Tiedätkö televisiosta tutun reissuohjelman Amazing Race?

Sitten tiedät, miten hauskalta tuntuu kikatella kotisohvalla toisten erehdyksille. Sarjan taattua "mä en kestä" -osastoa ovat hetket, kun kilpailijat juoksevat etsimänsä kohteen liepeillä löytämättä itse määränpäähän pitkään aikaan.

No, sattuipa kerran talven eräänä kovimmista pakkaspäivistä niin, että Rouva Sanalla oli päivän aikana kaksi ohjelmanumeroa: Matkamessut Helsingin Messukeskuksessa sekä pr-toimisto Success Storyn iltatilaisuus bloggaajille Helsingin Lauttasaaressa.

Vanhana helsinkiläisenä - ja lauttasaarelaisena - minun olisi toki pitänyt osata etukäteen muistaa monta asiaa:

a) Messujen vuoksi ratikat ehkä saattavat olla normaalia täydempiä.

b) Vallinneen sään ja kohdan a) vuoksi ratikat ehkä saattavat olla normaalia useammin myös myöhässä.

c) Jos bussin kerrotaan lähtevän Asema-aukiolta, se saattaa ehkä tarkoittaa jotain muuta kuin mitä se tarkoitti 22 vuotta sitten ja

d) että puoli tuntia siirtymiin riittää ehkä keskisellä Uudellamaalla, mutta se ei riitä hyvällä säälläkään pääkaupungissamme.

Lopun tämän jälkeen ehkä arvaatkin: Rouva Sana vietti oman amazingracensa Helsingin ydinkeskustassa.

Rouva Sana
Kunpa olisikin...



Kun vihdoin ja viimein pääsin Messukeskuksesta Pasilasta Helsingin keskustaan, todella väljäksi laskemani aikataulu oli jo niin pinkeä ja tiukka, että se kesti enää pinkaisun suoraan liikkuvaan bussiin.

Sen sijaan juoksin vanhasta muistista bussipysäkille vain todetakseni, että sieltä lähti toki edelleen busseja juu, mutta vääriin suuntiin. Ja sinne en todellakaan nyt halunnut, halusin oikeaan.

Hoin mielessäni "Asema-aukio", "Asema-aukio", etsin oikeaa bussipysäkkiä ja törmäilin rautatieaseman edustalla paikasta toiseen. Aluksi Sanoma-talon ympäri, sitten Kiasman ympäri ja lopulta Tennispalatsin ympäri (kyllä, kuin harpilla pyöräyttäen..).

Ja jonka jälkeen lopulta ymmärsin, että itse bloggaajatilaisuus oli jo alkanut, ja että Asema-aukio on jossain, jonka olemassa olosta en ollut enää 2000-luvulla lainkaan varma.

Samaan tapaan kuin saduissa on aina onnellinen loppu, tämäkin tarina päättyy juuri niin kuin voi arvata. Onnellisesti? Ehei, ei tämä tarina, mutta sarkastisesti.

Kun laahustin hikisenä, janoisena ja erittäin, erittäin kiukkuisena noin 20 asteen pakkasessa Tennispalatsin takaa takaisin rautatieasemalle, kävelin suoraan oikealle pysäkille.

Tietysti.

Niin, että jos joku järjestää joskus Rouva Sanan elämän aikana Lauttasaaressa vielä jotain, nyt rouva tietää, mistä astua linja-auton kyytiin.

PS. Bloggaajatilaisuuden aiheena oli kasvokuvaaminen (vinkit olisivat olleet terästä tälle rouvalle...).

Vinkkejä et sattuneista syistä nyt tästä blogista saa, mutta tilaisuuteen perille ajallaan pääsivät ihanat bloggaajakollegani Lumo Lifestyle, Pinkit korkokengät, Outi´s life, Ilopilleri, Beach House Kitchen, Minäkö keski-ikäinen? ja Kristallikimara.

Heistä ainakin Lumo Lifestyle on jakanut blogissaan jo mainioita ohjeita kasvokuvaamiseen, ja monet muut kertoneet muuten vain, mitä illan aikana PAIKAN päällä tapahtui.

Käyhän blogeissa viikonloppuna kylässä!