Aikuisten ystäväkirja: Rouva Sana

07 toukokuuta 2018

Nimeni: Minna Luoma

Minua kutsutaan myös: nimellä Rouva Sana



Harrastuksiini kuuluu: kirjoittaminen/bloggaaminen, liikunta (juoksu, jooga, jumppa), kulttuuri (lukeminen, musiikin kuuntelu, elokuvat, taidenäyttelyt ja teatteri), luonnossa liikkuminen ja valokuvaaminen. En laske ystävien kanssa vietettyjä hetkiä harrastukseksi. Niille on silti aika ajoin ihan liian vähän aikaa.

Hauskin aine koulussa: Tätä ei ehkä ihmettele kukaan: äidinkieli. Sain jo alakoulussa kiitosta kirjoittamisen taidoistani, ja kirjoitin ällän ylioppilaskirjoituksissa lähes täysin pistein.

Inhokkiaineeni koulussa: Tätäkään tuskin ihmettelee kukaan: matikka, kemia/fysiikka. Yllätys voi sen sijaan olla (vaikka vakituisena lukijana sinä tiedätkin tämän jo): liikunta. Tamburiinin tahdissa liikkasalissa juostuja tunteja on muistissa edelleen ihan liikaa...

Lempiurheilulajini: Silloin, kun puhutaan kilpaurheilusta, aikuisten oikeesti, ei todellakaan mikään. En ole edes penkkiurheilija, olen antiurheilija kaiken seurattavan urheilun osalta. Ei kiinnosta, ei sitten vähempää. Urheilu on kiinnostavaa vain ja ainoastaan liikuntana omaksi iloksi.

Lempiruokani: En ymmärrä ruoanlaitosta itse mitään, ja se on minulle pelkkä nälän taltuttamisen muoto. Erityisesti jos joku muu valmistaa, tykkään monista perinteisistä suomalaisista herkuista (juuri nyt odotan kesäkeittoa kotimaisista tuoreista kasviksista sekä kalaherkkuja...), mutta myös italialainen, meksikolainen ja vaikkapa thaimaalainen keittiö uppoaa. Sushin ylistämistä sen sijaan en ymmärrä, vaikka niitä syönkin.

Lempiherkkuni: Olen siitä kummajainen, että minulle maistuu mieluummin suolainen kuin makea. Salainen paheeni ovat nachot ja salsa.

Makeasta muistelen suurella kaiholla äidin kääretorttuja. Niitä olisin voinut syödä yhden kokonaisen pitkän tortun kerralla. Jäätelökin uppoaa.

Eläin, josta pidän: No, tietysti kissa, koira, lehmä ja varis, ainakin nyt ensimmäisenä. Pidän kaikista eläimistä, joilla on luonnetta ja joille voi jutella. Jopa ukkofasaanikin menee, vaikka se ei jääkään koskaan keskustelemaan. Kastematojen, kärpästen ja sääskien kanssa en ole päässyt samalle aaltopituudelle, ainakaan vielä.

Lempivärini: Jos vaatetustani katsoo, sanon musta, punainen ja vihreä. Keltaistakin on.

Lempikukkani: Kiitos äitini, pioni ja ruusu - ja kaikki, jotka tuovat mieleeni kesän. Jopa voikukat.

Paras lukemani kirja: Liian vaikea kysymys, sillä luen paljon ja niitä on monta - muun muassa:

  • Astrid Lindgrenin Saariston lapset (ja oikeastaan kaikki kirjailijan lastenkirjat käyvät)
  • Linda Olssonin Kun mustarastas laulaa tai Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
  • Aki Hintsan Voittamisen anatomia
  • Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää (tai kirjailijan ihan kaikki teokset...)
  • Mia Kankimäken Asioita, jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin
  • Cheryl Strayedin Villi vaellus (joka sai konkreettisiin kyyneliin kirjan lopussa)
  • Hilla Hautajoen Keinutuolikaupunki ja Tulikärpästen kylä
  • Joel Haahtelan Elena
  • Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexander
  • Sam Yaffan Tie taipuu
  • jne. jne.

Paras katsomani elokuva: Samoin kuin kirjojen kohdalla, tähän ikään mennessä niitä on kertynyt ihan liian monta. Sattumaa tuskin on, että monet alla olevista suosikeista perustuvat joko kirjaan tai musikaaliin.

  • Eat, pray love (must kerran vuodessa!)
  • Mamma Mia (must kerran vuodessa!)
  • Lost in Translation 
  • Billy Elliot
  • Amadeus
  • Hemingway & Gellhorn
  • Metsän tarina
  • Bridget Jonesin elokuvat
  • Fanny ja Alexander
  • yms. yms.

Suosikkitv-ohjelmani: Nyt, kun Rimakauhua ja rakkautta loppui, ei oikeastaan enää mikään. Katson tv-ohjelmien sijaan lähes yksinomaan elokuvia.

Soitan: musiikkia Spotifyn kautta sekä autossa täysillä Loop-kanavaa (jälkikasvun todistamana)

Inhoan/vihaan eniten: Kirjoitusvirheitä; kuukauden yhtäjaksoisesti puskevia harmaita päiviä syksyllä ja talvella; flunssakausia, jolloin astmani vetää minut pitkäksi ajaksi huonoon kuntoon; hammaslääkäriä silloin, kun tietää, että hampaissa on jotain vikaa.

Aikaan saamattomia ihmisiä, jotka heittävät hetkensä hukkaan. Ihmisiä, jotka vievät toisilta enemmän kuin itse antavat.

Pidän eniten: Hiljaisista aamuista, jolloin koko maailma vasta herää; raukeasta olotilasta juoksulenkin tai jumppatunnin jälkeen; kesäilloista, jolloin järvenselkä on tyyni ja kuljettaa mukanaan kuikan tervehdyksen; tavoitteen eteen työskentelemisestä ja siitä seuraavasta onnistumisen tunteesta; kaikista läheisistä ihmisistä ympärilläni.

Pidän myös omassa elämässään onnellisista ihmisistä. Ihmisistä, jotka näkevät ympärillään enemmän hyvää kuin huonoa. Ihmisistä, jotka eivät juutu paikoilleen vaan näkevät oman arkensa mahdollisuutena.

Haaveammattini: matkailualan ammattilainen (joku muu kuin lentoemäntä) ja toimittaja. Miten onnekas olenkaan, että niistä molemmat toteutuivat.

Hartain toiveeni on: Nähdä jälkikasvuni varttuvan aikuisiksi, toteuttaa itseäni oman ammattini kautta - ja ehdottomasti myös se, että tulisi pitkästä aikaa oikea, kunnon kesä.

Mottoni on: Mikään tarina ei ole liian pieni kerrottavaksi.

Näihin kuviin ja tunnelmiin - aurinkoista toukokuun viikkoa!



4 kommenttia

  1. No johan vaan opin sinusta taas lisää Rouva Sana!
    Aurinkoisia päiviä sinulle Minna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä blogini eräs ahkerimmista, ihanista lukijoistani: iloista, jos onnistuin vielä sinutkin yllättämään :D.. Lämpimiä halauksia aurinkoiseen viikkoon Outi <3.

      Poista
  2. Ajattelin ensin, että voisi olla oma tekstini; ei tarvitsekaan osallistua... Ja sitten tiemme eriytyivät kokkauskysymyksessä (vieläkö se kirjoitetaan, että ruoanlaitto, vai onko Kielitoimisto jo mukautunut äänneasun mukaiseen kirjoitusasuun? En ole tarkistanut).

    Hienoa, että pääsit unelmahommiisi! Iloa kesän odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah hah, kiitos ihanasta kommentistasi <3! Oikeastaan ihan hyvä, jos kokkaus eriytti meidät. Sillä mitä siitäkään nyt tulisi, jos meitä olisi kaksi täsmälleen samanlaista rouvaa :D...

      Miettimästäsi ruoanlaitto-sanasta en muuta ensin tiennyt kuin, että se tarkoittaa jo toimittajatyöstäni mukana kulkeneen, 90-luvulta peräisin olevan Nykysuomen sanakirjan mukaan "ruoan valmistamistamista". Siis ruoan.

      En malttanut kuitenkaan olla kommenttisi jälkeen tarkistamasta asiaa. Kotuksen ohjeistuksen mukaan sanan "ruoka" saa tätä nykyä taivuttaa joko "ruoan" tai "ruuan" eli äänneasun mukaisesti. Tähän ikään ehtinyt kirjoittaja taivuttaa sanan siis sujuvasti vanhakantaisesti :).

      Iloista, kun kävit kommentoimassa. Aurinkoista viikkoa <3!!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram