Kun Rouva Sana pääsee kauniiseen, sisustettuun kotiin tai sisustuskauppaan, joka on sen pitäjälleen enemmän kuin pelkkä työ, olo on kuin Liisalla Ihmemaassa.

Tämä rouva on nimittäin esteetikko henkeen ja vereen, ja nautin kaikesta kauniista - joskus jopa niin, että sydän on pakahtua rinnassa.

Välillä tähän tunteeseen riittää yksi esine.

Sellainen on ei kuitenkaan ole tuo yllä oleva musta pääkallo (niitä näkee tulevana jouluna kotien koristeina, aika rock etten sanoisi...) vaan muun muassa vuosia sitten ystäviemme kanssa Puumalasta lomamatkalta ostamani puinen kivi (tai no, muna...), jonka kosketteleminen saa aikaan aina suunnattoman hyvänolontunteen aikaan - varmasti monesta syystä.

Tai ruokailutilan ikkunassamme vuosia päivästä toiseen lennellyt enkeli, joka on taidokkaan kättentaitajan ja huovuttajan Riia Saaren käsialaa (ja jonka muuten tavoittaa joulumyyjäisistä Helsingistä tänäkin vuonna).





Ennen olin hieman kiinnostunutkin sisustamisesta. Muka.

Sitten huomasin, että en pysy lainkaan trendien perässä.

Keittiö oli puunvärinen silloin, kun sen piti olla mustavalkoinen ja kun olohuoneen sohvaa piti koristaa hirvenpäätyynyt, meikeläisen sohvalla oli (ja on edelleen....) isoäidinneliöistä virkattu tyyny.

Homma meni siis tämän rouvan stailiin ja tahtiin hiukan liian vaativaksi.



Mutta mitäpä siitä.

Edelleen nautin kaikesta kauniista, katselen tyytyväisenä, kuinka tulevanakin jouluna on lupa kääriytyä jouluvaloihin - tai koristevaloihin niin kuin Rouva Sana niitä nimittää.

Ja ihailen niitä rohkeita sisustusesteetikkoja, jotka verhoavat kotinsa jouluksi trendikkääseen mustaan, valkoiseen ja harmaaseen.

arki bloggaajatapahtuma blogiyhteistyö elämästä joulu sisustaminen Tammer-tukku