Kun elämä pettää, on otettava äkkilähtö

10 maaliskuuta 2016

Kun rakkaus ja elämä pettää, ja omat unelmat romuttuvat, on otettava äkkilähtö - jonnekin.

Niinhän se on. Rouva Sana komppaa.

Tiina Lymin esikoiselokuvaohjaus Äkkilähtö on jopa hieman raadollisistakin aiheistaan huolimatta äärimmäisen riemukasta ja samalla hyvin koskettavaa katsottavaa. Elokuva on taatusti tämän vuoden kotimaisten parhammistoa, vaikka vuosi on vasta aluillaan.

Äkkilähtö-elokuvassa kulkee rintarinnan kaksi tarinaa. Se kertoo paitsi petetyksi ja huijatuksi tulleesta kolmekymppisestä Katrista (Lotta Kaihua) myös kahdeksan vuotiaasta Annasta (Eedit Patrakka), jonka koti on huumeiden ja rikosten täyttämä.

Aikuisen naisen ja pienen tytön tiet kohtaavat yllättäen.

Katri (Lotta Kaihua) ei päädy ihan Ranskaan yhdessä pienen Annan kanssa (Eedit Patrakka).
(Kuva: Solar Films/Alvi Pakarinen)

Katri suunnittelee muuttoa avomiehensä Mikon (Antti Holma) kanssa Ranskaan, kun hän huomaa tulleensa petetyksi. Mikko on viettänyt pitkään rinnakkaiselämää virolaisen Sirjen kanssa ja tehnyt siinä sivussa hieman vilunkia.

Kun Mikko jää rysän päältä kiinni ja hänen kotoaan löytyy muheva rahakassi, Katri päättää, että omista unelmista on pidettävä kiinni: ukon kanssa tai ilman häntä. Hän ottaa Mikon muhkea rahakassi mukanaan äkkilähdön lentokentälle.

Matkalla autossa on kuitenkin yllätys: kerrostalorapusta löytynyt, isäpuoltaan Teroa (Ville Tiihonen) suojaan ja rauhaan paennut pieni Anna, joka ymmärtää viisaana tyttönä Katrin auton olevan hänen oikotiensä onneen.

Ainoa Annasta huolehtimaan kykenevä aikuinen, mummo (Marja Packalén), asuu Vuokatissa. Katri joutuu ottamaan uuden äkkilähdön kohti Kainuuta.

Rautamummo (Marja Packalén) kertoo, kuka talossa määrää.
(Kuva: Solar Films/Alvi Pakarinen)


Äkkilähtö on kuin kahden eri-ikäisen ja toisilleen entuudestaan tuntemattoman tytön Thelma ja Louise - road trip halki Suomen kaksi eri syistä tyttöjä tavoittelevaa äijää perässään.

Matkallaan Katri ja Anna tutustuvat paitsi toisiinsa myös Kainuun vaaramaisemissa keskellä ei mitään osto- ja myyntiliikettä pitävään Johannekseen (Jussi Vatanen) kuin Annan rautamummoonkin (josta on muuten esikuvaksi monelle tulevalle mummolle, argh).

Äkkilähdön ehdottomia parhauksia on sen roolitus. Jokainen elokuvan henkilö on kuin sen näyttelijälle tehty - nuori Eedit mukaan lukien.

Erityisen kirkkaasti valkokankaalla loistaa Vatanen, joka on kuin ihka-aito Johannes. Siis sellainen, jollaiseksi kainuulaisen Johanneksen voi elävästi kuvitella: jäyhä ja hiukan ilotonkin, mutta ehdotoman rehti ja avulias kainuulaismies.

Ei ihme, että naiskatsojat kuuluvat Johanneksesta tykkäävän...

Ei kaiken aina tarvitse mennä ihan niin kuin suunnittelee...
(Kuva: Solar Films/Alvi Pakarinen)


Äkkilähtö on hauska, riemukas ja mielipuolisen hersyvä, mutta yhtä kaikki samaan aikaan hyvin koskettava ja herkkä. Elokuvassa asuu yhtä aikaa ilo ja suru.

Vanhemmuus ei ole helppo osa kantaa, varsinkaan, kun elämä potkii. Sijaiskärsijäksi joutuu yleensä aina viaton, pieni lapsi.

Lämpimästi suosittelen. Poiketkaa kansalaiset tulevana viikonloppuna elokuvateatterissa.


Äkkilähtö-elokuvaa esitetään parhaillaan elokuvateattereissa ympäri Suomen.
Keskisellä Uudellamaalla elokuva kuuluu Studio 123:n ohjelmistoon.


Juttu on toteutettu yhteistyössä Studio 123:n kanssa.

14 kommenttia

  1. Tuo elokuva pitää kyllä nähdä. Taidetaan taas pitää työkavereiden kanssa pitää leffailta ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä leffaa kyllä nii-in suosittelen Outi <3. Sitä katsoessa saa nauraa ääneen, mutta kyllä loppupuolella tulee myös melkein itku. Kukaan äiti ei voi todennäköisesti katsoa sitä herkistymättä.

      Ihanaa leffailtaa sitten joskus <3!

      Poista
  2. Kotimaiset leffat ovat parhaimmillaan todella loistavia. Tokihan joukkoon mahtuu kuraa ihan riittämiin, mutta onneksi niitä nappiosumiakin. Harmittavan harvoin tulee lähdettyä ihan oikean leffateatterin penkille istumaan, se vaan on niin helppo valita netflixeistä sun muista joku pätkä ja jämähtää sohvannurkkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan! Tämä rouva fanittaa kotimaisia elokuvia lähtökohtaisesti ihan jo periaatteesta. Niiden joukossa on ihan ookoo leffoja ja sitten on hyviä. Äkkilähtö kuuluu jälkimmäiseen. Omassa genressään siis ehdottomasti rouvan mieleen.

      Tunnistan tuon ominaispiirteen itsestänikin - varsinkin ajalta, jolloin lapset olivat pieniä ja arki hektisempää. Nyt leffateatterista on tullut arjen luksusta ja arki-iltojen hemmotteluaikaa: välillä tulee suorastaan pakottava tunne päästä työpäivän jälkeen leffaan tuulettamaan omia ajatuksia <3.

      Lähteminen on helpompaa, kun omalla paikkakunnalla on oma leffateatteri. Jos se olisi pitkän ajomatkan päässä, samanlaisia leffaelämyksiä tuskin tulisi nautittua kovin usein.

      Poista
    2. Joo, totta tuo lähtemisen vaikeus. Se on näitä maaseudun kurjempia puolia, mitään kulttuuria (kirjastoa lukuunottamatta) tai muuta häppeninkiä on turha odotella omalle takapihalle. Mutta täytyy ajatella positiivisesti: Eihän tämä oma välimatka sivistykseen ole matka eikä mikään, kun vertaa niihin, jotka asuvat pidemällä Suomessa. En siis valita :)

      Poista
    3. Maaseudulla asumisessa on niin iso tukku hyviä puolia, että kulttuurin eteen tehtävä pieni vaivannäkö ei sittenkään ole niin iso (tai huono) asia. Komppaan <3!

      Poista
  3. Kuulostaa ihan minun leffaltani. Loppuisko tässä pitkä elokuvaton kauteni ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaimani mun; onko sinulla pitkä leffaton kausi takana? Huh. Nyt kiireellä paikkaamaan aukkosi. Ehdottomasti suosittelen, kun tiedän, että siellä päässä on myös toinen kulttuurin ystävä <3. Vaikka sitten aloittamalla Äkkilähdöstä :).

      Poista
  4. Tämä elokuva on ehdottomasti must to see-listalla. Kiinnostava aihepiiri, hienot näyttelijävalinnat (eikä muuten yhtään huono valinta tuo Johanneksen esittäjä), kaunista suomalaista luontoa taustalla ja kotimaisuus. Jo trailerin perusteella on herännyt polte päästä katsomaan tämä ja postauksesi ansiosta tuli vahvistus asialle. Tämä elokuva on nähtävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Suosittelen!

      Tämä rouvan must to see -listalla on seuraavaksi Onnenonkija; uusi kotimainen elokuva sekin. Se lienee monen bloggaajan kevään must-elokuva ;). Siitäkin lisää täällä blogin puolella pian!

      Poista
  5. Kylläpä hienosti esittelit elokuvan. Nykyään tulee liian harvoin käytyä elokuvissa, katsotaan miten tämän kanssa käy. Tässä elokuvassa on sellaiset ainekset joista pidän - aitoa elämää iloineen ja suruineen. Elämässä voi sattua kaikkea.
    Kiitos rouva Sana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Tuula <3. Hyvää on helppo kehua ;).

      Leffat - niin kuin kaikki muutkin kulttuurielämykset -ovat aina kovin subjektiivisia kokemuksia: hyvyys on kokijan aisteissa. Tämän rouvan huumorintajuun ja huom! myös herkkyyteen Äkkilähtö kuitenkin upposi - ja kovaa :).

      Poista
  6. Vaikuttaa tosi kivalta elokuvalta! Pitäisikö sittenkin viettää perjantaina kaupunki-iltaa ja mennä elokuviin mökkeilyn sijaan. Täytyy tarkistaa, joko tämä on ehtinyt tänne takapajulaan <3. Tosin hyvin kirjoitettu elokuva-arvostelu! Kiitos Rouva Sana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Heidi sanoistasi <3!

      Mikään ei voita mökkeilyä. Älä muuta siis vain suunnitelmiasi. Leffan ehtii nähdä myöhemminkin - vaikka toki tv-ruudusta katsottuna mikään ei voita leffaelämystä valkokankaalta.

      Mutta onhan mökkiviikonloppu silti aina mökkiviikonloppu :).

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram