Kohti rauhallisempaa arkea - Ekopaasto

Blogiarkisto sen paljasti. Oli pakko käydä nimittäin lunttaamassa, kun aika kuluu sukkelammin kuin itse kuvitteleekaan.

Kuluva vuosi on kuitenkin järjestyksessä jo kolmas, kun Rouva Sana osallistuu valtakunnalliseen Ekopaastoon.




Ja hei, mikä parasta: ensimmäisen kerran ihan sen ensistartista alkaen.

Hyvää ystävänpäivää!

Rakkaat blogilukijat ovat kuin tähtiä.

Vaikka heitä ei aina näy,
tiedät, että he ovat olemassa.



Ihanaa ystävänpäivää!


PS. Uudistettu laitos Sisältötoimisto Rouva Sanan 
Minustako bloggaaja? - Näin markkinoin sisällöillä verkossa -verkkokurssista
on tullut tänään myyntiin. Jos olet yhtään kiinnostunut aiheesta, kurkkaa tänne.


Exän uus ja vanha

Jos sattuu elämään niin peemäisen tammikuun kuin Rouva Sana, ei ole ihme, että helmikuussa matkalla näytelmän ensi-iltaan autossa ihan laulattaa.

Keski-Uudenmaan teatteri KUT
Exän uus ja vanha kurkistaa Terhin (Anu Sinisalo) ja Hillen (Anna-Leena Sipilä) kautta
uuden, vanhan ja hiukan niiden välissäkin oleviin parisuhteisiin.
(Kuva: Keski-Uudenmaan teatteri KUT, Sami Lamberg/Kapina Productions)

Huonoa ei ole sekään, että vaikka en komedioiden suureksi faniksi julistaudukaan, tiedän, että pariin tuntiin ei tarvitse pinnistellä niitä vähiä tammikuun vastoinkäymisistä jääneitä aivonystyröitä vaan on lupa antaa mennä vain.

Ajatusten ja tunnelmien.

Kyllä arkeen aina yksi parisuhdekomedia mahtuu.

Rouva Sana ja maailmankaikkeus

Rouva Sanalla ja maailmankaikkeudella on ollut korrektit ja ihan kelpo välit.

Olen saattanut omassa elämässäni haihatella, tavoitella kuuta taivaalta ja valita innostuspäissäni uuden polun miettimättä sen suuntaa paremmin.

Erityisesti jälkikäteen olen tajunnut, että maailmankaikkeus on lempeällä kädellään toppuutellut, himmannut ja ohjannut vaivihkaa päinvastaiseen suuntaan.

Olen tullut palkituksi kovasta uurastuksesta, kokenut onnistumisen iloa, onnentunteita ja mielettömiä voimaantumisia, ja kaikki kokemani ja tuntemani on ruokkinut yrittämään lisää.

Emme me nyt suuria sydänystäviä ole olleet: Rouva Sana ja maailmankaikkeus. Ehkä siksi, että maailmankaikkeus ei ole päästänyt minua helpolla.

Kyse on ollut enemmäkin kunnioittavasta suhteesta ja arvostuksesta. Kuuntelemisesta ja ymmärtämyksestä enemmän kuin mistään ystävyydestä.


Mutta nyt. Mutta nyt, nyt. Nyt suhteemme rakoilee.

En tiedä, mistä ryppy suhteeseemme oikein tuli - ja koska. Mutta teen kaikkeni korjatakseni sen, sillä nyt alkaa jo riittää.

Meistä jokaisella pitäisi olla oma Eija eli tarina lääkäreistä ja terveydestä

Rouva Sanan piti uusia vanha, pitkään käytössä ollut resepti.

Reseptin edellisestä uusimisesta oli ehtinyt vierähtää tovi aikaa. Ajatus uudella, tuntemattomalla lääkärillä käynnistä ja kaiken selittämisestä aasta ööhön toistamiseen hirvitti.


Tai ei se nyt mitään hirvittänyt vaan vain jotenkin kismitti.

Tuli mieleen, että eikö aika tavalla rutiiniluontoista, vanhaa reseptiä voisi uusia nyt muutoinkin kuin varaamalla uuden vastaanottoajan ja käymällä vieraalle tyypille läpi koko oma sairaushistoria.

Sekaisin somesta ja neulomisesta: #taskuneuloosi

Siinä, että kolmikymmenpäinen naisjoukko täyttää yhden neulekahvilan vimmaisella neulomisellaan ja puikkojen kilkkeellään, ei ole kovin kummallinen asia. Näitähän nyt on nähty.

Mutta se, että neulomiseen yhdistetään sulassa sovussa sosiaalinen media ja päivän aikana neulekahvilan tilat täyttävät kutimet, kännykkä, läppäri, järjestelmäkamera, muistiinpanovälineet, X-määrä jatkojohtoja sekä tukku kauniita ruusukahvikuppeja vaatii ehkä pienen selityksen.

Lentävä Lapanen

Ja selitys tulee tässä: kyse on #taskuneuloosi-tapahtumasta.

Tietysti!

Viisi vinkkiä Matkamessuille

Suomalaiset ovat reissuhullua kansaa.

Sellainen johtopäätös lienee lupa tehdä Matkamessujen uunituoreen, vuoden 2018 matkailututkimuksen perusteella.

Tutkimuksen mukaan yli 80 prosenttia suomalaisista on matkustanut kuluneen vuoden aikana: valtaosa kotimaassa, mutta yli puolet vastanneista myös ulkomailla.

Reissuun meidät vie paitsi kiinnostus ruokaa ja juomaa, mutta myös kulttuuria, museoita ja arkkitehtuuria kohtaan sekä uuden oppimisen palo.

Rouva Sana

Parin kuluneen kesän jälkeen ei liene kenellekään suuri ihmetyksen aihe, että eräs merkittävä motiivi suomalaisten matkaan lähdölle on myös sää.

Pistää vain miettimään, millä tolalla kotimaan matkailu oikein olisi, jos Suomen kesistä (ja talvista) jäisi muitakin muistoja kuin jatkuva vesisade.

Yrittäjäelämää eli onnea Rouva Sana

Ajaudun yhä usein keskusteluihin siitä, miksi minusta tuli yrittäjä. Viimeksi reilu viikko sitten.

Lähes poikkeuksetta keskustelukumppanini, riippumatta siitä keitä he ovat, katsovat minua pelonsekaisesti ihaillen kuin pientä hullunrohkeaa kauhukakaraa, ja huokaavat, että "ei minusta olisi kyllä koskaan tuohon".

En aina tiedä mitä vastaan.

Nyökyttelen vain ja sanon, jep jep tai ahaa.

Rouva Sana
Rouva Sana oli syksyllä 2017 puhumassa HRAKS:ssa  omiin unelmiin uskomisesta ja oman osaamisen markkinoimisesta.
Sillä niin minäkin vielä reilut kaksi vuotta sitten luulin. Että minusta ei tulisi koskaan yrittäjää.

Ja rehellisesti, en ihan aina usko sitä itse vieläkään.

Vuosi 2017: kuusi muistettavaa asiaa

Viimeistään nyt se on jysähtänyt taas kirjaimellisesti.

Arki.


Jos joulun ja uudenvuoden välinen maasto kalenterissa olikin suloisen joutilaisuuden (ja merkillisen värikkäiden unien..), tasaisesti sykkivän työarjen ja onnellisten hetkien värittämää matkantekoa sivuraiteella kolme, nyt juna jyskyttää omalla pääraiteellaan.

Ja kovaa vasta jyskyttääkin.

Kun ilmassa on outoa taikaa - luovuudesta ja kirjoittamisesta à la Elizabeth Gilbert

Ehkä se johtui joulua edeltäneestä riivaavasta flunssasta.

Tai ehkä se johtui flunssan jälkeisestä pienimuotoisesta paniikista.

Rouva, joka lupasi itselleen, että tänä vuonna joulu tulee helpommin kuin koskaan, huomasi vajaata viikkoa ennen h-hetkeä makaavansa sohvan mutkassa viimeisten joulupuuhien (siis niiden ainoiden) sijaan.

Tai ehkä se lopulta johtui eräänä flunssapäivänä katsotusta Eat, pray. love -elokuvasta. Juu, siitä rainasta, joka uppoaa tähän rouvaan edelleen kerran vuodessa.

Nyt oli jälleen sen aika.

Rouva Sana
Aivan kuin tällaisessa tilanteessa pari päivää ennen juhlapyhäkautta ei olisi todellaakaan mitään muuta tekemistä, ryhdyin eräänä varhaisena aamuna kaivelemaan kännykän syövereistä uusia podcast-tuttavuuksia.

Olen jäänyt niihin koukkuun, siis podcasteihin.

Mikä onkaan ihanampi tapa aloittaa levollinen viikonloppuaamu kuin kuulokkeet korvilla antoisaa podcastia kuunnellen. Kokeilepa joskus vaikka, lämpimästi suosittelen

Hetken mielijohteesta valitsin Elizabeth Gilbertin Big Magic -podcastien suuresta joukosta summassa yhden, sitten toisen ja kolmannen, ja jumituin yhdeksi kokomaiseksi aamupäiväksi kuulokkeet korville.