Sairastuvan parhaimpia puolia (mikä paradoksi) on, että silloin on mahdollisuus tehdä sellaisia asioita, joille ei muuten arjessa ole aikaa tarpeeksi.

Kuten lukea loputtomasti ja katsoa elokuvia.

Sairastuvan ansiosta Rouva Sana teki taannoin tuttavuutta parisen vuotta sitten ensi-iltansa saaneen, ruotsalaisen Anna Odellin kohuelokuvan Luokkajuhlan kanssa.

Anna Odell
(Kuva: Cinema Mondo)






















Oletko sinä nähnyt sen jo? Jos et, suosittelen lämpimästi.

Mutta huom! huom! huom! Luokkajuhla on kaikkea muuta kuin hyvänmielen elokuva.

Sen jälkeen ei hetkeen naurata.

Luokkajuhlassa yläkoulun vanha 9C-luokka kokoontuu elokuvan nimen mukaisesti luokkakokoukseen, kun peruskoulun päättymisestä on kulunut parisenkymmentä vuotta.

Oppilaita yhdistää, että he ovat kulkeneet peruskoulunsa yhdeksänvuotisen historian lähes samanlaisella kokoonpanolla.

Elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Anna Odell on yksi heistä, ja rakenteeltaan kaksiosaisessa elokuvassa hän esittää itse itseään.

Tositapahtumiin perustuva Luokkajuhla ei ole mairitteleva, ihan kaikkea muuta.

Elokuvan lähtökohtana on, kuinka koko luokan historian ajan joukossa on ollut yksi, jota on kiusattu aina: Annaa.

Vaikka tapahtuman alkuasetelmana ja tarkoituksena onkin, että oppilaat tapaavat vuosien tauon jälkeen toisiaan, nauttivat toisensa seurasta, vaihtavat kuulumisia ja muistelevat menneitä, kaikki kääntyy päälaelleen.

Anna avaa juhlassa sanaisan arkkunsa ja valottaa luokkaisilleen, millaiset muistot hänellä peruskoulusta on, ja miltä kiusaaminen hänestä tuntui.

Puheen aikana kyytiä saavat niin kiusaajat kuin kiusaamisen hiljaiset hyväksyjätkin.

Puheesta vyöryvät tapahtumat tulevat katsojan iholle niin syvällisesti, että on hämmästyttävää, jos ne eivät herätä katsojassa minkäänlaisia tunteita.

Odell yhdistää elokuvassaan faktaa ja fiktiota. Elokuvan toisessa osassa hän yrittää saada yhteyden vanhoihin luokkalaisiinsa kertoakseen, että hän tekee aiheesta elokuvaa ja toivoo siihen muiden kommentteja.

Selviää, että idean elokuvaan Odell sai, kun hän kuuli, että luokkakokous järjestettiin elävässä elämässä oikeasti, mutta hänet jätettiin yhä parinkymmenen vuoden jälkeenkin kutsumatta paikalle.

Selviää myös, että vanhat luokkakaverit eivät hihku riemusta kuullessaan Odellin elokuvahankkeesta. Lähes kaikki kieltäytyvät tekemästä yhteistyötä hänen kanssaan.

Odell on kohonnut kotimaassaan Ruotsissa kohutaiteilijoiden elittiin - ei vähiten hänen arvosteltujen, mutta myös arvostettujen taidetempaustensa vuoksi.

Osittain tämä voi selittää vanhojen luokkalaisten reaktiot Odellin toiveisiin. Enemmän Odellin taustoista voit lukea Ylioppilaslehden mielenkiintoisesta artikkelista täältä.

Mutta olipa Odellin myöhempi historia sitten millainen tahansa, itse elokuvan sanomaa se ei muuta tai latista.

Elokuva osoittaa, kuinka koulukiusaamisen arvet painuvat syvälle, ja nousevat kiusatussa esiin vielä useiden kymmenien vuosien kuluttua.

Vielä silloin, kun kiusaajat itse ovat asian unohtaneet.



PS. Jos haluat katsoa Luokkajuhlan alkukielisenä, elokuva löytyy kokonaisuudessaan YouTube-kanavalta nimellä Återträffen. Elokuva edelleen myös vuokrattavissa useista eri yrityksistä.