Se on nyt kirjaimellisesti käynnistynyt jälleen.

Se arki.

Rouva Sana/Tuusulanjärvi
Vuodenvaihde on perinteisesti yhteenvetojen, erilaisten taakse- ja ehkä hieman eteenpäinkin kurkistelujen aikaa.

Niin on nyt Rouva Sanankin osalta - vaikka Kublon vuoksi tovin jälkijättöisesti.

Maanantaina tuli valotettua Keski-Uudenmaan blogien eli Kublon myötä tulevaisuutta. Tänään kurkistetaan taaksepäin.

Mitä viime vuonna sitten noin niinku lopulta tapahtui?


Vuoden 2016 jäi Rouva Sanan osalta mieleen näistä:


SISÄLTÖTOIMISTO ROUVA SANA

Jos vuodesta 2016 olisi mainittava yksi ainokainen asia, olisi se ehdottomasti Sisältötoimisto Rouva Sana; oman yrityksen perustaminen.

Yritys täyttää ensi keskiviikkona 18.1. pyöreän vuoden (ja merkkipäivä kuluu töiden merkeissä, kuinkas muutenkaan).

Kulunut vuosi oli Rouva Sanan elämänkaaressa erilaisin kuin koskaan. Vastaavanlaisia ei toisia ole.

Oman yrityksen perustaminen oli pähkähulluin, ennakkoluulottomin ja rohkein päätös, jonka olen koskaan elämäni aikana tehnyt.

Ja juu, kyllä: jos olisin etukäteen tiennyt, mitä se kohdallani tarkoittaa, en olisi taatusti koskaan tälle tielle lähtenyt.

Onneksi en tiennyt.

(Yrityksen perustamisessa ensimmäistä kertaa on samankaltaisuuksia ensimmäistä lastaan odottavan kanssa. Kröhöm, siis te äidit tiedätte ainakin, mistä puhun. Kivuliaan synnytyksen jälkeen uunituore äiti heiluu pää tötteröllä  kuin Liisa kuuluisassa Ihmemaassa, ihmettelee, miksi kukaan ei koskaan puhu, miten kauheaa ja kivuliasta synnyttäminen oikeasti on, yrittää samalla ottaa uuden arjen syrjästä kiinni parhaalla mahdollisella tavalla - ja pian unohtaa onnellisesti kaiken koetun ja on valmis samaan uudestaan).

Kulunut vuosi oli haastavin ja vaikein vuosi koskaan, mutta samalla se oli opettavaisin, antoisin ja jopa mielenkiintoisin. Vuosi meni suitsait.

Vasta viime aikoina tämä rouva on oivaltanut, että yrittäjälle oikeastaan vain taivas on rajana. Turha vaatimattomuus tai nöyristely ei kannata. Jos sinulla on idea, kannattaa toteuttaa se itse.

Olen löytänyt itseni sellaisista tehtävistä ja sellaisten haasteiden edestä, joihin en olisi todennäköisesti koskaan palkkatyössä ajatunut: kouluttaminen ja yhden sisältöyhteisön perustaminen vaikkapa vain esimerkkkeinä.

Ja kaikki tuo, jos jokin, on lopulta palkitsevaa kuin mikä, samperi vieköön!


VÄHÄLLÄ PÄRJÄÄMINEN

Tässä vaiheessa yritystoimintaa Rouva Sana ymmärtäväisesti nyökyttää, kun kollegat puhuvat yrittäjän "ensimmäisestä vuodesta".

Siis The Vuodesta.

Yritystoiminnan kehittäminen vaatii erityisesti alussa paljon, ja käytännössä se kaikki on pois, mistäpä muustakaan kuin omasta elintasosta. Kaikki, mikä tulee, myös menee: omaan yritykseen.

Rouva Sana ei ole ollut koskaan tietynlaisen arjen tason vaalija, puhumattakaan merkkituotteista. Nyt on vilpittömästi todettava, että onneksi en. Olisi voinut tulla kuluneen vuoden aikana vieroitusoireita meinaan.

Mennyt vuosi on opettanut, että vähemmälläkin pärjää. Paljon vähemmällä, mitä palkkatyössä saattoi joskus kuvitella. Arki melkein ilman rahaa on mahdollista.

Pääasia, että on katto pään päällä, ruokaa pöydässä, tilkka bensaa kauppa- ja työajoja varten sekä läheiset ympärillä.

Mitä sitä ihminen lopulta muuta tarvitsee?

@Rouva Sana/Tuusulanjärvi

UUDET KOHTAAMISET: IHMISET

Muistellakseni vuoden 2016 kohokohtia selasin viime vuoden kalenteriani läpi. Se sisälsi lopulta vain vähän varsinaisia tapahtumia, mutta niidenkin edestä ihmisiä; tuttuja, mutta myös tukku kaupalla uusia nimiä.

Vuosi 2016 oli Rouva Sanan kohtaamisten vuosi.


KYNSILAKAT (kröhm..)

Ei Rouva Sanan arjessa mikään noin niinku periaatteessa ole muuttunut. Olen joskus sanonut, että en ymmärrä koristautumisen perään, ja sama pätee edelleen.

Muistan joskus lukeneeni, että talouden taantumassa satsataan mieluusti kotiin. Kun siis rahaa on vähän ostetaan kaikkea pientä kivaa kotiin ja viihdytään siellä.

En muista koskaan edes piitanneeni kynsilakoista, mutta jotain merkillistä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut. Eriväristen ja eri kimallusasteella olevien kynsilakkojen invaasio Rouva Sanan kaapissa on suoranainen mysteeri.

Ehkä maailmassa pitää sittenkin olla jotain pientä, kaunista. Vaikka sitten ihan vain kynsissä.

Siis rouvillakin.


TUUSULANJÄRVEN MARATON JA LIIKUNTA

Peruspatalaiskana rouvana jaksan vuosi toisensä jälkeen hämmästellä sitä, että kun asioista luo itselleen rutiinin, niitä tulee vaalittua. Aika helpostikin.

Ei ole mitenkään itsestään selvä asia, että Rouva Sana viikottain juoksee, jumppaa ja käy joogassa - tiiviisti yhä edelleen. Yhtä aikaa ja vuorotellen.

Kuluneena vuonna osallistuin toista kertaa Tuusulanjärven maratonin kympin kierrokselle. Jos ensimmäisellä kerralla jännitinkin, kuinka rouvan käy, toinen kerta oli kuin tuttua kauraa.

Nice Run -tapahtuman vitonen oli kuin iltalenkki kesäkuussa Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen nimissä.

Kauan haaveilemani Midnight Run -tapahtuma kaatui sen sijaan sitkeään flunssaan. Ilmoittauduttu oli, mutta en lopulta päässyt edes mukaan kannustusjoukkoihin kumisaappaissa. Olin sohvan pohjalla jo monta päivää aikaisemmin.


RIIKA JA TALLINNA

Riika ja Tallinna ovat jättäneet pysyvän jäljen Rouva Sanan sydämeen. Riiassa kävin männä kesänä rakkaan ystäväjoukon kanssa toistamiseen. Riika on superihana kaupunki, ja erityisesti kesällä. Ehdottomasti suosittelen!

Tallinnaan Rouva Sana teki ensimmäiset matkansa 90-luvun alussa, joten sinänsä kaupunki on jo ihan tuttu. Viime vuonna kävin kuitenkin Tallinnassa useammin kuin aikoihin, ja rakastun kaupunkiin tätä nykyä reissu reissulta enemmän.

@Rouva Sana/Tuusulanjärvi



EVA DAHLGREN

Eva Dahlgrenilla on ollut pysyvä paikka  Rouva Sanan sydämessä sitten teini-iän nuoruusvuosien. Olen viimeisen parinkymmenen vuoden ajan nähnyt artistin Suomen keikoista tiettävästi kaikki.

Viime keväistä pikakäyntiään lukuun ottamatta Dahlgrenin edellisestä Suomen kiertueesta oli ehtinyt vierähtää useampi vuosi, ja kieltää en voi: ikävä oli ehtinyt tulla. Siksi lokakuinen keikka Kultuuritalolla Helsingissä oli balsamia mielelle ja työarjen piiskaamalle tajunnalle.


VERKKOSIVUJEN UUSI ILME

Elämässä on asioita, jotka vaativat pitkän hauduttelun. Blogin ja verkkosivujen uusi ilme oli yksi niistä.

Rouva Sanan verkkosivujen uusi ulkoasu näki vihdoin ja viimein päivänvalon kesäkuussa. Ja tänään sekään ei ole verkkomaailmassa enää mikään tuore tai uusi...


TEATTERI

Teatteri on ollut kautta rouvan historian tärkeä henkireikä. Elämä ilman teatteria ei ole oikeaa elämää.

Ei ole edes vuonna 2017.


MUSEOKORTTI

Valtakunnallinen Museokortti ansaitsisi innovaatiotunnustuksen. Koskaan aikaisemmin museoissa käyminen ei ole ollut yhtä helppoa kuin nyt, Museokortin myötä.

Yksi kortti, loputon määrä museokäyntejä vuoden aikana. Omat suosikkinäyttelyt voi katsoa moneen kertaan pääsymaksun kirpaisematta. Nerokasta!

Ostin oman Museokorttini vihdoin viime kesänä - ja rouvasta tuli museoiden uusvanha hevijuuseri.

@Rouva Sana/Tuusulanjärvi

Mennyt vuodenvaihde oli omituinen, sillä olen vuosikaudet tehnyt aina tasan tarkkaan yhden uudenvuodenlupauksen (ja kyllä, toteuttanut sen aikuisiällä myös minimissään kohtuuhyvin tuloksin).

Vuosi sitten lupaukseni koski yritystoimintaa, ja vuoden mittaisen kokemuksen syvällä rintaäänellä uudenvuodenaattona totesin, että siinä riittää lupausta kyllä vielä toisellekin vuodelle.

Näillä eväillä mennään siis jo kovaa vauhtia kohti uutta alkanutta vuotta ja uusia tuulia. Kuinkas siellä?

Reipasta tammikuun viikonloppua!