Teatterin ensi-illassa tuntematon nainen kävelee kohti, vilkaisee ja kulkee ohi. Hetken kuluttua tunnen koputuksen selässäni.

"Hei, oletko sinä Minna?", nainen kysyy.

Tuijotan kysyjää hämmästyneenä ja sanattomana. Mietin, mistä minun pitäisi tuntea hänet. Päässäni ei synny mitään järkevää ajatusta ja vain nyökyttelen päätäni puolelta toiselle.

"Luen sinun blogiasi. Jatka samaan malliin", nainen sanoo.

Hän nostaa peukkuaan ilmaan, hymyilee leveästi eikä jää odottamaan sanattoman rouvan vastausta vaan katoaa vieraiden joukkoon.

Tuijotan hänen peräänsä edelleen sanattomana ja nyökkään, vaikka hän ei enää näe. Tunnen itseni idiootiksi.

Samalla mielen valtaa kuitenkin suunnattoman hyvä olo.

Nyt Rouva Sana on löytänyt sanansa jälleen. Hei, iso kiitos sinulle! Kiitos ihanasta palautteestasi ja kiitos, että pysähdyit kertomaan ne.

Sanoillasi on iso, iso merkitys!

Valentines Day
(Kuva: Pixabay)


























Ja jotenkin merkillisen mukavaa ja sydäntä lämmittävää pöhinää ja liikehdintää on ollut muutoinkin alkuvuodesta ilmassa. 

Teitä lukijoita on tullut roppakaupalla lisää, ja olette ryhtyneet seuraamaan Rouva Sanaa eri somekanavien kautta. Muun muassa Facebook-sivut, Instagram ja Google+ on saanut tukun uusia seuraajia. Kiitos!


Sydämellistä ystävänpäivää kaikille teille ihanat lukijat!

Nykäiskää hihasta ja koputtakaa selkään, kun kuljen ohi; 
antakaa palautetta ja kommentoikaa. Lähestyä on lupa aina.

Ja hymyillään ja halataan, kun tavataan!