Välitilinpäätös

12 lokakuuta 2020

Huhuu, täällä ollaan jälleen - jär-kyt-tä-vän pitkän ajan jälkeen. Mitä sinne kuuluu? 


Olen kuvaillut viime kevättä ja siitä kummunneita tapahtumia autoiluun liittyvällä vertauksella. Kun ajaa moottoritiellä satasella eteen viskattuun seinään, on selvää, että kaikki muuttuu. 

Seisahtuu. 

Vaikka kuinka pyristeli omassa kuplassaan tapahtumia vastaan, mikään ei ole enää kuin ennen. Mikään ei ole ehkä koskaan niin kuin ennen.

Tästä vuodesta muotoutui ihan (lue: IHAN) erilainen kuin alkuvuoden ennusmerkit antoivat odottaa. Eikä ovi entiseen auennut edes näin syksyllä.

Kulunut vuosi on ollut maaliskuun 13. päivästä tähän hetkeen sarja suuremman luokan omituisuuksia. Se työntää tekemään jonkin sortin välitilinpäätöksen.

Big magic on kadoksissa


Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tämä blogi. Bloggasin edellisen kerran pari päivää vajaa kuukausi sitten. 

Siis hyvä isä sentään: kuukausi sitten! 

Jos joku olisi alkuvuodesta sanonut, että pidän tänä vuonna kesätauon lisäksi kuukauden huilitauon blogista vain, koska minulla ei ole mitään sanottavaa - ja bloggaisin muutenkin hieman niin ja näin -, olisin nauranut räkäiset naurut.

Tämän rouvan blogissako? Ei muuten pidä paikkansa. Ei koskaan. 

Fakta on, että vaikka bloggaamiseni ei ole ollut viime ajat valtavan säännöllistä, en ole koskaan blogin kuusivuotisen olemassa olon aikana ollut näiltä taajuuksilta poissa yhtäjaksoisesti paria viikkoa pitempään kesälomia lukuun ottamatta. 

Ja nyt siis tein sen - vain koska paukkuja ei vain ollut.  

Ei ilmiö toki ihan uusi ole. Olen kirjoittanut samasta dilemmasta, siis hukassa olevasta kirjoittamisen ilosta, aikaisemmin niinkin pitkä aika sitten kuin viime keväänä.

Kirjoittajan ja sisällöntuottajan uupumusta sivusin jokunen vuosi sitten myös muun muassa tässä blogikirjoituksessani. Ja yhden oivallisen kirjavinkin samasta aiheesta löydät puolestaan täältä.

Elizabeth Gilbertin ajatuksia mukaillen: se kuuluisa big magic on ollut viime aikoina hiukan niinku kadoksissa. 

Toiset menevät sekaisin suorasta viivasta


Ajauduimme viime viikolla ruokapöydässä keskustelemaan ihmisten ominaispiirteistä. Mr. Long Hair totesi, että olen tyyppiesimerkki ihmisestä, joka kaipaa elämäänsä jatkuvaa vaihtelua. 

- Minun olisi vaikea kuvitella sinua tekemässä yhtä ja samaa työtä kahdeksasta neljään. Sama pätee myös vapaa-aikaan. Vaihtelua se olla pitää, rouvalle.

Touché. 

Joku menee sekaisin, jos tutuista rutiineista ja toistoista koostuvaan arkeen tulee yllättävä muutos. Toinen puolestaan sekoaa, jos päivistä muotoutuu yksi suora viiva, jonka ylä- tai edes alapuolella ei tapahdu yhtään mitään.

Olen aina tiennyt, että tekemisen runsaus saa minut hengittämään. Sopivasti täyttyvä kalenteri on viesti siitä, että olen elossa.

Ja luovuus puolestaan - jotta jaksaisi muun muassa kirjoittaa - se edellyttää itsensä näköistä arkea.

Asioita, jotka ovat pitäneet minut tolkuissani


Kirjoittaminen

Myönnetään, seuraava ON paradoksi: akuissani oleva virta on ollut viime kuukausina liian vähäinen, jotta olisin jaksanut kirjoittaa, mutta - asia, joka on pitänyt minut käynnissä, on kirjoittaminen.

Asia saattaa vaatia hieman avaamista.

Totuus on, että en osaa elää ilman kirjoittamista. Hengitän kirjoittamisesta, ja ilmeisesti siksi kirjoitan paitsi työkseni myös harrastuksekseni. 

Nyt - näinä sekavina aikoina, jolloin luovuuden ja jaksamisen kanssa on ollut hieman niin ja näin - energiani on kohdistunut vain yhteen projektiin. Sen vuoksi (tai sen ansiosta) olen kirjoittanut viimeiset viikot enemmän kuin aikoihin.  

Kirjoitusprojekti on loppusuoralla. Tavoitteellisen bloggaamisen tietokirja Bloggaajan käsikirja saa rinnalleen sisarteoksen, Bloggaajan työkirjan. Käsikirjoitus on viimeistä oikoluku- ja editointikierrosta vaille valmis.

Bloggaajan työkirja ilmestyy viimeistään ensi vuoden alkupuolella. Kuulet kirjasta lisää vielä myöhemmin.

Fuck the korona -projekti (listan kohta on osa kaupallista yhteistyötä *)

Kun ui syvissä, tummissa vesissä tarpeeksi pitkään, saattaa löytää (kera kuulolla olevan maailmankaikkeuden) yllättäen kättä pidempää: veneen ja melan, jolla lipua mereltä takaisin rantaan hahmottamaan uutta suuntaa. 

Fuck the korona on henkilökohtainen huilunhaistatusprojektini kuluneelle vuodelle. 

Ei työyhteisövalmentajana tunnetun Sari Hämäläisen vuoden kestävä Toimiva arki -koulutus oikeasti mikään kriisikoulutus ole. Olen muokannut sen sellaiseksi vain omassa päässäni.

Toimiva arki -valmennuskokonaisuus on suunnattu ihan kenelle tahansa hektistä työarkea elävälle, joka kaipaa tukea ja apua muun muassa itsensä johtamiseen, ajan- ja stressinhallintaan, omien tarpeiden hahmottamiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen. 

Mikään ei ole varmaa kuin muutos. Ja projektini jälkeen myös se, että korona on omalla kohdallani vuoden kuluttua enää muisto.

Fuck the korona käynnistyi syyskuussa, ja se kestää ensi toukokuuhun asti. Taipaleesta on luvassa vielä lisää niin täällä blogin puolella kuin Instagramissakin.

Työ

Jos arki onkin jämähtänyt osaltani pitkäksi aikaa paikoilleen, työ ei onneksi todellakaan ole. Kun kirjoitustöitä on ollut vähemmän, olen saanut antaa kaikkeni kouluttamisessa.

Veri suorastaan kohisee suonissani opiskelijoiden kanssa vietettyjen motivoivien ja inspiroivien hetkien ansiosta. (Terkkuja vain teille sinne, jos luette tätä!) 

Liikunta

Järjissä pysymisen keinoista parhaimpia kaikissa oloissa ja olosuhteissa on ehdottomasti liikunta. Minulla se on viimeiset kuukaudet tarkoittanut juoksulenkkejä, pitkiä kävelyjä sauvoilla survoen tai ilman sekä kotijumppaa.

Pää ja kroppa kiittävät - ja sehän se riittää.

Lukeminen

Kun yhdelle asialle kääntää selkänsä, toiselle mieli on avoin. Lukeminen on saanut arjessani aikaa osin kirjoittamisenkin kustannuksella.

Se ei välttämättä ole ihan niin huonokaan asia. Tästä vuodesta on muodostunut todellinen tarinoiden vuosi - enkä voisi olla asiasta onnellisempi.

Syksyn kirja- tai oikeastaan tarinasuosikeistani saat oman listauksen loppuvuoden aikana. 

Tuleva syysloma

Jos ihan rehellisiä ollaan, elämässäni ei ole minkäänlaista syytä, minkä vuoksi minun pitäisi odottaa lomaa.

Ja juuri siksi lasken lomaani jo päiviä. 

Loppuviikosta koittava muutaman päivän syysloma on poikkeama muuten niin tappavan tasaisessa arjessani. Kaivattu piikki suoralla viivalla. 

Vaihdan maisemaa. Tuuletan päätäni ja ajatuksiani. Haukkaan paljon happea. 

Ja koetan saada sykkeeni nousemaan ja veren virtaamaan suonissani - muuallakin kuin töissä.

Kuullaan taas pian. Iloa ja virtaa lokakuuhusi!

* Fuck the korona -projektissa mainittu Toimiva arki -valmennuskokonaisuus on kaupallinen yhteistyö Sari Hämäläisen/Masari Oy:n kanssa. 

Tuusulanjärvi @rouvasana


4 comments

  1. Välillä aika menee niin nopeasti, että hups vain siinä meni sekin päivä, viikko tai se kuukausi.
    Ihanaa viikkoa sinulle Minna ja onnea kaikkiin kirjoitusjuttuihin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä aika todellakin menee ihan hups vain. Monta kertaa se on raivostuttavaa. Mutta välillä se on myös lahja.

      Ihanaa lokakuuta Outi <3. Valoa ja iloa päiviin!

      Poista
  2. Heissan ihanainen Minna <3, eihän se mikään ihme ole että sullakin tökkii. Kyllä luova ihminen tarvitsee niitä uusia kokemuksia, tilaisuuksia sekä tunnetta ja tunnelmia, niitä mistä kirjoittaa.
    Ei pelkkää negatiivista uutisointia, mitä saamme kuunnella joka tuutista, vähemmästäkin lannistuu.
    FUCK THE KORONA!
    Mutta kaikesta huolimatta kivaa syyslomaa sulle ja toivottavasti pääset irroittautumaan kokonaan tästä tasaisen harmaasta arjesta.
    Pusut ja halit sulle <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Touché. Olen miettinyt tuota luovuutta viime aikoina paljon. Sitä, mikä sitä ruokkii ja mikä voi seisoa sen tukkeena.

      MUTTA: loma alkaa huomenna, ja se jos jokin on parasta vitamiinia luovuudelle. Instassa on huomisesta alkaen luvassa lisää lomahuudeista. En voisi olla enempää täpinöissäni <3.

      Aurinkoa ja iloista oloa ihanainen <3!

      Poista

Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!

My Instagram