Enemmän kotona kuin muualla - Juuret

Tänään se lipsahti suustani jälleen.

Juttelimme kollegojen kanssa kesäkuulumisista. Keskustelu ajautui matkailun kautta kotimaan matkakohteisiin, ja siihen, kuinka huonosti osa tuntee omaa kotimaataan.

- Koli on minun sielunmaisemaani, huokasin ääneen, ja tajusin, että tein sen taas.

Lipsautin.

Koli. Pala itäsuomalaista maisemaa itärajan tuntumassa Lieksassa Pielisen rannalla.

Miten omaksi sielunmaisemakseen voi kokea seudun, jolle ei ole minkään valtakunnan kytköksiä? Ei edes kaukaisia sukujuuria.

Runokuu, Järvenpään kirjasto, Keski-Uudenmaan blogit Kublo, Saara Turunen, Petri Tamminen, kotiseutu, Rouva Sana
Mutta Kolin huipulla tunnen, että olen maisemassa enemmän kotonani kuin missään.

(Ja siksi leikittelen mielelläni ajatuksella, että ainoa selitykseni juurtumiselleni keskiselle Uudellemaalle, yhtä vieraaseen ja juurettomaan paikkaan, on se, että olen ollut jossain entisessä elämässäni sata vuotta sitten taidehistorian pimentoon jäänyt naistaiteilija, ja syyt mielenkiintooni itäsuomalaista vaaramaisemaa kohtaan löytyvät Tuusulanjärven taiteilijoiden Kolin matkoista.

Hyvä selitys nykyiselle kotiseudulleni, eikö?)

Kolille on suoranainen pakko päästä tasaisin väliajoin - ihan vain hengittämään.

Lista hyvän kesän merkeistä - ja muita ajatuksia

Onnistuneen kesän merkkejä -

Ainoa sopiva vaatetus kuukausiin on ollut shorsien, topin ja uikkareiden muodostama pyhä kombinaatio.

Terassilla oleva sohva on seisonut koko kesän varjoisimmassa nurkassa, ja keskelle sohvatyynyjä on painautunut kuoppa.

Huomaat lukeneesi enemmän kuin kuukausiin, selkääsi on kasvanut evät kuin pienillä lapsilla, ja haluat unohtaa jäätelöön tuhlaamasi rahasumman.

Muistat istuneesi terassilla puoleen yöhön useammin kuin kolme kertaa, ja silloinkin ilman villasukkia ja fleecepeittoa.  

Rouva Sana
Grillin äärellä valmistettu ruoka ei saa hihkumaan sinua onnesta vaan huomaat kaipaavasi tuttua perusruokaa, ja lempivaatteesi farkut ahdistavat ja nappi jää auki.

Etkä muista, mihin olet laskenut käsistäsi ripsivärin ja huulipunan, ja mietit, missä ne ylipäätään ovat.

Rouva Sanan kesän 2018 bucket list - blogitauko

Taas tultiin kesään.

Ja ainakin siihen suven syvimpään vaiheeseen, jolloin on aika sanoa hetkeksi hei hei.

Rouva Sanan kesän 2018 bucket listin - eli listan seuraavien viikkojen toiveiden ja must to do -asioiden - myötä laitan näppiksen toviksi blogin osalta huilimaan.

Rouva Sana

Mutta ensin siis ne tärkeimmät...

Hyacinth Bucket - lausutaan Hyasint Bukee

Otetaanpa alkuun selvää, kuka ihmeen Hyacinth Bucket?

Hyacinth Bucket on yläluokkaista elämäntyyliä ihannoiva keski-ikäinen ja keskiluokkainen rouva Englannista.

Joku hänet nähnyt saattaisi sanoa, että lievästi rasittava, ja toinen vastaisi siihen, että ai, niiku vähän vai?

Keski-Uudenmaan teatteri KUT
Pokka pitää -näytelmän tähti, halusivatpa kaikki sitä tai eivät, on Hyacinth Bucket (Anna-Leena Sipilä)
- mieluummin Bukee, kiitos. (Kuva: Kapina Oy)
Bucketin koko elämäntehtävä kytkeytyy yhteen ainoaan asiaan: tulla osaksi paremmaksi katsomiaan piirejä.

Ja tähän hän pyrkii säälimättä ja keinoilla millä hyvänsä aina, kun hän näkee siihen mahdollisuuden.

Matkalla osansa roiskeista saavat niin hänen miehensä Richard kuin muut lähellä asuvat sukulaiset ja tuttavatkin.

Olipa kerran lehmä

Lisääntyvät ikävuodet saavat ihmeellisiä asioita aikaan. Toiset menevät sekaisin kuusta. Rouva Sana menee sekaisin lehmistä.

Koska ilmiöön ei ole olemassa minkäänlaista faktaperäistä syytä, päättelen sen johtuvan iästä.

Maaseudun kasvattina vietin lukuisat kesät kaukana sydänmailla vielä maalaisemmissa maisemissa mummolassa, ja pääsin aikanaan vierailemaan navetoissa, lehmihaassa ja heinätöissä. 

Tämä kaikki ei kuitenkaan riitä selittämään kiinnostustani lehmiin ja ennen kaikkea arvostustani niitä kohtaan.

Bazar

Ja sitten ilmestyi kirja Lehmien sielunelämä, ja tajusin, että ymmärrän vähäisellä kokemuksellani lehmiä enemmän kuin aavistinkaan.

Kaikessa soi nyt Puistoblues

                                                                                       Kaupallinen yhteistyö: Puistoblues, Keski-Uudenmaan blogit


Bluesrytmit erottuvat jo kaukaa kerrostalojen takaa. Niiden tömisevät aallot voi lähes nähdä.

Sointu saapuu toriaukiolta talojen välistä, matkaa tien yli, osuu vastapäisen talon seinään ja jatkaa eteenpäin rytmistä matkaansa.

Rouva Sana

On keskiviikkoiltapäivä, ja kaikessa soi blues.

Maaninkavaara - matka suomalaiseen sielunmaisemaan

Alkuun muutama Rouva Sanan bloggaajan paljastus.

Ei, tämä rouva ei ole (häpeäkseen) lukenut ainuttakaan Miika Nousiaisen romaania. Ei siis Maaninkavaaraakaan. 

Kirjaston poistomyynnistä nappaamani Juurihoitokin odottaa yhä edelleen kirjahyllyssä aikaa parempaa.

Ei, enkä todellakaan ymmärrä suomalaisesta urheilusta tuon taivaallista.

En harrasta penkkiurheilua, enkä seuraa yhdenkään urheilijan - en suomalaisen enkä ulkomaalaisen, en tämän hetkisen enkä edesmenneen - edesottamuksia.

Vaikka säännöllisesti liikun ja juoksenkin, tälle rouvalle kaikenlainen urheilun historia on täyttä mystiikkaa.

Järvenpään kesäteatteri
Maaninkavaara on kuvaus suomalaisesta urheiluhulluudesta sekä tarina eräästä perheestä,
jonka pojan kuoleman myötä arjen tukipilarit horjuvat.
Kuvassa tytär Heidi (Janina Jääskeläinen) ja isä Martti (Jyri Pekonen).
(Kuva: Sebastian Rosenberg/Kapina Productions)


Ja silti: kun tällaisella taustalla istahtaa Järvenpään kesäteatterin penkille katsomaan Maaninkavaaraa, sitä tempautuu parituntisen ajaksi suomalaisen juoksuhistorian pauloihin.

Miten tässä nyt näin oikein kävi?

Lempeää juhannusta

Suolainen tuuli.

Varpaiden välissä rakkolevän kuivuneet kuoret.

Suussa maistuu ruohosipuli.

- Rouva Sana

Rouva Sana



Hetken tie on kevyt

Siitä Rouva Sanan aamusta on neljä vuotta ja rapiat. Muistan sen silti edelleen kuin eilisen päivän.

Puhelimeni soi tavallisena arkiaamuna kesken hetkeä aikaisemmin käynnistyneen työpäivän.

"Nyt on tapahtunut jotain. Sinun on tultava tänne. Heti." 


Rouva Sana

Tajusin jälkikäteen, että toimin shokkitilanteessa kuin robotti. Kädet alkavat täristä, sydän jysähtää kurkkuun ja silmät täyttyvät kyynelistä vasta paljon, paljon myöhemmin.

Kertoisitko minulle tarinan?

Maanantai.

11. päivä kesäkuuta.



Minun piti kirjoittaa sinulle tänään tarina. Julkaista se samalla tavalla kuin viime maanantaina ja lukemattomana muuna maanantaina tätä maanantaita ennen.

Kuljetin aihetta pitkään mielessäni. Pyörittelin sanoja päässäni. Rakensin niistä lauseita. Tarinaksikin se lähes muotoutui.

Kunnes.

Oman elämäni pankinjohtaja

Miten ihmeessä olen tällaisessa tilanteessa! voihkin itsekseni, kun työnsin hajanaisia vaatekertoja kassiini ja otsani punki samaan aikaan kesän ensimmäistä hikeä.

En tiedä, johtuiko kuumuus lopulta lämmintä kesäpäivää enteilevästä aamusta vai oliko se tuskan hikeä.

Mutta kun ei tätä rouvaa ole oikeasti tarkoitettu valokuviin.

Mitä ihmettä valokuvaan puetaan oikein ylle? Miten kuvassa ollaan? Hymyilläänkö vaiko eikö hymyillä?

Potrettikuvaukseen vielä! Meikärouva?

Rouva Sana

Miksi  minä suostuin tähän!

Ei.  Tulkaa joku hakemaan minut pois.

#blogiperjantai18 - Mitä blogi ja kirjoittaminen minulle merkitsevät?

Kirjoittaminen on minulle kuin ilma, jota hengitän. Tapa ajatella; asettaa sanat lauseiksi, lauseet viesteiksi, sanomiksi, erilaisiksi tarinoiksi.

Kirjoittaminen on keino havainnoida ja jäsentää ympärillä olevaa maailmaa.

Silloinkin, kun kaikki ympärillä vaikuttaa sekavalta ja kaoottiselta, kirjoittamisen avulla palaset loksahtelevat yleensä jossain vaiheessa aina paikoilleen.

Ja jos ne eivät loksahda, kirjoittamisen avulla on helpompi ymmärtää, miksi niin ei käy.

Kirjoittaminen avaa silmäni huomaamaan, miltä maailma ympärilläni näyttää ja auttaa ymmärtämään sitä.

Rouva Sana


Kirjoittaminen on keino ottaa kantaa ja esittää mielipiteitä, kun puhut sanat ja lauseet juuttuvat kurkkuun, katoavat tai niitä ei tärkeällä hetkellä löydy lainkaan.

Kirjoittamisen avulla on mahdollisuus vaikuttaa, jakaa tunteita ja kertoa, miltä tuntuu. Puhuttuna se ei ole läheskään aina sama asia.

Ei ainakaan tällaiselle rouvalle, jolle puhuminen ei ole yhtä helppoa kuin kirjoittaminen.

Kun rouva silmälasien sovittamisen ilon löysi

                                                                                                                               Yhteistyössä Instrumentarium

Tämä rouva on kulkenut silmälasit päässä lähes niin kauan kuin aatokset jaksavat kantaa.

En nimittäin muista, milloin rillit jäivät päähäni pysyvästi. Elettiin muistini mukaan vahvasti alakouluaikaa. Siis kauan aikaa sitten.

On sanomattakin selvää, että tuossa ajassa silmälaseista on tullut osa identiteettiäni.

Semminkin, kun en ole löytänyt vielä ainoitakaan silmilleni sopivia piilolaseja, joita pystyisin käyttämään kokonaisen päivän huomaamatta niiden olemassaoloa.

Silmälasit ovat osa persoonaani siinä missä kaulaani juurtunut huivi, risaiset farkut, tennarit tahi ne mustat maiharit.

silmälasit
Rouva Sanan kanssa aurinkolasikehyksiä Inspiration Blog Awards -tapahtumassa sovittamassa oli
ihana bloggaajakollega Saaran lautasella. (Kuva: Instrumentarium/Jere Viinikainen)


Siihen nähden on oikeastaan hämmästyttävää, miten vähän silmälasit jaksavat kiinnostaa minua ja miten harvoin vaihdan niitä.

Edellisen optikkokäynnin yhteydessä yhdessä totesimme, että useammin ehkä kannattaisi.

Kun runsaaseen likinäköisyyteen yhdistää pahenevan ikänäön, käy niin kuin tälle rouva ässälle, joka ei hetkeen nähnyt hyvin oikeastaan mihinkään muuhun kuin 20 senttimetrin päähän eteensä - ja silloinkin vain ilman silmälaseja.

Ei ihme, että otsarypyt saivat hyvää vahvistusta.

Kaikkeen tähän kiemurteluun on kuitenkin yksi ainoa syy ja se tulee tässä: vihaan silmälasien sovittamista.

Puistoblues ja KUBLO yhteistyöhön - bluessisältöjä tuottavat paikalliset bloggaajat

                                                                           Kaupallinen yhteistyö: Puistoblues ja Keski-Uudenmaan blogit

Tähän kohtaan tarvitaan nyt rumpujen pärinää.

Tat-ta-da dat-ta-da daa!

Juhannuksen jälkeisellä viikolla kesäkuussa Järvenpäässä vietetään perinteisiä valtakunnallisia Puistoblues-festareita järjestyksessä 41 kerran ja -

Rouva Sana

Keski-Uudenmaan blogit KUBLO on yksi Puistobluesin virallisista yhteistyökumppaneista.

Kesän 2018 blogikirjoituskoulu ilmaiseksi - tule!

Oletko pohtinut blogin perustamista, mutta et ole edennyt ajatuksessasi puusta pitkään?

Tai oletko ehkä perustanut blogin joskus ammoisina aikoina – tai aivan hiljan -, mutta et tiedä, miten edetä? Että siis miten sitä noin niinku sitten oikein blogataan? 

Sisältötoimisto Rouva Sana


Tai oletko konkarikirjoittaja? Pidätkö yrityksesi verkkosivuilla blogia, tuotko ammattitaitoasi esiin omaa nimeäsi kantavassa blogissa tai oletko pitkään blogannut harrastajakirjoittaja?

Edellisistä blogimuodoista riippumatta yhteistä kollegojesi kanssa sinulla ehkä on, että olet juuttunut raiteillesi, huomaat kirjoittaessasi toistavasi itseäsi, olet kadottanut blogisi ja blogiaiheidesi punaisen langan - tai uups, olet ehkä huomannut, että lankaa ei ole koskaan ollutkaan?

Tämän kesän jälkeen on. 

Hiljaa ääneen lausutuista unelmista - tähän aikaan tänä vuonna

Myönnetään.

Rouva Sana on jäänyt jollakin skitsolla tavalla koukkuun Tähän aikaan ensi vuonna -tv-ohjelmaan.

Tai korjataan heti alkuun toteamuksesta kumpuava väärinkäsitys: en todellakaan asetu varta vasten katsomaan tv-ohjelmaa. En todellakaan.

Arjessa on paljon mielekkäänpää ja merkityksellisempää tekemistä kuin yhden tosi-tv-sarjan tuijottaminen.

Unelmat

Mutta sattuipa kerran niin, että jumppatunnin jälkeisessä, tajunnanvirran seisottavassa tilassa selailin tv-kanavia, - tiedäthän, siis sellaisessa, jossa päässä ei liiku toviin yhtään järkevää ajatusta ja tekee mieli vain istua ja tuijottaa eteensä ajattelematta ilman vaatimuksia -, ja jämähdin katsomaan ensimmäistä televisiossa vastaan tulevaa ohjelmaa.

Oli silkka sattuma, että se oli Tähän aikaan ensi vuonna.

Parasta juuri nyt: toukokuu

Vaikka saisin korvilleni kyytiä, teen kaiken uhalla yhden paljastuksen: paras aika vuodesta on JUURI NYT!

Rouva Sanan mielestä vuoden upein aika alkaa toukokuussa: kun puiden silmut puhkeavat vaivihkaa hennon vihreään lehteen, ja ensimmäiset ruohonkorret pilkistävät harmaan maan keskeltä.

Rouva Sana

Kun kielojen varret työntyvät maasta rullalla kuin torvet, voikukat peittävät kaikki pientareet, ja tuomi tuoksuu niin, että jokaiseen aistiin sattuu.

Aikuisten ystäväkirja: Rouva Sana

Nimeni: Minna Luoma

Minua kutsutaan myös: nimellä Rouva Sana


Harrastuksiini kuuluu: kirjoittaminen/bloggaaminen, liikunta (juoksu, jooga, jumppa), kulttuuri (lukeminen, musiikin kuuntelu, elokuvat, taidenäyttelyt ja teatteri), luonnossa liikkuminen ja valokuvaaminen. En laske ystävien kanssa vietettyjä hetkiä harrastukseksi. Niille on silti aika ajoin ihan liian vähän aikaa.

Iloista kevään juhlaa!

Tänään syntyi kevät.

Meri suuteli rantansa jäättömiksi. 
Lokit ovat siipensä pesseet kaukaisten karien keskellä. 

Taivaan telttakatto oli vielä eilen harmaa. Joku on vetäissyt sinistä verkaa sijaan. 

Lounatuuli on oppinut puhumaan ja tuo viestejä ihmiselle.

voikukka
Repäise auki mielesi akkunat, joihin pahantuulen hämähäkki talvisaikaan kutoi verkkojaan. 

Kriisitöntä elämää ei ole - kriisien kanssa pitää oppia elämään

Tiedätkö sen tunteen, kun elämä tarjoilee potkuja oikealta ja vasemmalta - kovaa ja pysäyttävästi?

Yksi isku täältä ja toinen lähes heti perään tuolta. Ilmat jysähtävät keuhkoista pihalle.

Olo on kuin tutun klassikkoelokuvan Rockyn ensimmäisessä osassa, jossa päähenkilö tunnistaa ja tietää omat taitonsa, mutta joka on jäänyt iskujen lannistamana kanveesiin makaamaan.

Elämänhallinta

Olisin omien matalapainevuosien (tässä jonkinasteinen synonyymi ruuhkavuosille) aikana ollut ikionnellinen, jos olisin törmännyt Viihdy omassa arjessasi -teoksen kaltaiseen oppaaseen.

Kirjaan, joka olisi jo sen ensisivuilta alkaen muistuttanut, että hengitähän nyt rouva ja rauhoitu! Että onnellisuus on aikamme suurin harha.

Sillä myöhempien vuosien kokemuksen rintaäänellä nyökyttelen tässä nyt ja myöntelen: "Kyllä, onni on muuten todellakin juuri tässä ja nyt!".

Miten aikaasi käytät, sellaisen elämän saat

Rouva Sana on kirjoittanut ratkaisukeskeisen valmentajan ja sisällöntuotantoyrittäjän Anna Perhon teoksista vuosien aikana niin paljon, että tämän rouvan pitäisi saada lukuklikkauksista kohta jo provikat.

Anna Perho
Vaan minkäs teet, jos ihminen kirjoittaa mielenkiintoisia teoksia.

Sitä paitsi Antisäätäjä - Fiksun ajankäyttäjän opas on Perhon tähänastisesta tuotannosta ehdottomasti paras.

Suviranta on tarinoiden aarrearkku

Suviranta-teoksen sisäkannen kuvaan kiteytyy kaikki.

Aukeaman kokoisessa valokuvassa Tuusulanjärvi lepää tyynenä ja rauhallisena. Se huokuu levollisuutta ja tyytyväisyyttä: tässä minä olen, ja se riittää.

Pilvet heijastuvat kuvassa järven pintaan. Puista ja kaislikosta päätellen lienee huhtikuu.

Kaikki on jälleen edessä.

Tuusulanjärven taiteilijayhteisö

Samaan kuvaan kulminoituu myös Suviranta-teoksen parhaus.

Se on paitsi kirja Eero Järnefeltin ateljeekodista Suvirannasta, mutta myös oodi Tuusulanjärvelle ja sen lähitienoolle.

Alueella on eletty taiteilijahengessä jo 120 vuotta - ja tarinat jatkuvat yhä.

Ekopaastosta seurasi hyvää

Taisinpa hehkuttaa jo noin kuusi viikkoa sitten, mutta hehkutan pääsiäisen jälkeisessä olotilassa vielä uudestaan -

Tämän vuotinen Ekopaasto oli kuin Rouva Sanalle tehty!

Tunsin luissani ja ytimissäni jo ennen leikkiin lähtemistä, että tästä seuraa vielä hyvää.

kevät
Ja niinhän siinä kävi.

Kolmas kerta sanoi toden.

Tulevana suvena sä näet kukkia mun hiuksissani

Muistan sen edelleen kuin eilisen päivän.

Tein ensimmäisen kukkakoruni aika tavalla tarkkaan vajaa vuosi sitten toukokuussa.

Oli PING Helsinki Business Festival -tapahtuman varhainen aamu. Järvenpään Kukkatalon yrittäjä Saija Sitolahti työntekijöineen oli vallannut tapahtumakerroksen vessareitin varrelle osuneen aulatilan.

Aulatilan pöydät notkuivat upeista, värikkäistä kukista ja erilaisista vihreistä lehdistä. Oli rautalankaa, liimaa, helmiä ja muita koristeita.

Sanalla sanoen siis huikaisevan paljon kaikkea superkaunista.

Saija Sitolahti

Seisoin ja katselin, kuinka tapahtumavieraiden kädet pyörivät villisti kukkien ympärillä ja kuinka he askartelivat itselleen toinen toistaan upeampia kukkakoruja.

Seurasin puuhia ihastuneena, mutta samalla vastustelin ja jarruttelin. En minä, en todellakaan! Sillä minä en osaa.

Mä tässä katselen ja ihailen vain.

Kunnes Saija sai houkuteltua minut pöydän ääreen, ujutettua käteni kukkiin ja... Sen jälkeen se oli menoa se.

The one and only Ford Fiesta - tanssiteatterin synteesi

Ford Fiestan voisi näkemättä kuvitella olevan mikä tahansa tanssillinen teatteriesitys, jossa jolkotellaan tunti suuntaan ja toiseen, ja lausutaan siinä sivussa muutama sananen.

Anteeksi tämä Rouva Sanan raju karrikointi, mutta näinhän tanssiteatterista ruukataan lajia tuntemattomien keskuudessa ajatella.

Eikö?

Mutta ei. Ford Fiesta ei siis ole sitä. Ford Fiesta ei ole mikä tahansa.

Keski-Uudenmaan Teatteri
Tässä sinulle! Autoilua ja parisuhdeanatomiaa katsojille Ford Fiestassa tarjoilee Elina Varjomäki ja Jari Vainionkukka.
(Kuva: KUT/Kapina Productions)
Keski-Uudenmaan Teatterin Ford Fiestasta löytyy niin monta esteettistä, kaunista, silmiä ja korvia hivelevää, hymynkin kasvoille nostattavaa ja muistoja sisältävää elementtiä, että se on pikemminkin The one and only Ford Fiesta.

Upea kulttuuriteko ja hohtava kruunu 20-vuotista taivaltaan viettävälle paikalliselle ammattiteatterille.

Kun arjesta tulee kaaos - naisia hermoromahduksen partaalla

Rouva Sanahan ei mene koskaan katsomaan yhtään teatteriesitystä perehtymättä siihen etukäteen. Tärkeitä ovat ainakin paitsi itse tarina, sen tausta ja näyttelijät, mutta myös näytelmän ohjaaja.

Kunnes koittaa ilta, jolloin toimin toisin..

Krapin Paja
Naisia arjen ruuhkavuosien keskellä: Emmi (Pauliina Naala, vas.), Sofia (Anu Uhlenius) ja Julia (Outi Pippuri).
(Kuva: Sami Lamberg/Kapina Productions)

Ehdin kuulla Krapin Pajalla esitettävästä Kaaoksesta ennen sen ensi-iltaa ja eritoten sen jälkeen runsaasti ylistävää palautetta. Näytelmää kehuttiin überhauskaksi ruuhkavuosien keskellä elävien naisten tarinaksi.

Ja yhtäkkiä kehujen keskellä minulle tuli vastustamaton kiusaus istuutua katsomoon ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En tiennyt näytelmästä etukäteen kuin esittäjät.

Ajattelin, että antaahan tulla tänne vain: sitä ratkiriemukasta kaaosta. Otan avoimin mielin vastaan kaiken, mitä minulle tarjotaan.

Palaute on paras tapa kehittää omaa bloggaamista

Jos bloggaat, tiedät, että palaute - se rehellinen, aito, perusteltu palaute - on oikeastaan ainoa tie omassa kirjoittamisessa kehittymisessä.

Tähän perustuu myös luovan kirjoittamisen kurssien runsas suosio. Parasta lääkettä kirjoittajana kehittymiseen on antaa ja vastaan ottaa rakentavaa palautetta teksteistä. 

Sisältötoimisto Rouva Sana
(Kuva: Unsplash)


Mutta jos bloggaat, tiedät myös, että palautteen - siis sen rehellisen, aidon, perustellun palautteen - saaminenpa ei olekaan niin yksinkertaista tänä maailman aikana vuonna 2018.

Lukijoiden kommenttien määrät ovat keskimäärin vähentyneet ja kommentointi on siirtynyt some-kanaville. 

Ja sen kerran, kun saat kommentteja, ne koskevat lähes poikkeuksetta blogkirjoituksen aihetta ja lukijan omaan suhdetta ja ajatuksia siihen - ei sitä, miten olet kirjoittajana tekstissäsi onnistunut.

Nyt palautevajeeseen on tulossa lääke: Bloggaajan palautepaja.

Hyvää syntymäpäivää eli Rouva Sanan vuoden 2017 suosituimmat blogikirjoitukset

Täältä sitä tullaan.

Jos vielä vuosi sitten Rouva Sanan bloggaajan askeleet olivat kolmivuotiaana haparoivia ja hapuilevia, viimeistään nyt karistetaan tieltä risut ja männynkävyt.

Rouva Sana täyttää ylihuomenna sunnuntaina, 4. maaliskuuta, tasan neljä vuotta.

Caramba, sano.

(Kuva: Pixabay)


Juhlan kunniaksi nostan sinulle tänään lasillisen kuohuvaa, ja käyn läpi kuluneen blogivuoden 10 suosituinta kirjoitusta.

Kohti rauhallisempaa arkea - Ekopaasto

Blogiarkisto sen paljasti. Oli pakko käydä nimittäin lunttaamassa, kun aika kuluu sukkelammin kuin itse kuvitteleekaan.

Kuluva vuosi on kuitenkin järjestyksessä jo kolmas, kun Rouva Sana osallistuu valtakunnalliseen Ekopaastoon.




Ja hei, mikä parasta: ensimmäisen kerran ihan sen ensistartista alkaen.

Hyvää ystävänpäivää!

Rakkaat blogilukijat ovat kuin tähtiä.

Vaikka heitä ei aina näy,
tiedät, että he ovat olemassa.



Ihanaa ystävänpäivää!


PS. Uudistettu laitos Sisältötoimisto Rouva Sanan 
Minustako bloggaaja? - Näin markkinoin sisällöillä verkossa -verkkokurssista
on tullut tänään myyntiin. Jos olet yhtään kiinnostunut aiheesta, kurkkaa tänne.


Exän uus ja vanha

Jos sattuu elämään niin peemäisen tammikuun kuin Rouva Sana, ei ole ihme, että helmikuussa matkalla näytelmän ensi-iltaan autossa ihan laulattaa.

Keski-Uudenmaan teatteri KUT
Exän uus ja vanha kurkistaa Terhin (Anu Sinisalo) ja Hillen (Anna-Leena Sipilä) kautta
uuden, vanhan ja hiukan niiden välissäkin oleviin parisuhteisiin.
(Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri KUT, Sami Lamberg/Kapina Productions)

Huonoa ei ole sekään, että vaikka en komedioiden suureksi faniksi julistaudukaan, tiedän, että pariin tuntiin ei tarvitse pinnistellä niitä vähiä tammikuun vastoinkäymisistä jääneitä aivonystyröitä vaan on lupa antaa mennä vain.

Ajatusten ja tunnelmien.

Kyllä arkeen aina yksi parisuhdekomedia mahtuu.

Rouva Sana ja maailmankaikkeus

Rouva Sanalla ja maailmankaikkeudella on ollut korrektit ja ihan kelpo välit.

Olen saattanut omassa elämässäni haihatella, tavoitella kuuta taivaalta ja valita innostuspäissäni uuden polun miettimättä sen suuntaa paremmin.

Erityisesti jälkikäteen olen tajunnut, että maailmankaikkeus on lempeällä kädellään toppuutellut, himmannut ja ohjannut vaivihkaa päinvastaiseen suuntaan.

Olen tullut palkituksi kovasta uurastuksesta, kokenut onnistumisen iloa, onnentunteita ja mielettömiä voimaantumisia, ja kaikki kokemani ja tuntemani on ruokkinut yrittämään lisää.

Emme me nyt suuria sydänystäviä ole olleet: Rouva Sana ja maailmankaikkeus. Ehkä siksi, että maailmankaikkeus ei ole päästänyt minua helpolla.

Kyse on ollut enemmäkin kunnioittavasta suhteesta ja arvostuksesta. Kuuntelemisesta ja ymmärtämyksestä enemmän kuin mistään ystävyydestä.


Mutta nyt. Mutta nyt, nyt. Nyt suhteemme rakoilee.

En tiedä, mistä ryppy suhteeseemme oikein tuli - ja koska. Mutta teen kaikkeni korjatakseni sen, sillä nyt alkaa jo riittää.

Meistä jokaisella pitäisi olla oma Eija eli tarina lääkäreistä ja terveydestä

Rouva Sanan piti uusia vanha, pitkään käytössä ollut resepti.

Reseptin edellisestä uusimisesta oli ehtinyt vierähtää tovi aikaa. Ajatus uudella, tuntemattomalla lääkärillä käynnistä ja kaiken selittämisestä aasta ööhön toistamiseen hirvitti.


Tai ei se nyt mitään hirvittänyt vaan vain jotenkin kismitti.

Tuli mieleen, että eikö aika tavalla rutiiniluontoista, vanhaa reseptiä voisi uusia nyt muutoinkin kuin varaamalla uuden vastaanottoajan ja käymällä vieraalle tyypille läpi koko oma sairaushistoria.

Sekaisin somesta ja neulomisesta: #taskuneuloosi

Siinä, että kolmikymmenpäinen naisjoukko täyttää yhden neulekahvilan vimmaisella neulomisellaan ja puikkojen kilkkeellään, ei ole kovin kummallinen asia. Näitähän nyt on nähty.

Mutta se, että neulomiseen yhdistetään sulassa sovussa sosiaalinen media ja päivän aikana neulekahvilan tilat täyttävät kutimet, kännykkä, läppäri, järjestelmäkamera, muistiinpanovälineet, X-määrä jatkojohtoja sekä tukku kauniita ruusukahvikuppeja vaatii ehkä pienen selityksen.

Lentävä Lapanen

Ja selitys tulee tässä: kyse on #taskuneuloosi-tapahtumasta.

Tietysti!

Viisi vinkkiä Matkamessuille

Suomalaiset ovat reissuhullua kansaa.

Sellainen johtopäätös lienee lupa tehdä Matkamessujen uunituoreen, vuoden 2018 matkailututkimuksen perusteella.

Tutkimuksen mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista on matkustanut kuluneen vuoden aikana: valtaosa kotimaassa, mutta yli puolet vastanneista myös ulkomailla.

Reissuun meidät vie paitsi kiinnostus ruokaa ja juomaa, mutta myös kulttuuria, museoita ja arkkitehtuuria kohtaan sekä uuden oppimisen palo.

Rouva Sana

Parin kuluneen kesän jälkeen ei liene kenellekään suuri ihmetyksen aihe, että eräs merkittävä motiivi suomalaisten matkaan lähdölle on myös sää.

Pistää vain miettimään, millä tolalla kotimaan matkailu oikein olisi, jos Suomen kesistä (ja talvista) jäisi muitakin muistoja kuin jatkuva vesisade.

Yrittäjäelämää eli onnea Rouva Sana

Ajaudun yhä usein keskusteluihin siitä, miksi minusta tuli yrittäjä. Viimeksi reilu viikko sitten.

Lähes poikkeuksetta keskustelukumppanini, riippumatta siitä keitä he ovat, katsovat minua pelonsekaisesti ihaillen kuin pientä hullunrohkeaa kauhukakaraa, ja huokaavat, että "ei minusta olisi kyllä koskaan tuohon".

En aina tiedä mitä vastaan.

Nyökyttelen vain ja sanon, jep jep tai ahaa.

Rouva Sana
Rouva Sana oli syksyllä 2017 puhumassa HRAKS:ssa  omiin unelmiin uskomisesta ja oman osaamisen markkinoimisesta.
Sillä niin minäkin vielä reilut kaksi vuotta sitten luulin. Että minusta ei tulisi koskaan yrittäjää.

Ja rehellisesti, en ihan aina usko sitä itse vieläkään.

Vuosi 2017: kuusi muistettavaa asiaa

Viimeistään nyt se on jysähtänyt taas kirjaimellisesti.

Arki.


Jos joulun ja uudenvuoden välinen maasto kalenterissa olikin suloisen joutilaisuuden (ja merkillisen värikkäiden unien..), tasaisesti sykkivän työarjen ja onnellisten hetkien värittämää matkantekoa sivuraiteella kolme, nyt juna jyskyttää omalla pääraiteellaan.

Ja kovaa vasta jyskyttääkin.

Kun ilmassa on outoa taikaa - luovuudesta ja kirjoittamisesta à la Elizabeth Gilbert

Ehkä se johtui joulua edeltäneestä riivaavasta flunssasta.

Tai ehkä se johtui flunssan jälkeisestä pienimuotoisesta paniikista.

Rouva, joka lupasi itselleen, että tänä vuonna joulu tulee helpommin kuin koskaan, huomasi vajaata viikkoa ennen h-hetkeä makaavansa sohvan mutkassa viimeisten joulupuuhien (siis niiden ainoiden) sijaan.

Tai ehkä se lopulta johtui eräänä flunssapäivänä katsotusta Eat, pray. love -elokuvasta. Juu, siitä rainasta, joka uppoaa tähän rouvaan edelleen kerran vuodessa.

Nyt oli jälleen sen aika.

Rouva Sana
Aivan kuin tällaisessa tilanteessa pari päivää ennen juhlapyhäkautta ei olisi todellaakaan mitään muuta tekemistä, ryhdyin eräänä varhaisena aamuna kaivelemaan kännykän syövereistä uusia podcast-tuttavuuksia.

Olen jäänyt niihin koukkuun, siis podcasteihin.

Mikä onkaan ihanampi tapa aloittaa levollinen viikonloppuaamu kuin kuulokkeet korvilla antoisaa podcastia kuunnellen. Kokeilepa joskus vaikka, lämpimästi suosittelen

Hetken mielijohteesta valitsin Elizabeth Gilbertin Big Magic -podcastien suuresta joukosta summassa yhden, sitten toisen ja kolmannen, ja jumituin yhdeksi kokomaiseksi aamupäiväksi kuulokkeet korville.