmänkin, mutta niistä lisää toisella kertaa).
Mutta kuinka moni ihmeellisyyksistä menee meiltä ohi, kun emme malta pysähtyä oman elämämme äärelle?
Kuuntelemaan sitä, mitä meille itsellemme kuuluu, miten meillä menee, ja mitä me tulevaisuudelta odotamme? Kääntämään kelkkaamme omaa hyvää kohti?
No joo, myönnän; tämä tarina vaatii ehkä hieman lisäperusteluja.
Muistatko Rouva Sanan viime vuoden puolella tekemän aarrekartan? Kirjoitin siitä joulukuussa enemmän täällä.
Todellisuudessa tein aarrekartan ja kirjoitin sen sivutuotteena syntyneen kirjeen itselleni (kun aarrekartta syntyikin yllättäen aika suitsait ja minulle jäi aikaa) viime elokuussa, siis hiukan vajaa vuosi sitten.
Markkinointiviestinnän opintoni olivat aarrekarttaa tehdessäni loppusuoralla, mutta ne olivat yhä hiukan kesken.
Tiesin, että olin vedenjakajalla: minun piti loppuvuoden aikana päättää, mitä elämältäni haluan, mitä teen.
No, aarrekartta kulki koko ajan kalenterini välissä, ja katselin sitä aika ajoin ja hain siitä voimaakin. Tein kai sille juuri niin kuin yleisesti ottaen pitääkin.
Silti elämä näytti sitä tuijottaessani minulle nenää, ilkkui ja päristeli huuliaan. Ähäkutti. Tässä sinulle. Ja tässä!
Olin aika tavalla polvillani.
Kunnes kaikki muuttui. Enemmän aiheesta voit lukea blogipostauksistani täältä ja erityisesti täältä.
Koitti uusi vuosi ja uudet kujeet, ja vasta huhtikuussa muistin, että ai niin, minullahan oli jossain kirje itselleni.
Kirje oli päivätty 13. helmikuuta 2016. Olin kirjoittanut sen tasan puoli vuotta aikaisemmin, ja tarkoituksena oli, että saisin lukea viestini helmikuun pakkasilla.
Minun oli ollut määrä kirjoittaa, miten talvella voin, kertoa, mitä minulle kuuluu; kuvailla, miltä elämäni näyttää.
Ja sitten seuraakin aarrekarttaan liittyvän kirjeen jännittävin, ja kyllä, tämän rouvan itsensä ihan kyyneliin nostattava kohta.
Ja sitten seuraakin aarrekarttaan liittyvän kirjeen jännittävin, ja kyllä, tämän rouvan itsensä ihan kyyneliin nostattava kohta.
Olin elokuun helteellä kirjoittanut lähes täydellisen kuvauksen itsestäni ja omasta elämästäni tulevilla talvipakkasilla. En vain sitä vielä silloin tiennyt.
Vain maailmankaikkeus taisi tietää.
Kirje alkoi:
"Hei minä! Lopulta oli kai jo puoli vuotta sitten kaikki selvää; se, mitä tulevaisuudelta odotan ja mitä toivon - se, mistä unelmoin. - Kaikkihan oli siinä ympärilläni, valmiina. Ne piti vain huomata" (no just, muutama sananen tästä tuli lausuttua muun muassa täällä).
Ja jatkoin:
"Olen onnistunut tavoitteessani yksinkertaistaa elämää rojujen karsimista ja elämäntapojen oikomista myöten" (glups, ihan pelottavan totta - voit lukea lisää näistä karsimisista ja oikomisista muun muassa täältä ja täältä).
"Alkukankeudesta huolimatta työasiatkin ovat sujuneet kohtuumallikkaasti" (vielä pelottavampaa, viime elokuussa minulla ei ollut mitään, siis painotan sanaa MITÄÄN, tietoa tulevasta loppuvuoden alkukankeudesta tai siitä, mitä teen juuri nyt, tänään - puhumattakaan, miten minulla työssäni menee...).
"Olen onnistunut tavoitteessani yksinkertaistaa elämää rojujen karsimista ja elämäntapojen oikomista myöten" (glups, ihan pelottavan totta - voit lukea lisää näistä karsimisista ja oikomisista muun muassa täältä ja täältä).
"Alkukankeudesta huolimatta työasiatkin ovat sujuneet kohtuumallikkaasti" (vielä pelottavampaa, viime elokuussa minulla ei ollut mitään, siis painotan sanaa MITÄÄN, tietoa tulevasta loppuvuoden alkukankeudesta tai siitä, mitä teen juuri nyt, tänään - puhumattakaan, miten minulla työssäni menee...).
"Olen onnellinen nyt", päätin kirjeen allekirjoituksen kera.
Hei maailmankaikkeus, mistä tiesit: niin tämä rouva onkin! Tämä rouva on onnellinen.
PS. Heureka, aarrekarttahan toimii!
PS. Heureka, aarrekarttahan toimii!
 |
| Skål på den saken - ja skål kaikille valmistuville, juhliville, koulunsa päättäville ja kesälomalaisille. Se kuulkaa alkaa kesä nyt! |
18 comments
Ihanaa, että olet onnellinen ja maailmankaikkeus on tasapainossa ;)
VastaaPoistaRouvan onni koostuu pienistä asioista. Ihanaa viikonloppua Outi <3!
PoistaKyllä maailmankaikkeus näköjään tietää, miten nämä elämäntiet kuljettavat...Pitäisiköhän tuota aarrekarttaa kokeilla itsekin. Mitähän sieltä mahtaisi löytyä...? Onnellista tätä päivää... ja tulevaa...<3
VastaaPoistaAarrekartan voi toteuttaa usealla eri tavalla ja jollakin tapaa itse viehätyin tuosta kirjemuodosta (tai ylipäätään toiveiden ja tulevaisuuden sanallisesta hahmottamisesta ja visioimisesta).
PoistaEnneagrammiohjaaja Merja Partti sanoi vajaa vuosi sitten aarrekarttaa tehdessäni, että "sattuma ohjaa valmistautunutta mieltä", ja nyt ymmärrän, mikä taika siinä piilee. Toiveet on helpompi toteuttaa, kun ne visioi alkuun konkretiaksi itselleen.
Suosittelen kokeilemaan. Tuossa hommassahan ei häviä, mutta parhaimmillaan saa paljon.
Aivan loistavaa <3 Tarviipas itsekkin miettiä tuota aarrekartan tekoa :)
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua halien kera <3
Sinulle Marina lämpimästi suosittelen <3. Se saattaa tehdä ihmeitä ;).
Poista<3. Mitäköhän sitä uskaltaisi enää aarrekartalta toivoa... Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaNo niinpä Sari ;)..
PoistaEi vaan; mietin, että janoan kyllä nyt polttavasti uutta, päivitettyä aarrekarttaa. Elämäni on siinä vaiheessa, että se kaipaa akuutisti tilanteen tarkistamista - vanha aarrekartta ei enää päde, se on jo tehtävänsä hoitanut <3.
Ihanaa viikonloppua Sari <3! Kiva, kun kävit kommentoimassa!!
Tämä oli hyvä! Pitäisiköhän kokeilla jotain vastaavaa? Suunnitelmat ovat jo olemassa siihen, että missä ensi keväänä mennään, mutta voisi olla kiva "konkretisoida" niitä mielessään jo etukäteen tuollaisella harjoituksella!
VastaaPoistaPirkko, ehdottomasti suosittelen; testaa!
PoistaMoni elämäntaidonvalmentaja puhuu aarrekartan puolesta, enkä yhtään ihmettele. Kuten sanoit, konkretisoimalla omaa tulevaisuuttamme, mielellä on työvälineitä työskennellä. Alamme vaivihkaa kulkea tavoitteidemme suuntaan.
Ja mikä parasta; se ei kyllä ota, jos ei annakaan. Suurta häviämisen vaaraa ei ole.
Ihanaa, että olet onnellinen. <3 Aarrekartta toimii. :) Asiat pitää ensin konkretisoida ja mieli hoitaakin kaiken muun.
VastaaPoistaJust nappiin Tiina! Mystisyys ja taikuus on lopulta aarrekartasta hyvin kaukana.
PoistaOnni asuu nyt pienissä asioissa <3.
Aarrekartta vie kohti unelmia ja konkretisoi asiat, joita ei ole ehkä aiemmin sanonut ääneen. Upeaa, että olet onnellinen ja sanot sen <3
VastaaPoistaOmaa tyytyväisyyttään on toki ilo hehkuttaa, mutta vielä mieluummin hehkutan sen alulle panijaa.
PoistaMietin nimittäin keväällä sitä, että entä jos en olisi viime elokuussa tehnytkään aarrekarttaa? Millainen elämäni ja arkeni olisi nyt? Olisiko yhtä tyytyväinen...?
Mene ja tiedä <3.
Uskomattoman hienoa! On tosiaan jännittävää, että alitajunta työstää päätöksiä ja valintoja jo pitkään ennen kuin tietoinen mieli huomaa tai ymmärtää ne. Välillä täytyy pysähtyä kuulostelemaan, mitä mielessä liikkuu. Sitä ei arkirumbassa aina oikein hahmota.
VastaaPoistaPysähtyminen on se avainsana, juuri noin; itsensä kuulosteleminen ja miettiminen, mitä arjelta toivoo. Ilman pysähtymistä (ja joutilaisuutta) se ei onnistu.
PoistaKerron vielä ihan konkreettisen esimerkin. Törmäsin talvella Ekopaastoon bloggajakollegani Lady of the Messin kirjoitettua sen startista. Minulle tuli tunne, että tämä on myös minun juttu. Paasto oli jo alkanut, mutta päätin, että heittäydyn siihen silti mukaan.
Myöhemmin mietin itsekseni, miksi se oli minulle niin tärkeä juttu. Kun luin kirjettä itselleni, tajusin, että olin kirjoittanut siitä(kin). Se oli osa tavoitteitani, ei tosin Ekopaaston muotoon kuvailtuna.
Ilman hiljentymistä paasto olisi saattanut mennä minulta kokonaan ohi; niin epätavallinen asia itselleni se kuitenkin oli.
Ihanaa kesäkuun viikkoa Yrttelijä!
Voi että tätä olikin ihana lukea <3.
VastaaPoistaMinä koin vähän saman fiiliksen, kun jokin aika sitten kaivoin esiin vanhan listani, johon olin kirjoitellut haaveitani. Osa oli kirjoittaessa tuntunut ihan mahdottomilta, mutta kirjoitinpahan kuitenkin - melkein vitsinä. Ja sitten kun löysin listani, hämmästyin ihan suunnattomasti, miten moni asia todellakin oli toteutunut.
Luulen, että tänäkin kesänä annan kaikkien matkojen välissä itselleni myös aikaa hiljentyä kuuntelemaan, mitä sieluni minulle haluaa kertoa.
Ja nyt on muuten pakko hehkuttaa: jäljellä enää lakkiaiset ja sitten alkaa LOMA!
Tää on niin onnellinen…. <3
Onnea, aurinkoa ja kuplivaa iloa myös Sinulle Rouva Sana!
Hyvä pointti Heidi; ei kaikkien tarvitse tehdä aarrekarttaa sen eri muodoissaan sanan varsinaisessa merkityksessä vaan tuollaiset perinteiset unelma- ja to do -listat ja muut vastaavat toimivat ihan yhtä hyvin!
PoistaTärkeintä on, että omat listat, olivatpa ne missä muodossa tahansa, laatii itselleen ajatuksella ja kohtuutarkasti kuvailtuna, eikä aseta liikaa järkiperusteisia rajoja.
Mitään uutta ei saavuta ilman joskus aika rohkeita ja uskaliaitakin unelmia <3.
Nyt on kesäkuun ensimmäinen viikko ja sinulla alkoi loma, loma, loma... <3. Ihanaa oloa ja hiljentymisen hetkiä <3. Nauti <3!!
Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!