Unelmahommissa

24 huhtikuuta 2017

Kun Rouva Sana kokee olevansa omissa unelmahommissaan juuri nyt, voi toki kysyä, mikä järki on viettää aikaansa unelmatyön tavoitteluun keskittyvän kirjan parissa.

Niinpä.

Mutta ehkä syy onkin juuri siinä. Uteliaisuudessa.

Halussa saada kuulla ja tietää, miten kollegat ovat oman unelmansa toteuttaneet.

Unelmahommissa


Ja, että onko se unelmatyö sittenkään niin hattaraa...

Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä, mistä pidät (WSOY, 2017) on uunituore, vain vajaa kuukausi sitten ilmestynyt teos siitä, miten voit tehdä unelmatyön... no, kirjan nimen mukaisesti siitä, mistä pidät: harrastuksesta, oman mielenkiintosi kohteesta.

Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta?

Ehkä, mutta unelmatyö ei tarkoita tietenkään aina pelkkiä pilvilinnoja. Unelmahommissa-kirjan tekijät tietävät, mistä he kirjoittavat.

Satu Rämö ja Hanne Valtari ovat molemmat paitsi bloggaajia ja sisällöntuottajia myös yksinyrittäjiä, joiden päivittäiset rahavirrat koostuvat monelaisesta tekemisestä: erilaisista, sekalaisista unelmahommista.

Unelmahommissa-kirja piirtää lukuisten esimerkkien voimin kuvaa siitä, miten oman unelmien mukaisen työn toteuttaminen voi olla mahdollista.

Ainakin noin niinku periaatteessa.

Kirjassa käydään läpi sitä, mikä oma, henkilökohtainen unelmatyö voi olla ja mitä sen muuttaminen voin leivän päälle tuottavaksi työksi vaatii (= rutkasti aivotyötä ja mielentaitoja).

Miten yksinyrittäjä voi yhdistää työn ja hektisen lapsiperhearjen, ja miten aika ylipäätään riittää kaikkeen, mihin sen pitäisi.

Kirjassa muistutetaan verkostojen, brändin ja haa, myös muun muassa levon ja luovan joutilaisuuden merkityksestä (tämä rouva tykkää, jihaa!) sekä siitä, että unelmatyöstä on saatava myös asianmukainen korvaus.

Muuten unelmatyö ei ole työtä. Se on pelkkää unelmaa.

Ehdotonta plussaa on, että kirjassa puhutaan rahasta. Siis oikeista rahasummista.

Se on tekstiä, jota tässä hinnastojen piilotetussa maassa kuulee edelleenkin harvoin kenenkään suusta.

Lopussa jaetaan tukku konkreettisia vinkkejä muun muassa kivijalkapuodin perustajalle ja pohditaan, kuinka suurta unelmaa maailmanmatkaajan työ sitten lopulta onkaan.

Aika sekalainen ja tiivis paketti siis monesta näkökulmasta.

Unelmahommissa


Jotta kirja ei menisi silkaksi yksin- (tai kaksin-)puheluksi, teokseen on haastateltu myös muita yrittäjiä.

Muun muassa hyvänmielen asiantuntijaa Maaretta Tukiaista, hyvinvointialan yrittäjää Virpi Mikkosta. Miika Lipiäistä, jonka kavereiden kanssa saunanlauteilla ideoimasta viskistä ja ginistä on tullut lähes tarua ihmeellisempi sekä norjalaista Ida Skivenesiä, jonka ruoalla leikkimisestä muodostui ammatti.

Näin vahvaan ikään ehtineenä bloggaajana ja sisällöntuottajayrittäjänä (jos et ole lukenut vielä tätä postaustani, ainakin kurkkaa), kirjalla on myös omat hidasteensa.

Erityisesti muutamat pitkät kehityskertomukset ja selonteot oman elämän vaiheista kehdosta nykyhetkeen ovat paikoin turhankin seikkaperäistä luettavaa. Ymmärrän tarinoiden pointin, mutta hieman mutkia oikovammatkin stoorit olisivat riittäneet hyvin.

Mutta vaikka Rouva Sana ei ihan jokaiselle tarinalle lämpene, niille on todennäköisesti nuoremmassa sukupolvessa kiinnostunut lukijakunta. Miksi niistä siis enempää murmuuttamaan.

Semminkin, kun Unelmahommissa-kirjalla on ansionsa. Niiden merkitys korostuu, kun teoksen teeman asettaa hetkeksi laajempaan viitekehykseen.

Suomen Yrittäjien mukaan järjestön jäsenistöstä yli puolet (lähes 70 prosenttia) on yksinyrittäjiä. Järjestöön kuuluvista jäsenistä valtaosa on tätä nykyä siis yksin työtä tekeviä. Ei mitään isoja sata henkeä työllistäviä suuryrityksiä.

Ja yksinyrittäjien määrän arvioidaan lähivuosina vain kasvavan.

Unelmahommissa on siksi erinomainen vastaus nykymaailman muutokseen työelämässä, jossa yhä useampi haluaa - tai joutuu - pienellä pakotuksella luomaan itselleen uuden työn, yksin.

Mikä olisi silloin mahtavinta, jos työ olisi edes jonkinlainen unelma.

Unelmahommissa


Rouva Sana ei olisi Rouva Sana, jos hän ei seisoisi kirjaakin lukiessa jalat tiukasti maassa. Siksi suurta plussaa on annettava teoksen arkirealismille.

Kirja muistuttaa, että vaikka omasta harrastuksesta on mahdollista tehdä työ, missään tapauksessa helppoa se ei ole. Niin kuin ei oikeassa elämässä todella olekaan.

Unelmatyö ei tarkoita ruusuilla tanssimista tai yhtään vaaleanpunaisempaa elämää kuin palkkatyössä.

Päinvastoin.

Jokainen unelmatyötään tekevä joutuu huomaamaan, että oma työ kannattaa ottaa elämäntapana.

Tästä samasta aiheesta viikonlopun Helsingin Sanomissa puhui muuten myös Yhdysvalloissa yritystrategistina toimiva Tero Kuittinen, jonka mielestä suomalainen tapa erottaa työ ja muu elämä toisistaan on historiaa.

Elämäntapana oma unelmatyö on syytä ottaa myös siksi, että toistuvasti tulee hetkiä, jolloin joutuu laskemaan alamäkeä. Kun on monet ohjakset käsissä, alamäki ei toivottavasti pitkä  - tai ainakaan pitkäaikainen.

Rämö on kirjoittanut alamäestä hiljan omassa Salamatkustaja-blogissaan oivallisen postauksen. Jos et ole lukenut Mitä tehdä, kun yksinyrittäjän laskukausi alkaa, lämpimästi suosittelen lenkkiä blogin puolelle.

Ehtaa arkirealismia ja faktaa - sekin.

Mutta kun työ ja elämä on yhtä ja ne sujuvat, arki on täyttä unelmaa, unelmatyötä (ehkä Kuittinenkin tässä kohtaa nyökyttelee).

Melkein eniten tämä rouva tykkää kirjassa Rämön yhdestä lauseesta: "Maailman epävarmin pituusyksikkö on matka toiveesta valmiiksi."

Se sopii hyvin myös tällaiselle jo yrityksensä perustaneelle ja unelmatyönsä kanssa tovin hääränneelle.

Saatan tehdä lauseesta itselleni vielä huoneentaulun.


Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä, mistä pidät -kirja (WSOY, 2017).
Satu Rämön blogi: Salamatkustaja ja
Hanne Valtarin blogi: Lähiömutsi.

Kirja on saatu arvostelukappaleena.


14 kommenttia

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Hyvä, että kirjassa kerrotaan myös sitä todellista arkeakin. Kovasti saa/joutuu tekemään töitä saavuttaakseen unelmiaan.
    Ihanaa viikkoa Sanaseni ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan yksi ehdoton valtti on, että se ei kaunistele. Oman unelmahomman leivissä arki voi olla haastavampaa (stressaavampaa tai... mitä vain) - mutta samalla myös antoisampaa. Allekirjoitan niin kirjassa valotetun elämäntapa-ajatuksen.

      Pirtsakkaa vappuviikkoa Outi-ihana <3!

      Poista
  2. Ai että, kiitos tästä! On aina yhtä mielenkiintoista lukea ja kuulla, mitkä kappaleista ovat tarttuneet, herätelleet ja tuntuneet omilta. Ja kyllä luovan joutinolon merkityksellisyyttä pitää alleviivata, sillä sen tärkeys meinaa itseltäni edelleen välillä unohtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii, ihanaa jos tykkäsit <3! Kun kirja onnistuu, se ei jätä lukijansa tunteita latteaksi - herättää pohtimaan ja miettimään. Jopa provosoida ja ärsyttääkin hieman saa. Ja hyvä kirja tarjoaa usealle eri lukijatyypille jotakin.

      Luova joutilaisuus - se on sanapari, jota tämä rouva on alkanut arvostaa :).

      Poista
  3. Kiitos kiitos kiitos, aivan mahtavaa lukea tämmöistä tarkkaan ja syventyneesti kirjoitettua kirja-arvostelua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, nyt tämä rouva ihan häkeltyy... mää vaan ny kirjootin. Kiitos Satu <3!

      Poista
  4. Loppumetrit menossa kirjasta. Varsin mielenkiintoinen opus, joskin samaa mieltä, että osa teksteistä menee hieman jaarittelun puolelle. No, ne kohdat on helppo silmäillen pomppia eteenpäin. Toisaalta kirja on anatanut paljon ajattelemisen aihetta; ihailen ihmisiä joilla on rohkeutta ja uskallusta lähteä toteuttamaan (työ)unelmiaan vaikka toimeentulo olisi epävarmallakin pohjalla. Voi kun itsekin joskus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kirja on sielläkin menossa - huippua <3! Kiva kuulla loppumetreiltä, että sinäkin olet kallistumassa tykkäämisen puolelle, samma här!

      Jopa kivijalkapuodin osuudesta jotenkin tykkäsin, vaikka en suin surmin ole koskaan suunnitellut (enkä suunnittele...) sen perustamista.

      Pohdin pitkään tuota jaarittelun kokemuksen tunnetta (jota paikoin tunsin siis minäkin). Se saattaa olla ikäkysymys. Olisi mielenkiintoista tietää, miten 10-15 vuotta nuoremmat kokevat tekstin. Saattaa olla, että heistä teksti on alusta loppuun täyttä timanttia. Kröhm..

      Unelmakirja unelma-aiheesta, silti. Ehdottomasti.

      Poista
  5. Olipas mielenkiintoinen pohdinta, tämä kirja on pakko hankkia käsiin ja lukea. Hanna on kotoisin meiltä päin ja tunnen hänen yrittäjävanhemmat. Siinä perheessä kulminoituu ahkera perheyrittäjyys.

    Se on yllättävää kuinka paljon meillä on yksinyrittäjiä ja tulevaisuudessa kaikki uudet työpaikat syntyvät juuri pieniin pk-yrityksiin. Siltikin mediassa puidaan vain isojen yrityksien asioita, kun samaan aikaan Suomen maa on täynnä näitä arjen sankareita, jotka puurtavat oman unelmansa eteen.

    Kivaa tulevaa vappuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se maailma on pieni :D. Yksi tuntee tässä maassa yhden ja toinen toisen; ympäri käydään, yhteen tullaan.

      Tuossa jälkimmäisessä olet nii-iin oikeassa. Tässä maassa käytetään turkasesti aikaa erilaisten kiky- ja muiden ihmeellisyyksien pähkimiseen, kun katse olisi tärkeä kääntää myös siihen, miten ilman minkäälaisia kikyjäkin työtä tauotta tekevillä yksinyrittäjillä olisi oman työnsä osalta edes jonkinlaiset toimintaedellytykset.

      Oli aikamoinen yllätys itsellenikin, kun kuulin, että meikeläisen ja Unelmahommissa-kirjan kirjoittajien kaltaiset uurastajat ovat tätä nykyä Yrittäjien jäsenistön suurin yrittäjäjoukko. Siinä olisi mietittävää monellekin - myös Arkadianmäen suunnalla.

      Riemukasta vapun odotusta Tuulanneli!!

      Poista
  6. En ole lukenut kirjaa, mutta pakko kommentoida: unelmatyö ja oman harrastuksen muuttaminen työksi/elämäntavaksi sopii varmaan niille, joilla ei ole korkeita kiinteitä kustannuksia. Jos on kiinteät menot, on pikku pakko olla myös kiinteät tulot. Mikäli täytyy lyhentää perheen lainoja joka kuukausi parilla tonnilla, ei oikein voi heittäytyä yksinyrittäjäksi ja katsoa, milloin viivan alle alkaisi jäädä jotain.

    Havaitsin tämän viime vuonna, kun perustin oman toiminimeni ja leikittelin jonkin aikaa ajatuksella päätoimisesta yrittäjyydestä. Tajusin, että sen aika on ehkä sitten, kun elämässämme on enemmän joustonvaraa - kun lainat on maksettu pois, eikä enää ole päävastuussa kahden alaikäisen elatuksesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, kiitos hyvin perustellusta kommentistasi! Yksinyrittäjänä olen ehdottomasti kanssasi samaa mieltä ja komppaan joka sanaasi.

      Unelmahommissa-kirjan ehdoton vahvuus on, että se ei anna liian auvoista kuvaa oman unelman muuttamisesta työksi. Esimerkiksi kivijalkapuodin perustamista koskeva kappale on suorapuheista ja näin ulkopuolisena, jopa aika raadollistakin luettavaa. Asioita ei siinä kaunistella.

      Nostan hattua kyllä kaikille, jotka luovat unelmastaan itselleen kivijalkapuodin - juuri mainitsemistasi syistä.

      Oman idean ja unelman muuttamista yritykseksi ja leiväksi kannattaa siis todellakin harkita tarkkaan. Se ei ole aina niin auvoista kuin verkossa ja somessa se helposti näyttää.

      Poista
  7. Vaikuttaapa mielenkiintoiselta luettavalta. Taidanpa etsiä kirjan käsiini. Jo yli 20 vuotta takana yksityisyrittäjyyttä, välillä ylä- ja alamäkiä ja jotenkin välillä vaan uppoaa siihen samaan, jostain pitäisi löytää uusia ideoita ja motivaatiota. Kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että jopa sinunkin kaltainen konkariyrittäjä saattaisi saada kirjasta jotain. Ainakin innostusta ja uusia näkökulmia - ja ihmetyksen aiheita, että "vau, noinkin voidaan nykyään näköjään jo tehdä" :D..

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram