Oppia ikä kaikki eli kun muuan rouva valokuvauskurssille osallistui

21 helmikuuta 2017

Sanat tulivat - tai olivat - Rouva Sanan elämässä ensin.

Mutta kieltää en voi, etteikö valokuvilla olisi ollut elämässäni varhain suuri merkitys. Omistin jo teini-iässä oman kameran, joka ei siihen maailman aikaan ollut mikään itsestäänselvä juttu.

Myöhemmin nuorena aikuisena ostin ensimmäisen oman filmijärkkärin. Ehdin ottaa sillä jonkin verran kuviakin.

Rouva Sana

Sitten valokuvaaminen työntyi hieman yllättäen ja pyytämättä myös osaksi päivittäistä työtäni, ja sain ammattini puolesta oman kameran.

Ja pian valokuvaamisesta tuli aika ajoin niin kiireellä työni kyljessä toteutettua, että järjestelmäkameran ihanuudet - ne aikaisemmin edes hieman opitut - unohtuivat.

Vaikeissa ja haastavissa olosuhteissa, jossa piti keskittyä, että sai ikuistettua sekä sanan että kuvan yhtä aikaa, muutama varma otos onnistui, kun antoi kameran hoitaa tehtävän.

Mutta eihän se ole valokuvaamista...

Periksi antaminen on syönyt naista.

Rouvaa.

Reilu viikko sitten pääsin takaisin valokuvaamisen alkujuurille. Ja voi elämä, tämä rouva nautti.

Kun kameran aukon epäloogiseen toimintatapaan tai valotusajan ja iso-arvon määrittämiseen liittyvistä opeista on ehtinyt kulua ainakin parisen kymmentä vuotta, ja niihin liittyvät tiedotkin ovat unohtuneet takaraivoon hautumaan ja odottamaan aikaa auvoisempaa, ei ole ihme, että valokuvauskurssilla olo on kuin olisi pölähtänyt unesta tutuksi tulleeseen maailmaan.

Jotain niin tuttua, mutta silti niin täysin vierasta.
Rouva Sana
Eipä olisi tämä rouva onnekkaammin osannut omaa kurssiaan valita, sillä pääsin päiväksi valokuvaaja Frida Steinerin oppiin.

Frida on paitsi bloggaajakollegani myös lukuisista aikauslehdistä tuttu kuvaaja. Hänen kuviaan on julkaistu erityisesti useissa eri sisustusalan julkaisuissa.

Jokainen on ammattilainen omalla sarallaan, mutta kouluttaminen ei ole aina maailman iisein juttu. Fridan vahvuuksia on erityisesti opettaminen maalaisjärkisellä tavalla.

Oman työnsä ohessa tai vain silkaksi harrastuksekseen valokuvaavat eivät tarvitse hifistelytietoja. Heille riittää ohjaaminen perusteisiin kädestä pitäen.

Ja niin rouva, joka on profiloitunut luonnon kuvaajana (ja juu, toki nauttiikin siitä eniten) löysi kurssilla itsestään pienen sisustajakuvaajan - ja vielä huomasi innostuvan siitä.

Kuvaaminen sai uutta mielenkiintoa ja ulottuvuutta, kun sitä taas ymmärsi, miten kamera ainakin noin niiku periaatteessa toimii.

On kuin käsissä olisi auto, joka kulkee vihdoin siihen suuntaan, mihin sinä sitä ohjaat.

Oppia ikä kaikki.

Koskaan ei ole liian vanha oppimaan - tai inspiroitumaan.
Rouva Sana



Blogikirjoituksen kuvituskuvat on osa valokuvauskurssin 
"kolmen kuvan sarja" -tehtävää: laajasta yksityskohtaan. 
Kuvat on ikuistettu kurssipaikassa Hotel Rantapuistossa Helsingissä.

EDIT: 10.12.2019 
Hotel Rantapuistosta löydät enemmän tarinaa ja kuvia nyt täältä.

8 kommenttia

  1. Kyllä sitä vaan aina voi oppia jotain uutta. Upeita kuvia ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oppia ikä kaikki, todellakin: lohdullista ja ihanaa!

      Poista
  2. Itse olen viimeaikoina taas, ehkä talvesta johtuen, harmitellut näitä sisäkuvien aina jotenkin vinoksi päätyviä suoria linjoja! Luonto on helpompi, linjat eivät ole niin tasan pysty- tai vaakasuoria.
    Mitenkähän taidenäyttelyssäkin pitäisi kuvata, että saisi kivoja kuvia, sen kun vielä joskus tulisi selvittäneeksi ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole koskaan aikaisemmin varsinaisessa valokuvaopissa ollut vaan olen haalinut taitoni kantapään kautta tekemällä ja kyselemällä. Mielenkiintoista oli saada nyt oppia ammattilaiselta, joka jakoi kuvaamiseen muitakin niksejä kuin pelkkiä aukkoja ja valotuksia. Saattaisi jostain vastaavasta löytyä parempaa tietotaitoa sinukin pulmiisi Pirkko. Sisäkuvaaminen varsinkin, kun todellakin on vaativa laji :).

      Poista
  3. Vau! Täyteläiset värit kuvissasi! <3

    Tuollaiseen koulutukseen minunkin täytyisi päästä. No, kaikki aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hotelli oli ihan uskomaton paikka, ja värien kiitos kuuluu sille. Aika ainutlaatuinen paikka kaiken kaikkiaan. Ihanaa, että jossain oikeasti vaalitaan vanhaa.

      No, hei näin pitkälle piti tämänkin rouvan elää ennen kuin haki oppia ammattilaiselta. Ilo oppia uutta :).

      Poista
  4. Ihan mahtavaa kuulla, että kurssista on ollut iloa ja kameran säädöt ovat nyt hallussa :)
    Saan itsekin ihan mielettömästi virtaa näistä kursseista, kun pääsemme yhdessä jakamaan onnistumisen iloja kurssilaisten kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noooh, tuo sana "hallussa" taitaa olla vielä meikärouvan kohdalla aika suureellisesti ja isosti sanottu, mutta yritys ja halu ottaa säädöt haltuun on kyllä kova :D.

      Komppaan tuota jälkimmäistäsi. Sinun osaamisalueeseesi kuuluu valokuvaaminen, minun sanallinen sisällöntuottaminen. Koulutan ja kurssitan itse muun muassa bloggaamisesta ja luovuudesta, ja olen kanssasi täydellisen samaa mieltä: onnistunut, innostava kurssi saa minussa osallistujien myötä suorastaan flown ja hypen aikaan. Se on kouluttajalle täydellisen mahtava fiilis <3.

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram