Kuluneen viikon aikana on tullut puhuttua niin paljon asiaa, täällä blogin puolella ja muuallakin, että on aika heittäytyä hetkeksi vapaalle - perjantain kunniaksi.

Tai no, vapaalle ja vapaalle, mutta syvällisempiin ajatuksiin ainakin.

Ympärillä tapahtuu tällä hetkellä paljon mukavia asioita, mutta rouvan on vallannut kaihomieli. Tämä ei ole syysväsymystä. Ehei. Kaukana siitä.

Mutta ehkä puiden pudottamat lehdet ovat kuin metafora tämän hetkiselle olotilalleni. Ehkä tuntemukset tuntuvat siksi voimallisempina juuri nyt, lokakuussa.

Tiedätkö sen tunteen, kun ideoit, suunnittelet, punnitset huolella vaihtoehtoja, teet päätöksiä ja odotat. Ja lopulta mikään ei otakaan tuulta alleen. Sinusta itsestäsi riippumattomista syistä.

Aika ennen kesälomaa oli energisoiva. Minut täytti luomisen ja ideomisen luova voima. Oli unelmia, toiveita ja konkreettisia suunnitelmia, joiden mukaan minun piti edetä, kun loma on ohi.

Suunnittelin paljon ja sain aikaan enemmän.



Syksyn oli määrä olla kuin uusi vuosi. Rouva Sanan piti aloittaa oikeastaan kirjaimellisesti tyhjältä, uudelta pöydältä.

Se oli... innostavaa. Se tuntui upealta. Mahtavalta. Mitä sitä kiertelemään. Semminkin, kun tunteeseen sai kasvaa ideoinnin ja suunnittelun myötä.

Mutta sitten yhtäkkiä suunnitelma toisensa jälkeen huomasin tipahtelevani jostain korkealta, en pilvilinnasta vaan huolella laadittujen aikeiden kartanosta takaisin alkuasetelmaan, jossa on vain... tämä hetki ja tämä arki, joka on pakotettu ainakin jotenkin muuttumaan.

Pettymys on karvas, kun kaikki ei mennytkään niin kuin sitä huolella suunnitteli.


Suunnitelmat ovat edelleen olemassa. En ole heittänyt niitä takkatulen loisteeseen, vaikka villasukkiin käärityt jalat ovat jo aika ajoin lisälämpöä vaatineetkin.

En ole luopunut edes vielä toivosta, vaikka uskoani on kovalla kädellä syksyn ajan koeteltukin.

Ehkä jonakin kuulaana aamuna koittaa se hetki, kun huomaan, että hei se kartanohan on edelleen olemassa ja tänään sen ovi on kutsuvasti auki...

Ehkä vielä joskus.


Levollista syysviikonloppua!