Kaikkea se kesä teetättää: Rouva Sanan olo on kuin parikymppisellä opiskelijanuorella.

Yyteri



















Kun suvinen breikki blogista ja kaikesta muustakin pakollisesta onnistuu ja pää saa levätä, ei haittaa, vaikka tauko olisi lyhyt.
Olen viettänyt kuluneena suvena vuosiin... öö, siis vuosikymmeniin... poikkeuksellisen lyhyen kesäloman. Poissa ovat meikärouvan yrittäjäarjesta kuukauden palkalliset suviset lomanseudut.

Mutta jollakin merkillisellä tavalla se ei ole haitannut, ei sitten yhtään. Läppäri kulki mukanani koko perheen kanssa jakamani suvisen breikin aikana hotelleihin ja mökille, ja puhelin oli avoinna 24/7.

Tein siis käytännössä töitä melkein koko ajan, vaikka en täällä blogin tai somen puolella hengaillutkaan. Loma oli totaalisesti erilainen kuin ennen. Työn sävyttämä, mutta silti onnistunut.

Onnistuneempi kuin vuosiin.

Tämä rouva on levännyt.

Kylmäpihlaja

Kylmäpihlaja


Olen kolunnut itselleni tuntemattomia seutuja, upottanut varpaat moneen kertaan syvään hiekkaan, haistellut ja maistellut suolaista vettä, ja uinut hulppeissa yli 20 asteisissa vesissä.

Olen katsellut helteisen taivaan pilviä, laskenut salaman etäisyyksiä, ja ihaillut yöttömän yön valon voimaa.

Olen lukenut, lukenut ja taas lukenut, kiikkunut riippukeinussa, syönyt muiden valmistamaa ruokaa, ja nauttinut läheisten ihmisten seurasta.

Ja olen ajatellut. Olen antanut ajatusten virrata ilman minkäänlaista määränpäätä tai merkityksellistä tehtävää.

Ja huomannut, että se, jos jokin, tärkeää vasta onkin.

Ajatusten virta. Flow. Joutilas oleminen.

kesä
Joutilaan olemisen vuoksi - tai paremmin juuri sen ansiosta - huomaan myöntyneeni itseni näköiselle asialle, jolle olen sanonut tähän saakka aina ei koskaan, ei ikinä.

Jopa erikseen kysyttäessä ja pyydettäessä.

Tästä kesästä saattaa syntyä myös jotain uudenlaista hyvää.

Vanha Rauma


Nuoruusvuosien kesiin kuului aina, automaattisesti, että töitä kuului painaa läpi aurinkoisen suven, ja varsinaista lomaa oli korkeintaan viikko tai kaksi ennen opintojen jatkumista syksyllä.

Sitä jaksoi silloin.

Ja sitä jaksaa näköjään edelleen nyt, vaikka tässä ei mikään ikinuori ollakaan enää.

Sillä onni on nyt ja tässä.

Iijoki