Fuck the korona

07 joulukuuta 2020

                      Kaupallinen yhteistyö: Sari Hämäläinen/Toimiva arki -valmennus *

En viime viikolla tiennyt, pitäisikö minun itkeä vai nauraa, hieroa käsiäni yhteen ja todeta: "Kjäh, kjäh, siinäpä saatte. Samaa myrkkyä, por favor".

Facebook-seinälleni alkoi yhtäkkiä tulvia kommentteja: "Eikö tämä jo riitä". "En jaksa tätä enää". "Mulla menee hermo". "Joulu on ihan pilalla".

Tällainen tämä nyt vain on, tämä koronavuosi 2020. En ole ainoa, joka tuskailee sen kanssa. 

Minulla meni hermo vain jo elokuussa.

Vähänpä tiesin maaliskuussa

Olin hiljan yhteydessä omaan kuntosaliini. Salijäsenyyteni on ollut tauolla, ja siirsin sitä jälleen kerran. Samassa yhteydessä tajusin, kuinka kohta on mennyt vuosi, kun suljin salini oven edellisen kerran.

Siis vuosi! 

Vähänpä tiesin maaliskuussa, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Ei sitä tiennyt silloin kukaan. 

Luulen, että meistä monille kävi vuoden aikana samoin kuin minulle. Jaksoimme sinnitellä kevään, sillä halusimme uskoa, että tämä kaikki on sittenkin vain ohimenevä ilmiö.

Tuli kesä, paistoi aurinko, ja oli hetken aikaa enemmän tilaa hengittää. Ikävät asiat ehtivät vähän jopa unohtua.

Mutta sitten alkoi pitkä syksy ja huomasimme, että ehei, mikään ei muuttunutkaan. Paheni vain. 

Kevään toivo vaihtui pimeneväksi epätoivoksi.

No can do, ja sillee

Minulle elokuu on perinteisesti kuin toinen uusivuosi. Siihen liittyy arjen rytmittämistä kesän jälleen uudelleen, loppuvuoden suunnittelua sekä kihelmöivää jännitystä. 

Jokainen syksy tuo mukanaan aina jotain uutta.

Paitsi, että tänä vuonna se ei tuonut. Se oli pelkkää suoraa viivaa, joka alkoi nakertaa sielussa ja mielessä.

Kaikki kaatuivat elokuussa päälle. 

Se, että työt olivat valahtaneet paikoin nollaan. Se, että en ollut nähnyt rakkaita ja ystäviä käytännössä puoleen vuoteen (nyt siis jo vajaaseen vuoteen...).

Ja se, että kaiken, minkä koen arjessani merkitykselliseksi, oli koronan vuoksi laitettu tauolle. 

Ei ole ollut kulttuuria, ei tapaamisia eikä kohtaamisia, ei matkoja eikä käyntejä (ei juuri edes oman kotimaamme sisällä), ei edes aina töitä. 

Oli vain samaa arkea neljän seinän sisällä tai ulkona, mutta muutaman kilometrin säteellä.

Ei ihme, että alkoi ahdistaa.

Kaikkein pahinta oli alkusyksystä havahtua huomaamaan, kuinka no can do. En voi tehdä asioille itse yh-tään mi-tään

Voin vain istua ja odottaa.

Tuusulanjärvi @rouvasana


Fuck the korona eli 

apua arvaamattomien tilanteiden hallintaan

Mutta sitten maailmankaikkeus otti ohjakset käsiinsä. Minulle tarjoutui syyskuussa mahdollisuus osallistua Sari Hämäläisen vajaan vuoden mittaiseen Toimiva arki -valmennukseen. 

Toimiva arki on nimensä mukaisesti valmennus kohti toimivampaa arkea. 

Nimi voi olla hämäävä. Tässä ei nyt puhuta mistään kotiäitien arjen sujuvammasta aikatauluttamisesta vaan paljon, paljon enemmästä.

Toimiva arki -valmennuksen tavoitteena on buustata ja sparrata valmennettavia kohti kokonaisvaltaisesti parempaa arkea niin kotona kuin huom! ehdottomasti myös töissä. 

Valmennettavien taustalla ei ole väliä. Osallistua voivat niin ne kotiäidit kuin yritysjohtajatkin. Valtaosa osallistuvista on työssä käyviä: oman alansa rautaisia ammattilaisia ja yrittäjiä.

Jokaisen motiivit osallistua ovat erilaiset. Yksi kaipaa apua arjen sujuvampaan aikatauluttamiseen. 

Toinen saattaa kaivata sparria vuorovaikutus- ja esimiestaitoihinsa, stressin poistamiseen, oman itsetuntonsa kohentamiseen tai vaikka sisäiseen motivaatioonsa.

Minä lähdin hakemaan apua koronan kuorruttamaan arkeeni, joka oli vetäissyt minut vetelään suohon ilman pääsyä pois. 

Fuck the korona, huusin ensimmäisen aamuna. Totesin, että se on siinä: minun tavoitteeni vajaan vuoden mittaiselle valmennusmatkalleni.

Haluan keinoja ja eväitä sellaisten tilanteiden hallintaan, joiden ohjakset eivät ole omissa käsissäni.

Ainoa mihin voin vaikuttaa: 
minä itse

Toimiva arki -valmennuksen päivät on jaoteltu teemoittain. Jokainen kokoontumiskerta sisältää hieman eri aiheen. 

On omien vahvuuksien tunnistamista ja sparrausta itsetunnolle, vuorovaikutustaitojen kohentamista ja ratkaisukeskeisen toiminnan harjoittelemista, stressinhallintaa ja tavoitteiden asettamista omalle elämälleen.

On omien sisäisten uskomusten ja määritteiden selättämistä.

Aika itsestäänselvyyksiä, miettii nyt moni. 

No, niin ne ehkä ovatkin. 

Mutta itsestäänselvyydet ovat samalla meille yleensä niitä kaikkein petollisimpia. Osaamme ja tiedämme, mutta emme tee ja toimi.

Aika moni tietää liikunnan hyvää tekevät vaikutuksetkin, mutta valitsevat mieluummin joka ilta sohvan. 

Ulkopuolisen pitää tulla joskus väliin ja sanoa, että "Hei, hei, hei, kuule. Vaikka tämä onkin sinulle ihan itsestään selvää, niin nousehan nyt jo ylös sieltä suosta, kas näin."

Olen taivaltanut nyt Toimiva arki -valmennuksen matkaa muutaman kuukauden. Omituista tai ei, mutta minulle on tullut tässä kaoottisessa vuodessa enemmän tilaa. 

Tilaa ajatella, toimia, vaikuttaa ja hengittää.

Oivallukseni avain ollut valmennuksessa esiin tullut hyväksyminen. Ei ole olemassa mitään muuta tietä kuin hyväksyä. 

Ainoa, mihin voin vaikuttaa, on omaan itseeni ja pään sisäisiin ajatuksiini. 

Kaikki muu kannattaa jättää mahdollisimman vähälle huomiolle.

* Juttu on toteutettu yhteistyössä työyhteisövalmentaja Sari Hämälaisen kanssa.

Toimiva arki -valmennus alkoi syyskuussa ja se kestää ensi vuoden toukokuuhun saakka. Tämä on juttusarjan ensimmäinen osa. Sarja jatkuu ensi vuoden puolella.

Seuraava Toimiva arki -valmennus käynnistyy ensi helmikuussa



4 kommenttia

  1. Todellakin fuck the korona! Tänään ajattelin juuri näin kun astuin ulos työpaikalta ja sain vihdoinkin maskin pois naamalta ja vedin keuhkoihin raitista ilmaa.
    Tsemppiä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo maskit lisäävät paikoin vain ahdistusta, kyllä (vaikka huom! korostan, että ne ovat itsessään hyvä asia, enkä siis vastusta niitä).

      Meidät on tämän vuoden aikana nyt niin marinoitu erilaisilla vastoinkäymisillä, että me tuskin pysymme nahoissamme, kun "vapaus" joskus vielä koittaa.

      Minä olen uhonnut mennä (vastoin kaikkia taipumuksiani ja tapojani) ahtaaseen, hikiseen discoon, jossa ihmiset nuhjavaat kiinni toinen toisissaan, halaavat, huutavat, laulavat ja iloisevat ja aion tanssia heidän kanssaan seuraavaan aamuun.

      Moni on jo lupautunut mukaan kanssani. Se on ihanaa <3.

      Poista
  2. Fuck the korona, fuck the cancer ja niin edelleen, paljon ihania asioita on mulle tämä paska vuosi tuonut, mutta myös niin helvetillisiä uutisia, mut kyllä tästäkin selvitään, ainakaan periksi en hevillä anna!!!
    Ihanaista joulun odotusta sulle ystäväiseni <3, revitään ilo irti siitä mistä saadaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa: tämä vuosi on tuonut hyviäkin asioita. Usein kyse on vain näkökulmasta, jonka valitsee.

      Mutta samalla se on kyllä tuonut niin paljon sontaa, että lausun mielelläni hyvästit vuodelle. Saas nähdä, mitä uusi vuosi tuo sitten tullessaan. Vuosi sitten olimme autuaan tietämättömiä tämän vuoden haasteista.

      Levollista ja rauhallista joulunaikaa ihanainen <3!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram