Oletko sinä törmännyt Facebookissa komean näköiseen, laivaston univormuun pukeutuneeseen mieheen nimeltään John Walker? Tai Michael Warren?

Tai ehkä sinua on lähestynyt joku muu korkea-arvoinen vieraan vallan puolustusvoimien edustaja?

Sama se, kaikilla veijareilla toistuu yhtäläinen kaava. John, Michael ja hänen hengenheimolaisensa lähettävät Facebookissa sinulle viattomanoloisen ja hyväntahtoisen kaveripyynnön. 

Hei sinä kaunokainen siellä, ryhdytään somessa kavereiksi.

Kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää. Komea kapteeni, johtaja Gabriel Lindström (Jari Vainionkukka), vai onko? (Kuva: Kapina Productions)

Yhteistä jokaiselle kaveripyynnön lähettäjälle on se, että he ovat aina jumalaisen atleettisen näköisiä, he asuvat ulkomailla - ja et ole koskaan, missään heitä tavannut aikaisemmin.

Rouva Sana nakkaa kaikki vastaavat lähestymisyritykset ilman avaamista suoraan ö-mappiin, mutta aivan kaikki eivät tee näin.

Julkisuudessa ei ole viime vuosina kohistu vain yhdestä tai kahdesta hyväuskoisesta suomalaisesta yksineläjästä, naisesta, joka on toimittanut rakkauden toivossa koko omaisuutensa ja puoli valtakuntaa somessa törmäämälleen komean näköiselle some-ystävälle.

Koko kansan suosikkikirjailijoihin kuuluva Mika Waltari kirjoitti vuonna 1945 näihin päiviin asti suomalaisten ikisuosikkina säilyneen tragikomediansa Gabriel, tule takaisin.

Näytelmä on kuulunut teattereiden ohjelmistoon reilun 70 vuoden ajan, aina yhtä suosittuna. Se ei ole ihme. Näytelmän teema on pelottavan ajankohtainen yhä vuonna 2017.

Sillä mitä yhteistä on Mika Waltarilla ja Facebookilla?

Waltari loi näytelmän, jossa kadulla alkuun saatettu huijaus toistuu lähes kirjaimellisesti samanlaisena kuin nyt. Nyt alustana toimii treffipaikkana toimii vain netti ja Facebook.

Raili (Elina Varjomäki) huomaa, että kun rakkauden nälkä on suuri, saa se varttuneemmatkin naiset tekemään ihmeellisiä asioita. Takana Kristiina (Inka Kallén) ja Ulriika (Anna-Leena Sipilä). (Kuva: Kapina Production)

Keski-Uudenmaan teatterissa KUT:ssa viime perjantaina ensi-iltansa saanut Gabriel, tule takaisin on herkästä aiheestaan huolimatta naurun juhlaa.

Näytelmä on tarina yksinäisyydestä ja rakkaudenjanosta, rahasta ja huijatuksi tulemisesta rakkauden ja rahan tähden, häpeästä ja taas rakkaudesta. Mutta komedian keinoin.

Seppo Halttusen ohjaama Gabriel, tule takaisin on uskollinen alkuperäistekstilleen lavastusta ja puvustusta myöten. Vanhapiika-sisarukset Ulriika (Anna-Leena Sipilä) ja Kristiina (Inka Kallén) kärsivät sisimmässään aika tavalla hukkaan heittämästä elämästään.

Kristiinassa herää kuitenkin toivo paremmasta, kun hän saa tietää, että häneen tovi aikaisemmin kaupungissa törmännyt mies, kuvankomea ja hyväkäytöksinen kapteeni ja johtaja Gabriel (Jari Vainionkukka) tulee yllättäen käymään. Kristiina suorastaan tulvii rakkautta.

Ulriika on jalat maassa seisova, tunteiden myrskyjä kaihtava ja omilla aivoillaan ajatteleva vahva nainen, jonka missiona on isänsä perinnön vaaliminen. Mutta kuinkas sitten käykään, kun Gabriel astuu taloon.

Lopulta näytelmässä järkevästi käyttäytyy vain Ulriikan ja Kristiinan sisarentytär, perheessä rasittavana tytönheitukkana pidetty Raili (Elina Varjomäki), joka tekee lopussa kaikkia yllättävän peliliikkeen.

Paha saa tässäkin näytelmässä palkkansa, mutta hieman eri tavalla kuin Facebookissa huijatuksi tulleiden naisten kohdalla.

Keski-Uudenmaan teatterin vahvuuksia on roolitusten jakaminen. Näyttelijöistä jokainen on nappivalinta omaan rooliinsa.

Vainionkukka on monitaituri, joka tunnetaan paremmin tanssijan ja koreografin pitkästä työurasta (ensi-illassa vietetiin muuten hänen 20-vuotistaiteilijajuhlaansa). Näytelmä on oiva osoitus, kuinka hän on myös erittäin kelpo näyttelijä.

Gabriel uppoaa ainakin Rouva Sanaan.

Herkän viettelevästi ja jämäkän määrätietoisesti oman roolinsa Railina haltuun ottaa Varjomäki. Tykkään.

Kallénista on muodostunut reilun vuoden aikana KUT:n eräs vakiokasvoista, ja aiheesta. Kristiinan rooli poikkeaa hiljan aikaisemmin nähdyistä, ja hyvä niin. Railin eteeristä ja haavoittuvaa Kristiinaa on ilo seurata.

Sipilällä menee tänä syksynä kovaa. Hän harjoitteli alkusyksystä vaativan, suorastaan tähtitieteellisen määrän repliikkejä sisältävän Tekla Hultinin roolin upeassa Mechelin-näytelmässä, ja hän kuvaa samaan aikaan myös ainakin yhtä tv-sarjaa.

Kaiken tämän päälle Sipilä nähdään vain kuukausi edellisen ensi-illan jälkeen nyt Ulriikan roolissa.

Mahdoton tehtävä, tuumaisi ulkopuolinen. Sipilä on onneksi näyttelijänä vakaa ja varma kuin kallio. Toivottavasti kallio ei myöhemminkään taivu eikä väsy.

Sulava Gabriel (Jari Vainionkukka) sulattaa piintyneimmänkin naisen sydämen (Anna-Leena Sipilä) puolelleen. (Kuva: Kapina Production)

Lavastukset ja puvustukset jäävät yleensä näissä arvioissa sivurooliin, mutta nyt on tehtävä poikkeus.

Erityiskiitos näytelmän yksinkertaisesta, mutta upeasta lavastuksesta Mikko Rantaselle (jos olohuoneen tuoleille ei ole mitään käyttöä esityksen jälkeen, täällä erään rouvan käsi heilahtaa...) ja puvustuksesta Sinikka Zannonille, jonka loihtimat kostyymit istuvat näytelmään kuin nappi.

Gabriel, tule takaisin korkkaa keikkapaikkana tunnetuksi tulleen Krapin Pajan näytelmäestradina.

Pajan lavalla on nähty puolivuotisen olemassa olon aikana muutamia pienimuotoisia lastenesityksiä sekä ainakin yksi monologi, mutta nyt estradin valtaa ensimmäistä kertaa kokopitkä näytelmä.

Ei teatteriesitys rehellisyyden nimissä aivan perinteiselle teatteri-illalle tunnu. Yksinomaan jo se, että esitystä katsotaan pienistä pöydistä tai yläkerran parvelta baarijakkaroilta istuen, tuo kokemukseen ihan erilaista tunnelmaa.

Mutta kaikki tämä ei tarkoita sitä, että Krapin Paja ei soveltuisi teatterikäyttöön. Päinvastoin. Teatterikokemus on vain hieman.. no, toisenlainen, rennompi.

Miljöö tarjoaa mahdollisuuden muuhunkin kuin hengen ravintoon.

blogiyhteistyö Gabriel tule takaisin Keski-Uudenmaan teatteri Keski-Uusimaa kulttuuri KUT teatteri