Rouva Sanan vuosi 2016: 10 muistettavaa asiaa

13 tammikuuta 2017

Se on nyt kirjaimellisesti käynnistynyt jälleen.

Se arki.

Rouva Sana/Tuusulanjärvi
Vuodenvaihde on perinteisesti yhteenvetojen, erilaisten taakse- ja ehkä hieman eteenpäinkin kurkistelujen aikaa.

Niin on nyt Rouva Sanankin osalta - vaikka Kublon vuoksi tovin jälkijättöisesti.

Maanantaina tuli valotettua Keski-Uudenmaan blogien eli Kublon myötä tulevaisuutta. Tänään kurkistetaan taaksepäin.

Mitä viime vuonna sitten noin niinku lopulta tapahtui?


Vuoden 2016 jäi Rouva Sanan osalta mieleen näistä:


SISÄLTÖTOIMISTO ROUVA SANA

Jos vuodesta 2016 olisi mainittava yksi ainokainen asia, olisi se ehdottomasti Sisältötoimisto Rouva Sana; oman yrityksen perustaminen.

Yritys täyttää ensi keskiviikkona 18.1. pyöreän vuoden (ja merkkipäivä kuluu töiden merkeissä, kuinkas muutenkaan).

Kulunut vuosi oli Rouva Sanan elämänkaaressa erilaisin kuin koskaan. Vastaavanlaisia ei toisia ole.

Oman yrityksen perustaminen oli pähkähulluin, ennakkoluulottomin ja rohkein päätös, jonka olen koskaan elämäni aikana tehnyt.

Ja juu, kyllä: jos olisin etukäteen tiennyt, mitä se kohdallani tarkoittaa, en olisi taatusti koskaan tälle tielle lähtenyt.

Onneksi en tiennyt.

(Yrityksen perustamisessa ensimmäistä kertaa on samankaltaisuuksia ensimmäistä lastaan odottavan kanssa. Kröhöm, siis te äidit tiedätte ainakin, mistä puhun. Kivuliaan synnytyksen jälkeen uunituore äiti heiluu pää tötteröllä  kuin Liisa kuuluisassa Ihmemaassa, ihmettelee, miksi kukaan ei koskaan puhu, miten kauheaa ja kivuliasta synnyttäminen oikeasti on, yrittää samalla ottaa uuden arjen syrjästä kiinni parhaalla mahdollisella tavalla - ja pian unohtaa onnellisesti kaiken koetun ja on valmis samaan uudestaan).

Kulunut vuosi oli haastavin ja vaikein vuosi koskaan, mutta samalla se oli opettavaisin, antoisin ja jopa mielenkiintoisin. Vuosi meni suitsait.

Vasta viime aikoina tämä rouva on oivaltanut, että yrittäjälle oikeastaan vain taivas on rajana. Turha vaatimattomuus tai nöyristely ei kannata. Jos sinulla on idea, kannattaa toteuttaa se itse.

Olen löytänyt itseni sellaisista tehtävistä ja sellaisten haasteiden edestä, joihin en olisi todennäköisesti koskaan palkkatyössä ajatunut: kouluttaminen ja yhden sisältöyhteisön perustaminen vaikkapa vain esimerkkkeinä.

Ja kaikki tuo, jos jokin, on lopulta palkitsevaa kuin mikä, samperi vieköön!


VÄHÄLLÄ PÄRJÄÄMINEN

Tässä vaiheessa yritystoimintaa Rouva Sana ymmärtäväisesti nyökyttää, kun kollegat puhuvat yrittäjän "ensimmäisestä vuodesta".

Siis The Vuodesta.

Yritystoiminnan kehittäminen vaatii erityisesti alussa paljon, ja käytännössä se kaikki on pois, mistäpä muustakaan kuin omasta elintasosta. Kaikki, mikä tulee, myös menee: omaan yritykseen.

Rouva Sana ei ole ollut koskaan tietynlaisen arjen tason vaalija, puhumattakaan merkkituotteista. Nyt on vilpittömästi todettava, että onneksi en. Olisi voinut tulla kuluneen vuoden aikana vieroitusoireita meinaan.

Mennyt vuosi on opettanut, että vähemmälläkin pärjää. Paljon vähemmällä, mitä palkkatyössä saattoi joskus kuvitella. Arki melkein ilman rahaa on mahdollista.

Pääasia, että on katto pään päällä, ruokaa pöydässä, tilkka bensaa kauppa- ja työajoja varten sekä läheiset ympärillä.

Mitä sitä ihminen lopulta muuta tarvitsee?

@Rouva Sana/Tuusulanjärvi

UUDET KOHTAAMISET: IHMISET

Muistellakseni vuoden 2016 kohokohtia selasin viime vuoden kalenteriani läpi. Se sisälsi lopulta vain vähän varsinaisia tapahtumia, mutta niidenkin edestä ihmisiä; tuttuja, mutta myös tukku kaupalla uusia nimiä.

Vuosi 2016 oli Rouva Sanan kohtaamisten vuosi.


KYNSILAKAT (kröhm..)

Ei Rouva Sanan arjessa mikään noin niinku periaatteessa ole muuttunut. Olen joskus sanonut, että en ymmärrä koristautumisen perään, ja sama pätee edelleen.

Muistan joskus lukeneeni, että talouden taantumassa satsataan mieluusti kotiin. Kun siis rahaa on vähän ostetaan kaikkea pientä kivaa kotiin ja viihdytään siellä.

En muista koskaan edes piitanneeni kynsilakoista, mutta jotain merkillistä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut. Eriväristen ja eri kimallusasteella olevien kynsilakkojen invaasio Rouva Sanan kaapissa on suoranainen mysteeri.

Ehkä maailmassa pitää sittenkin olla jotain pientä, kaunista. Vaikka sitten ihan vain kynsissä.

Siis rouvillakin.


TUUSULANJÄRVEN MARATON JA LIIKUNTA

Peruspatalaiskana rouvana jaksan vuosi toisensä jälkeen hämmästellä sitä, että kun asioista luo itselleen rutiinin, niitä tulee vaalittua. Aika helpostikin.

Ei ole mitenkään itsestään selvä asia, että Rouva Sana viikottain juoksee, jumppaa ja käy joogassa - tiiviisti yhä edelleen. Yhtä aikaa ja vuorotellen.

Kuluneena vuonna osallistuin toista kertaa Tuusulanjärven maratonin kympin kierrokselle. Jos ensimmäisellä kerralla jännitinkin, kuinka rouvan käy, toinen kerta oli kuin tuttua kauraa.

Nice Run -tapahtuman vitonen oli kuin iltalenkki kesäkuussa Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen nimissä.

Kauan haaveilemani Midnight Run -tapahtuma kaatui sen sijaan sitkeään flunssaan. Ilmoittauduttu oli, mutta en lopulta päässyt edes mukaan kannustusjoukkoihin kumisaappaissa. Olin sohvan pohjalla jo monta päivää aikaisemmin.


RIIKA JA TALLINNA

Riika ja Tallinna ovat jättäneet pysyvän jäljen Rouva Sanan sydämeen. Riiassa kävin männä kesänä rakkaan ystäväjoukon kanssa toistamiseen. Riika on superihana kaupunki, ja erityisesti kesällä. Ehdottomasti suosittelen!

Tallinnaan Rouva Sana teki ensimmäiset matkansa 90-luvun alussa, joten sinänsä kaupunki on jo ihan tuttu. Viime vuonna kävin kuitenkin Tallinnassa useammin kuin aikoihin, ja rakastun kaupunkiin tätä nykyä reissu reissulta enemmän.

@Rouva Sana/Tuusulanjärvi



EVA DAHLGREN

Eva Dahlgrenilla on ollut pysyvä paikka  Rouva Sanan sydämessä sitten teini-iän nuoruusvuosien. Olen viimeisen parinkymmenen vuoden ajan nähnyt artistin Suomen keikoista tiettävästi kaikki.

Viime keväistä pikakäyntiään lukuun ottamatta Dahlgrenin edellisestä Suomen kiertueesta oli ehtinyt vierähtää useampi vuosi, ja kieltää en voi: ikävä oli ehtinyt tulla. Siksi lokakuinen keikka Kultuuritalolla Helsingissä oli balsamia mielelle ja työarjen piiskaamalle tajunnalle.


VERKKOSIVUJEN UUSI ILME

Elämässä on asioita, jotka vaativat pitkän hauduttelun. Blogin ja verkkosivujen uusi ilme oli yksi niistä.

Rouva Sanan verkkosivujen uusi ulkoasu näki vihdoin ja viimein päivänvalon kesäkuussa. Ja tänään sekään ei ole verkkomaailmassa enää mikään tuore tai uusi...


TEATTERI

Teatteri on ollut kautta rouvan historian tärkeä henkireikä. Elämä ilman teatteria ei ole oikeaa elämää.

Ei ole edes vuonna 2017.


MUSEOKORTTI

Valtakunnallinen Museokortti ansaitsisi innovaatiotunnustuksen. Koskaan aikaisemmin museoissa käyminen ei ole ollut yhtä helppoa kuin nyt, Museokortin myötä.

Yksi kortti, loputon määrä museokäyntejä vuoden aikana. Omat suosikkinäyttelyt voi katsoa moneen kertaan pääsymaksun kirpaisematta. Nerokasta!

Ostin oman Museokorttini vihdoin viime kesänä - ja rouvasta tuli museoiden uusvanha hevijuuseri.

@Rouva Sana/Tuusulanjärvi

Mennyt vuodenvaihde oli omituinen, sillä olen vuosikaudet tehnyt aina tasan tarkkaan yhden uudenvuodenlupauksen (ja kyllä, toteuttanut sen aikuisiällä myös minimissään kohtuuhyvin tuloksin).

Vuosi sitten lupaukseni koski yritystoimintaa, ja vuoden mittaisen kokemuksen syvällä rintaäänellä uudenvuodenaattona totesin, että siinä riittää lupausta kyllä vielä toisellekin vuodelle.

Näillä eväillä mennään siis jo kovaa vauhtia kohti uutta alkanutta vuotta ja uusia tuulia. Kuinkas siellä?

Reipasta tammikuun viikonloppua!



17 kommenttia

  1. Avoimin mielin olen aloittamassa tätäkin vuotta. Omat vuoden suunnitelmat ovat täysin auki.
    Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua sinulle Rouva Sana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä suunnitelmia ja unelmoida - ja unelmilla ei ole parasta ennen -päivää.

      Ihanaa viikonloppua Outi <3!

      Poista
  2. Onnea jo etukäteen taaperoikäiselle rouvan yritykselle (jos en itse merkkipäivänä muista...) <3 Pitäisi minunkin varmaan ryhdistäytyä ja vihdoinkin hankkia uusi ulkoasu blogille. Tuntuu vaan niin pahuksen hankalalle jutulle, jonka tietysti mokaan jotenkin. Toisaalta haasteita pitää aina olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, blogin ulkoasun uudistaminenhan siis on oikeasti hankala juttu, jos ei ole millään muotoa tekniikkaorientoitunut. Jos tämä rouva olisi, tämän blogin ulkoasu olisi uudistunut kolmen vuoden olemassa olon aikana jo monta kertaa ilman pelkoa, että sivut lentävät bittitaivaaseen... Mutta kun en ole, se on uudistunut vain kerran ja silloinkin ulkopuoliseen ammattiapuun turvautuen.

      Mutta toisaalta se tässä hyvä asia onkin; meidän kaikkien ei tarvitse olla kaikkien asioiden asiantuntija. Minä tuotan sisältöjä ja joku muu uudistaa teknisesti ulkoasuja.

      Täältä löytyy siis hyviä vinkkejä blogger-taitajista, jos tarvitset joskus PauMau ;).

      Poista
    2. Taidanpa haastatella aiheesta, eiköhän me tuossa joku päivä treffata :)

      Poista
  3. Oikein paljon onnea ja menestystä tuleville vuosillekin. Itse olen ollut yrittäjänä vuodesta -88 lähtien ja tiedän mitä se on myös karuimmillaan. Onneksi tykkään kirppareista ja itse tekemisestä ja luojan kiitos mies on palkkatyössä. AAh, miellä on sama musiikki maku huomaan, olen jo kaun fanittanut Eevaa, harvoin vaan sitä kuulee muualta kuin omista cd-levyiltä. En tiennytkään, että olet oikein maratoonari, peukut sille, itse olen melkoinen sohvaperuna tuon liikkumisen suhteen. Ja juu Riika on ihana <3 käytiin omalla autolla latviassa ja nautittiin. Btw olihan vaikea lukea tekstiäsi aika ajoin, meni niin pieneksi teksti vai onkohan vika täällä päässä. Mukavaa viikonloppua naapuri, jospa me kerettäis ihan naamakkainkin näkemään joku ilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, yrittäjäkollega siellä siis huhuilee: isosti kiitos Sari-ystäväinen <3! Sinä, jos joku tiedät, mistä puhun.

      Ihanaa, että täällä on muitakin ruotsalaismusiikin faneja - ja hei maratoonari ihan en ole, vaikka joskus reilun kympin lenkki saattaa jo tuntua kyllä siltä :D.

      Omat silmäsi eivät todellakaan viiraa vaan teksti aika ajoin joissakin tarinoissa ihan tarkoituksellisesti pienenee ;). Se on vain sellainen ulkoasullinen seikka. Osiot voi skipata ylikin menettämättä oikeastaan yhtään mitään.

      Ja hei, vielä me treffaamme. Vaikka onhan tämä meidän fyysinen etäisyys nyt aika tavalla pitkä, joten saas nähdä, miten meidän käy ;)... Ihanaa viikonloppua Sari <3!

      Poista
  4. Onnea jo ennakkoon yksivuotiaalle! Hienosti on vuosi nyt taaperrettu, ensin ehkä kontaten mutta nyt ollaan pystyssä ja juostaan riemulla eteepäin. Vaatii uskallusta hypätä yrittäjäksi ja pois oravanpyörästä. Hieno saavutus!

    Ihanaa, että sinullakin Museokortti. Tähän voisi vain todeta, että "miten me voitiin elää ilman Museokorttia?"

    Mukavaa viikonloppua ja toivottavasti törmätään viimeistään PINGissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Marjo <3! Ja todellakin, olen kuluneen vuoden aikana miettinyt myös usein, mitä Suomessa oikein tehtiin ennen Museokorttia? Se on iiihan huima kapistus, jota ei voi ylistää liikaa.

      PINGiin on Marjo liian pitkä aika; vielä me treffaamme ennen sitä :). Valoa ja iloa!

      Poista
  5. Hieno postaus!

    ja entisenä yrittäjänä allekirjoitan kaikki alkupostauksen kirjoitukset. Toisaalta näistä ajoista on melkein parikymmentä vuotta. Nyt asia on jälleen minulle ajankohtainen, kun mietin uudelleen yrityksen perustamista. Nyt lähtökohdat ovat toiset kun silloin ensimmäisellä kerralla. Haasteet ovat isommat mutta kuten kirjoitit niin taivas on vain rajana.

    Kiitos upeasta ja inspiroivasta postauksesta sekä kivaaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos Tuulanneli kommentistasi ja ihanaa, kun poikkesit kylässä <3. Itse kun tässä vain esikoistani vaalin, hoidan ja kasvatan, en muusta tiedä, mutta voisin kuvitella, että hieman samaan tapaan kuin lastenkin osalta toinen yritys menee jo ihan toisenlaisella otteella. Osaa paremmin väistellä karikoita, tarttua olennaisiin ja olla stressaamatta asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ehkä?

      Ihanaa viikonloppua sinulle ja lämpimpiä ajatuksia <3!

      Poista
  6. Ai vitsi oli inspiroiva postaus! Innoittaa itseäkin ideoimaan ja unelmoimaan! Tuosta yrityksen ekasta vuodesta lukisin vaikka kuinka paljon enemmänkin. Ehkä joskus saamme siitä kuulla vielä lisää?

    Ja kynsilakat, mullakin on niitä pikku korillinen. Ne ovat väriterapiaa. Sormenkynsiin en jaksa yleensä laittaa kun alkavat lohkeilla niin nopeasti, mutta varpaan kynsissä väri pysyy hyvänä pidempäänkin. Onneksi mulla on kaksi esiteiniä, jotka myös kuluttavat varastoja paitsi kynsiinsä myös kaikenlaisiin diy-juttuihin. Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun kävit kylässä ihanainen <3! Ja kiitos ajatuksistasi. Itse asiassa viime blogivuotta summatessani olin aistivinani ihan samaa; yrittäjyys oman empiirisen kokemukseni perusteella selvästi kiinnostaa. Laitan siksi ajatuksesi mieleeni, ja saatanpa hyvin palata siihen aiheena vielä tämän vuoden puolella. Ehkä jopa useamminkin kirjoituksin.

      Vaikka tämä rouva toisin yrittää jatkuvasti vakuuttaa, ehkä sellaista ladyä ei maailmassa olekaan, joka ei nauttisi pienestä arjen kaunistautumisesta. Meillä kahdella se on kynsilakka, heh :D.

      Levollista viikonloppua Yrtteilijä <3!

      Poista
  7. Sinulla on ollut takuulla ikimuistoinen vuosi, joista yrityksen perustaminen on se kaikkein hienoin ja rohkein teko...ainakin minun mielestäni. Koen eräänlaista "sielujen sympatiaa" ja toivon sinulle tälle vuodelle ehkä hieman helpompaa yrittäjyyden polkua, paljon hyviä ja opettavaisia kokemuksia. Minulla yrittäjyys on huomattavasti pienimuotoisempaa, koska teen sitä oman päätyöni ohella ja satunnaisesti. Kadehdin rohkeuttasi, sillä uskalsit ottaa sen ison askeleen ja ryhtyä yrittäjäksi, vaikka tiedän, että yrittäminen ei todellakaan ole helppoa. Toivon koko sydämestäni sinulle mitä parhainta vuotta 2017! Kanssasi myötäeläen...<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Satu, et usko, miten paljon sanasi merkitsevät minulle <3. Tämä blogistania on kyllä ihmeellinen, merkillinen ja niin antoisa maailma. Toistan itseäni, mutta en osaa olla hämmästelemättä, miten suuri joukkovoima ja -tuki sen takaa löytyykään.

      Kadehtia ei minusta minua kannata, mutta kaikki ajatukset, hengennostatukset ja tsempit otan suurella ilolla ja lämmöllä vastaan. Niitä tarvitaan vastakin. Meistä jokainen luo omat unelmansa ja tavoittelee niitä. Jollekin muulle itsensä näköinen elämä näyttää toiselta - ja on hyvää ja antoisaa elämää.

      Valoa, iloa ja ennen kaikkea tsemppiä sinullekin puoliyrittäjyytesi taipaleella <3. Kuljemme omia polkujamme lähes samaan tahtiin ;).. Täällä ollaan hengessä mukana Satu <3!

      Poista
  8. Hei mahtavaa että uskalsit repäistä! Olisipa kivaa törmätä Matkamessuilla! Hyvää uutta vuotta sinulle ja tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos ja halaus Katja <3! Ja ihanaa, kun poikkesit kylässä. Kukapa tietää, vaikka tiemme messuilla vielä yhtyy ;)... Valoa tammikuuhusi!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram