Lukuaika
Lisää kommentti
Järvenpään (kesä-)teatterilta on totuttu näkemään uusia,
erilaisia, paikoin jopa yllättäviäkin dramaturgisia sovituksia lähes
näytelmästä kuin näytelmästä, eikä linja petä kesän viimeisessä esityksessä.
Mitä sinulle sanoo William Shakespearen näytelmä Kesäyön uni
(jonka tuorein käännös Matti Rossin sanoin
kantaa muuten nimeä Juhannusyön unelma): hankalasti seurattavaa runomittaan
taivutettua kieltä, paatoksellisuutta,
pitkään venyvää esitystä?
Huolet pois! Järvenpään kesäteatterin Kesäyön uni ei ole
mitään näistä - vaikka runomittaa esityksessä toki kuuleekin ja alta kahden
tunnin tarinasta ei selvitä.
Shakespearen 1500-luvun lopussa kirjoittama Kesäyön uni on
teemaltaan ajaton. Se kertoo nuoresta rakkaudesta
ja rakastamisen vaikeudesta. Oman lisänsä teemaan tuovat tyttären isän
näkemykset.
Ateenalaisnuoret Hermia (Linda Maria Laaksonen) ja Lysander
(Teo Mattila) ovat rakastuneet ja aikovat naimisiin. Isä-Egeus (Sakari
Aaltonen) on kuitenkin toista mieltä. Hän on päättänyt naittaa tyttärensä
Demetriukselle (Tuukka Sundholm), joka on vaihtanut rakkaudenkohteensa lennosta
Helenasta (Veera Väisänen) Hermiaan.
Nuorta rakkautta: Lysander (Teo Mattila) ja Hermia (Linda Maria Laaksonen) ovat rakastuneet toisiina (kuva: Carolina Front) |
Aineksissa olisi jo yksin tarpeeksi, mutta tyypilliseen tapaansa
Shakespeare on lisännyt juoneen sisäkkäisen tarinan. Siksi samaan aikaan läheisessä
keijumetsässä käydään omaa rakkaudellista taistelua, kun keijujen kuningas
Oberon (Olli Tamminen) ja hänen vaimonsa Titania (Elina Mustonen) kinaavat
ottopojasta ja hänen roolistaan metsässä.
Niin, että kuulostaako tämä kaikki kuin Kauniissa ja rohkeissa konsanaan? Ei ihme. Järvenpään kesäteatterin Kesäyön uni on kuin 2000-luvun urbaani saippuasarja.
Siksi toisen näytöksen alussa on kerrattava, mitä aikaisemmin on nähty. Metsän keijut Herneenkukka (Aino Larvala), Lukinseitti (Marianne Susi),
Koi (Vilma Kärkkäinen) ja Sinapinsiemen (Senna Vodzogbe) käyvät ensimmäisen
näytöksen ihmissuhdekiemurat läpi kuin Juhani Tamminen lätkäkuviot ikään.
Näytelmä sisältää lukuisia hyviä oivalluksia, jolla
teksti on tuotu oivallisesti tähän päivään: 3d-lasit, popcornit, tv-ruutu... Minua eniten viehättävät kuitenkin sanansa
hallussa pitävät ”pissiskeijut”, jotka ovat kuin suoraan Barbie-elokuvista.
Näytelmää katsoessa tulee deja vu -tunne: olen nähnyt aavistuksen
samaa ennenkin. Jos Järvenpään teatterin Viettelyksen vaunu on sinulle tuttu (suosittelen
muuten lämpimästi!!, esitykset jatkuvat syksyllä), ohjaaja Kalle Tahkolahden Kesäyön
uni tapailee esityksessään Samuli Reunasen Viettelyksen vaunuun luomaa urbaania sykettä ja tempoa - ei vähiten näytelmää varten sävelletyn musiikin vuoksi. Päätöstä ei voi kuitenkaan moittia:
hyvää kannattaa kopioida ja jalostaa.
Kesäyön uni kärsii epätasaisista roolisuorituksista. Taidokkaat erottuvat edukseen. Olli Tammisen
roolityö on yhtä vahvaa kuin Viettelyksen vaunussa. Elina Mustonen on hänen oiva parinsa.
Keijunelikon lisäksi Kesäyön unessa huomion varastaa Puck (Minna Lund); Oberonin oikea käsi, apulainen ja palvelija. Hän on ehdoton suosikkini. Lundilla on sana hallussa ja rytmi veressä – ja oivallisella tavalla pilke
silmäkulmassa. Tykkään!
Puck (Minna Lund) on Oberonin (Olli Tamminen) sukkela apulainen (kuva: Carolina Front). |
Järvenpään kesäteatterin Kesäyön uni on tekijöidensä
näköinen: moderni, nykyaikaan puettu
rakkaustarina keskiuusmaalaisille nuorille. Se on ehdottomasti arvo sinänsä.
Järvenpään kesäteatterin Kesäyön unta esitetään
Vanhankylänniemessä kartanon kupeessa. Esityksiä on 31.8. asti.
Järvenpään kesäteatteri
Kesäyön uni
kulttuuri
teatteri
William Shakespeare
0 comments:
Lähetä kommentti
Jaa ajatuksesi, anna palautetta, kerro tarina. Kiitos, että viestit!